Only in Finnish this time.
On siis kevät,
kuljen Hakaniemen (oikeammin Aurajoen...) rantaa,
sydän ei tunne mutta jalat vielä kantaa,
kevät, pystynkö mitään enää antaan
konkurssin koin en haluu enää jatkaa!
Sinä tarjosit salmiakkia,
minä olin hullu panin peliin koko elämän,
vaikka tarjosit vain salmiakkia,
minä olin hullu panin peliin koko elämän....
Jossain näissä tunnelmissa täällä ollaan oltu. Kiirettä on pitänyt ja monesti on ollut olo, että tarjotaan vain salmiakkia (josta mä toki pidän!) ja laitan peliin jotain ihan muuta.....
Näillä sivuilla puran neulekisällikoulutuksen näyttöjen aiheuttamaa tuskaa. Olkoon se muu tuska muiden kanavien kuultavissa. Ja en tiedä tarjotaanko näissäkin salmiakkia....
Siinä ne ovat - ne näytöt tällä kertaa. Puristettuna kansioon. Kerättynä yhteen talven tuotokset koulussa ja muutama uusi ideakin. Aika paljon elettyä elämää ja hienoja ideoita jotka sitten kuivuivat ihan tavalliseen ja perinteiseen. Olishan sitä voinut tehdä vaikka mitä..... vaan en tehnyt.
Mutta koska nuo näytöt ja työhaasteet yhteensä meinasivat viedä minulta hengen viikolla, piti hakea jotakin piristystä. Lankakaupasta tietty.....
Olen huomannut että nautin Herbivore-huivistani tavattomasti, se kun istuu kaulalleni takin alle niin hyvin. Ja se yksi ja ainoa joka on minulle jäänyt on jo aika kulahtanut (kevätaurinko vie loputkin värit...) niin päätinpä nautiskella Herbivoresta - jonkun toisen hyvästä mallista, helposta tekemisestä ja kauniista langasta.
Herbivore, lanka Opal Lasst Blumen sprechen - Handgefärbt. 100 g/ 425m. 75% wool/ 25% polyamid.
puikot 3½ mm.
Kiva homma oli ja meni joutuisasti, koukutti ihan! Nyt mulla siis on aamukylmää vastaan uusi kukkaisa huivi!
Kevätaurinko paistaa ulkona - pitäisikö mennä sinne vai tehdä vielä yksi mallitilkku???
Ps. kaikki koulussa toteuttamani työt ovat koneella neulottuja.
Jotta koneella neuloessa saa koneesta jotakin nopeuttamismielessä irti, pitää suunnitella joka kohta tosi tarkasti - sen jälkeen homman tekeminen saattaa olla helppo (omat tuskansa koneella tekemisessäkin on). Mutta oikeasti - suunnitella pitää jokainen saumanvaran silmukka, jokainen lisäys/kavennus kerroksen tarkkuudella, jokainen taite, reunus, nappikaitale. Näitähän yleensä puikoilla suunnittelee pitkin matkaa.
Joten loppujen lopuksi: koneenkäyttö pitää osata tosi hyvin, jos siitä aikoo aikahyötyä saada. Työ on vain erilaista - suunnittelu vie tosi paljon aikaa. Mallitilkkuja pitää tehdä jnejne ennenkuin on valmis toteutukseen.
Ja jos se olisi aina helppoa, ei mun koneen vierestä aina silloin tällöin kuuluisi painokelvotonta kieltä, kolinaa ja ryminää, jolloin muu perhe tietää antaa mun olla rauhassa - tai tuovat rauhoittavaa käden ulottuville :). Mutta koska en kauheasti tykkää toteuttaa alta 3½ mm puikkojen, mutta kuitenkin tykkään ohuista neuleista, niin kone on hyvä apu. Paksulankakoneen kanssa en ole ystävystynyt - mielelläni otan silloin työn puikoille.
On siis kevät,
kuljen Hakaniemen (oikeammin Aurajoen...) rantaa,
sydän ei tunne mutta jalat vielä kantaa,
kevät, pystynkö mitään enää antaan
konkurssin koin en haluu enää jatkaa!
Sinä tarjosit salmiakkia,
minä olin hullu panin peliin koko elämän,
vaikka tarjosit vain salmiakkia,
minä olin hullu panin peliin koko elämän....
Jossain näissä tunnelmissa täällä ollaan oltu. Kiirettä on pitänyt ja monesti on ollut olo, että tarjotaan vain salmiakkia (josta mä toki pidän!) ja laitan peliin jotain ihan muuta.....
Näillä sivuilla puran neulekisällikoulutuksen näyttöjen aiheuttamaa tuskaa. Olkoon se muu tuska muiden kanavien kuultavissa. Ja en tiedä tarjotaanko näissäkin salmiakkia....
Siinä ne ovat - ne näytöt tällä kertaa. Puristettuna kansioon. Kerättynä yhteen talven tuotokset koulussa ja muutama uusi ideakin. Aika paljon elettyä elämää ja hienoja ideoita jotka sitten kuivuivat ihan tavalliseen ja perinteiseen. Olishan sitä voinut tehdä vaikka mitä..... vaan en tehnyt.
Mutta koska nuo näytöt ja työhaasteet yhteensä meinasivat viedä minulta hengen viikolla, piti hakea jotakin piristystä. Lankakaupasta tietty.....
Olen huomannut että nautin Herbivore-huivistani tavattomasti, se kun istuu kaulalleni takin alle niin hyvin. Ja se yksi ja ainoa joka on minulle jäänyt on jo aika kulahtanut (kevätaurinko vie loputkin värit...) niin päätinpä nautiskella Herbivoresta - jonkun toisen hyvästä mallista, helposta tekemisestä ja kauniista langasta.
Herbivore, lanka Opal Lasst Blumen sprechen - Handgefärbt. 100 g/ 425m. 75% wool/ 25% polyamid.
puikot 3½ mm.
Kiva homma oli ja meni joutuisasti, koukutti ihan! Nyt mulla siis on aamukylmää vastaan uusi kukkaisa huivi!
Kevätaurinko paistaa ulkona - pitäisikö mennä sinne vai tehdä vielä yksi mallitilkku???
Ps. kaikki koulussa toteuttamani työt ovat koneella neulottuja.
Jotta koneella neuloessa saa koneesta jotakin nopeuttamismielessä irti, pitää suunnitella joka kohta tosi tarkasti - sen jälkeen homman tekeminen saattaa olla helppo (omat tuskansa koneella tekemisessäkin on). Mutta oikeasti - suunnitella pitää jokainen saumanvaran silmukka, jokainen lisäys/kavennus kerroksen tarkkuudella, jokainen taite, reunus, nappikaitale. Näitähän yleensä puikoilla suunnittelee pitkin matkaa.
Joten loppujen lopuksi: koneenkäyttö pitää osata tosi hyvin, jos siitä aikoo aikahyötyä saada. Työ on vain erilaista - suunnittelu vie tosi paljon aikaa. Mallitilkkuja pitää tehdä jnejne ennenkuin on valmis toteutukseen.
Ja jos se olisi aina helppoa, ei mun koneen vierestä aina silloin tällöin kuuluisi painokelvotonta kieltä, kolinaa ja ryminää, jolloin muu perhe tietää antaa mun olla rauhassa - tai tuovat rauhoittavaa käden ulottuville :). Mutta koska en kauheasti tykkää toteuttaa alta 3½ mm puikkojen, mutta kuitenkin tykkään ohuista neuleista, niin kone on hyvä apu. Paksulankakoneen kanssa en ole ystävystynyt - mielelläni otan silloin työn puikoille.
