NEULEFRIIKKI

Mukavaa kun kävit, tule toistekin!







keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Saumasukkia ja pipoja - Socks and caps

... ehtivät sukkasatoon /Ravelryssä yhtenä projektina) tänä syksynä! Yhdeksän paria tuli tehtyä, kaikki aikuisten sukkia! Hyvä minä!

Sain Susulta synttärilahjaksi tämän iloisen harmaan uuden tuttavuuden, Katia Leaves  Susun iloisella irvailulla mun harmaudelle.  Ja ei ku puikoille.

Koska lankaa oli 150 g kerässä ja metrimäärä suht sama kuin Pallaksessa niin valitsin
puikkokooksi 3 mm sukkapuikot. Päätin myös tehdä hiukan pidempivartiset sukat.

Ajatus oli tehdä tuo kiva kantapää, jonka Susu juuri neulomakerhossa mun vieressä tuhisten purki - pitihän se sitten tehdä ihan kokeillakseni, että pitääkö se purkaa. Toinen idea oli 'saumasukissa', kun sellaisia mulla ei koskaan ole ollut (mulla kun saumat ei pysyis suorina...), niin voisihan ne olla villasukissa!  

Tällaiset niistä sitten tuli!

We had Sukkasato 2015 from September first to October last, I knitted 9 pairs socks in that time. These were the last ones. New yarn (Katia Leaves) which I got as a gift was nice to knit. The pattern is my own.




Lanka oli mukava neuloa ja muodosti kivaa raidoitusta. Käytössä nämä eivät ole vielä olleet, joten kulutuskestosta en tiedä. Varmasti tulee käyttöön itselle! Kiitos Susu!


Sukkasato kampanjan jälkeenkin on sukkia valmistunut ja hiukan pipojakin.


Parit lastensukat, itse värjäämät langat, Pallasta.


Minullehan kävi alkusyksystä niin, etten löytänyt varastoimiani pipoja ja hanskoja mistään. Huivit olivat tallessa, mutta kesäksi syrjään laittamani pään lämmittimet piileskelivät. Usean kerran yritin niitä etsiä varastosta (joo - onhan se täynnä ja sekaisin...) ja lopulta päädyin siihen että ne ovat varmasti lähteneet kiertoon. Kesällä näet meiltä lähti yksi jos toinenkin kuorma erilaisiin kiertoliikkeisiin - mikä ettei se pipopussukkakin.
Kylmiä päiviä alkoi olla ja ainoa pipo oli puuvillaa.

Eli siis tein tarpeeseen! Kerrankin! Aika herkullinen tilanne.

Harmaa lanka tuli purettua yhdestä hartiahuivista. Olin onneksi sitä jo aloittanut kun mieheni tuli varastosta itsetyytyväisen näköisenä pipopussukkani kanssa. Vaikkei enää tarpeeseen, niin oli kummiskin kiva tehdä tuota mallia!

Malli on Ravelrysta, Citadel ilmaisohje.  Mallissa pipoon tehtiin myös vuori neuloen, mutta minä jätin sen pois. Hyvä ja mieluisa ohje. Halusin sitä kokeilla myös puuvilla-villan Dropsin sekoitelankaan. Kiva lanka - pipoon oikein pehmoinen ja mukava. 2 kerää tarvittiin lankaa ja 4 mm pyöröillä tein.

After the Sock campaign I have finalized two children socks, the yarn is Teetee Pallas and dyed by myself.
When the first cold days came, I try to find all my caps from our warehouse. I didn't find them. I know our warehouse has too much stuff and it's nortin order, but still. So I had to knit some - and once in lifetime to real need! I had started that grey one when my husband one night came and brought all my caps...
Not to need anymore, but the pattern was nice, so I have now two more caps.
The gray one is wool, the turquoise is wool-cotton by Drops.

Nyt on siis pari uuttakin pipoa vanhojen lisäksi. Kunhan jokaista ehtisi käyttää edes kerran - yksi tai kaksi kun niistä muotoutuu feivoriteiksi ja muut jää pitämättä.  

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Vauvanpeittoja ja muuta tilkkuilua - Blankets to babies and other quilting

Ei vauvoja tulossa - mutta silti tein pari vauvanpeittoa. Nämä menevät Naantalin tilkkukillan hyväntekeväisyysprojektiin, jossa tehdään vastasyntyneiden osastolle jaettavaksi tilkkupeittoja joulunaikaan. Peittoja on useampia muiden toimesta, nämä kaksi valmistuivat minulta.

Blankets for babies for charity Project. The first has been done partly with paper piecing technics. I just wanted to try this pattern, it's nice and easy.





Tämä ensimmäinen on tehty osittain paper piecing-menetelmällä. Tarkoittaa jotenkin niin, että nuo kuusikulmiot on muokattu paperimuotin kanssa muotoonsa (harsittu siis se paperimuotti taakse, saumanvarat mukana) ja sitten ommeltu käsin yhteen. Kun valmista on tullut saa paperit poistaa ja tilkku on valmis. Tuon tähtikuvion tein kyllä koneella noihin kuusikulmioihin - malli täältä.  
Minusta käsinompelu on varsin rentouttavaa, ja pala kerrallaan kun tekee, yhtäkkiä huomaa että kun tekee vielä yhden niin sittenhän siitä tuleekin jo vauvanpeitto!

Toinen syntyi taas virkaten, mutta samalla tavalla tässäkin etenin. Eli ensin törmäsin kivaan malliin fb-ryhmässä ja sitähän piti kokeilla, miltä se näyttäisi. Mitään hajua ei ollut mitä niistä tulee, kunnes yhtäkkiä huomasin, että vauvanpeiton saan tuolla lankamäärällä. Muutama lappu lisää, yhteenompelu ja taustalle tikkasin saumoja pitkin flanellia ja reunustin sen samalla kankaalla.

Lanka on merseroitua puuvillaa, tehokkaalla kierteellä. Sitä minulla oli varastossa yksi puola, ehkä 100 g - ei tullut punnittua. Miltei viimeistä myöden se myös meni, hyvä niin! Yksi puola vähemmän laatikossa.

Another one has been crochetted. This has been started just as the first one - I wanted to try this pattern.


Nämä tabletit valmistuivat jo aikaa sitten, ovat olleet kovassa käytössä ja ehkä toivoisivat jo pesukonekäsittelyä. Aiemmin tein kaksi samanlaista, mutta tikkasin ne eri tavalla, vain suorilla ompeleilla. Nämä taas ovat vapaantikkauksen harjoittelualustoja, huristelin menemään. Tässä näkee selvästi miten tikkauksella syntyy ihan erilaiset tilkkutyöt samoista blokeista.

These tablets are an example of quilting - the first two I just sew with straight lines but these I made with free motion quilting, much better ones!  




Kaunista marraskuuta! Muistakaa heijastimet (mä en muuten muista!) ja se, että kun eletään jo marraskuuta niin talvi ja ekat liukkaat eivät voi enää tulla yllätyksenä tänne etelään!

Have a nice time to wait the winter time!

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Islanti 3.-7.10.2015, in Finnish only

Teimme lyhyen piipahduksen Islannissa. Ennen matkaa ajattelin että Islanti on 'once in the lifetime' kohde - nyt voisin mennä uudestaankin tutustumaan hiukan pidempään satujen saarille.
 
Lentokentältä Keflavikista on jonkin matkaa Reykjavikiin ja siihen väliin mahtui heti ensimmäinen viehättävä kohde: Blue Lagoon. Tämä enemmänkin turisteille suunnattu kylpylä oli louhittu suoraan maastoon - pohja oli luonnon laavakiveä ja muhkurainen, syvyys vajaan metrin. Vesi oli suolaista ja piioksidisavipitoista ja tosi lämmintä. Ilman lämpötila oli lähes nollassa ja siellä oli kyllä tosi kiva pulikoida. - kaikki lämpö ja vesi ihan ilmaiseksi ilman öljylaskua!
Ihmekös sitten Reykjavikissa on 9 kylpylää ja lokakuun alussa oli ainakin maauimala edelleen auki! 
 
 
Eikä siellä näissä luonnon geysireissä uiskenneltu. Tämäkin pikku geysiri on varsin kuuma - siellä olisi keittänyt munat ja potut.


 
Vettä luonnosta löytyy, ja laavakerrostumia!
 

 
Reykjavik oli pikkukaupunki, suht matalasti rakennettua. Suurin osa islantilaisista asuu suur-Reykjavikin alueella. Pääkadulla kyllä sijaitsi kaiken maailman merkkiliikkeitä ja ravintolatarjonta oli runsasta. Turistikrääsää pursusi pääkadun kaupoissa, hiukan syrjemmällä löytyi jo jotain muutakin. Islannissa taitaa piipahtaa aika monta turistia vuodessa.
 
Yksi pikkuyhteys löytyi meidänkin matkoillemme: kävimme Yorkshiressa viikinkien jäljillä ja Irlannissa kuulimme myös viikingeistä - samoin Islannissa.  Islannin naisista 70% on perimä kelttiläinen - miehillä 30%. Miehet taitavat olla viikinkien perua ja naiset orjiksi otettuja matkan varrelta. Ihmekös nuo sadut ja tarinat ovat molemmissa maissa luonteenomaisia - sekä Irlannissa että Islannissa.
 
 

 
Sataman kupeeseen oli rakennettu musiikki- ja konferenssitalo Harpa - aivan järisyttävän hieno rakennus! Seinät lasia, jotka heijastelivat kuin pienet timantit auringon- ja autojen valoissa. Sisätilat huikeat. Minusta Suomeenkin saa rakentaa hienoja arkkitehtoonisia kohteita pieteetillä, ne ovat vain niin upeita!
 
 

 
Käväisimme myös merellä valaita tapaamassa. Nuo valaat tuntuivat olevan kovin ujoja ja nälkäisiä, kävivät vain piipahtamassa pinnalla lyhyesti hengittämässä.
 
 
Merimatka oli rauhallinen ja sateeton- Tuo musiikki- ja konferenssitalo Harpakin näyttäytyi meren suunnasta hienolta.
 
 
 
Sateisen sunnuntain ratoksi isäntä nappasi kuvan pikkutauolta
 - ja nimesi meidän tämän vuoden matkat Nauraviksi Sadepisaroiksi!