Satoa tulossa

Vaippahousuja pensaan täydeltä. Tein ensin 0-6kk koon mukaan, josta tuli 'norsuhousut'. Sitten pienensin reilusti vastasyntyneen koosta, ja se vaikutti sopivalle vastasyntyneelle. Mallin otin netistä Wilhelmiinalta, joka kielsi linkittämästä ohjetta - siis en tee sitä. Mutta samanlainen ohje taisi olla viimeisimmässä Modassakin.

Lanka on siis hahtuvaa, kiekkoon jäi vielä ainakin yksien housujen verran. Puikoilla 5 tikuttelin. Ei oikein luistanut ja alussa hahtuvakin katkeili tämän tästä. Mutta teen näitä useampia, kunhan tuore äiti sitten antaa siunauksensa. Väreistä en tykkää - jotenkin se luonnonvärinen olisi parempi näille. Lienenkö ihan vanhanaikainen?

Oikeaakin satoa on kypsymässä.

Tämän tomaattitaimen toi ystäväni Oili ollessaan käymässä meillä Uppsalasta. Oli käynyt Turun torilla ja antoi vinkiksi, että tämä tomaatti piti istuttaa isoon ruukkuun syvälle. Tomaatti on kärsinyt kaikki Suomen suven kelit: helteet, alle 10 asteen päivät, rankkasateet, tuulet ja tuiskut. Mutta satoa pukkaa. Kiitos, Oili!

Tämä taas on jo muutama vuosi sitten istutettu pikku ballerina omenapuu. Kesäkuun kylmyydessä siunailimme puun pienuutta ja sitä, että viime vuonna tuli tosi runsas sato: yksi omena. Puutarhuri pihallamme sanoi, ettei se oikein viihdy, tuskin tulee omenaa tänä vuonna.

Ja kas kummaa: sivuoksat, jotka ovat kesäomenaa, kukkivat oikein runsaasti ja tuloksena on 15 omenan poikasta! Alkuja oli kyllä enemmänkin, mutta nämä ovat pulskistuneet ja punastuneet mukavasti.

Se keskimmäinen ylöspäin kasvava talviomenaoksa on taas tuuheutunut roimasti. Keväällä siinä törötti vain yksi oksa yksin ylöspäin. Tulisiko ensi vuonna jo talviomeniakin?

Yksi iso kuusi on talvella kaadettu siitä läheltä - uskon että se on vaikuttanut tähän omenapuuhunkin. Lähistöllä oleva kukkamaakin rehottaa ihan toisella tapaa kuin viime vuosina.

Meillä juhlitaan aina Unikekoa. Tällä kertaa tällaisella kakulla. Design ja toteutus tytär. Huomaa mustikat: niitä tytär vaati isäänsä poimimaan eilen illalla. Lisäksi hän tekaisi mustikkapiirakan lopuista marjoista. Njam.

Paljon onnea Leijonakuninkaalle!

Ompeluksia

Uusi tuttavuus:

Törmäsin jossakin blogissa vieraillessani tämän lehden linkkiin. Tilasin lehden oitis, mallit olivat hiukan erilaisia ja mukavia. Yksi suuri plussa lehdelle olivat sen taustavoimat, jotka siis olivat Rovaniemeltä, Lapin Mummin ja Ukin kotikaupungista, josta he kumpikin ovat kyllä jo muuttaneet ajan tuolle puolelle. Mutta sydän sykkii monelle rovaniemeläisjutulle edelleenkin.

Siispä loman alkajaisiksi kävin paikallisessa Eurokankaassa penkomassa, pari mekkoa/tunikaa oli kiikarissa. Ja kun loma on nyt lopussa, urakoin lopultakin nämä valmiiksi, tai sen toisen. Tämä eka on ollut päällä jopa yksillä synttäreillä, josta tullessa houkuttelin blogikuvaajan kuvaamaan tämänkin historian lehdille.

Hellemekko siis. Sain tämän valmiiksi juuri sopivasti helleviikon mentyä. Onneksi Siskontytön synttäreillä oli lämmintä, joten sain edes kerran pitää tätä.

Tämä toinen on tosi kiva, tykkään siitä kovasti. Aikamoista väkertämistä siinä oli, vaikka luulisi helpoksi. Mutta monia saumoja kohtasi esim. vyötäröllä sivusaumojen kohdalla, huh!

Ruosteessa on kankaan leikkuutaito - hiukan olisin saanut olla tarkempi. Hellemekon takaosa on leikattu eri tavalla kuin etuosa ja jouduin ompelemaan sauman keskelle. Mutta kun näyttää vain etupuolen... :). Ja tästä tunikasta uupui toinen helmaosa - kyllä siellä ihan tarkkaan luki että helmaosia 2 kpl, mutta yhden vain leikkasin. Ei ku takaisin kangaskauppaan kaivamaan, josko neljän viikon jälkeen löytyy laarista vielä samanlaista kangasta. Ja löytyihän sieltä! Onneksi.

Loma on nyt viittä vaja valmis. Mukavaa on ollut ja lisää olisi saanut olla. Siihen kun pääsi jo tottumaan!

Flanellivaipat ja villaiset vaippahousut vm.1992

Kerroinpa viimeksi että aion tehdä villaiset vaippahousut pikkuvipeltäjälle, kunhan hän sieltä tulisi kätteni iloksi. Siis siskontytön pikkuvaavi.

Olen tehnyt sellaisia ja flanellisia vaippahousuja jo nyt 16-vuotiaalle tyttärelleni 1990-luvun alussa. Susu epäili minua edistykselliseksi kommentissaan...

Aloin oikein miettiä. Minäkö nyt muka niin edistyksellinen, en kai? Mistähän oikein moisen ajatuksen olin päähäni saanutkaan?

Minua kiehtoo kaikki, minkä voin itse tehdä, saan hyvää ja sopivaa, järkevää ja bonuksena päälle, jos saa Äiti-maata hiukan suojeltua törkykuormasta. Siksi kaiketi tämä ajatus sai minut toimimaan.

Kiertelin blogeja ja kas: Annika oli 3.4.2009 blogannut törmänneensä Suuri Käsityökerho-lehden vuosikansioihin vuosilta 1990 ja 1995. Katsokaahan mitä sieltä löytyykään: esi-kivikaudelta olevat flanellivaippa- ja vaippahousuohjeet! Eli kyllä niitä silloin jo ihan julkisesti oli käytössä, joskin kaiketi vähemmän. Eikä äitiyspakkauksessa toki ollut yhtäkään kestovaippaa.

Eli Mikä Oli Todistettava: Jo viime vuosituhannen puolella ymmärrettiin kestovaippojen ja villaisten vaippahousujen päälle. Olimme me niin edistyksellisiä!

Ensimmäiset vauvanvaatteet

Nyt voin nämäkin julkaista, kun eilen pääsimme vihdoinkin juhlimaan tulevan äidin kolmikymppisiä. Samalla vein nämä valmistuneet vauvanvaatteet.

Vauvallahan kuuluu olla valkoinen asu ihan pienenä - :). Tarkoitus oli tehdä siis ihan kuusikymppiset valkoiset. Lankana on valkoinen Lanett ja malli viimevuotisesta Modasta.

Tein ensin koko puvuston puikoilla 3.5. Huomasin vasta levitellessäni niitä mittoihin, että taisikin tulla hiukan isot. Koskapa lankaa oli jäljellä tein nutun uusiksi puikoilla 3. Neuletiheydellä näemmä on väliä.


Koko puvusto tässä: housut, kaksi nuttua ja lakki, joka herätti pienuudellaan tosi hilpeyttä tulevissa vanhemmissa. Kuvasta näyttää puuttuvan tossut, mutta nekin olivat matkassa.

Kun kävimme keväällä Barcelonassa, tarttui matkaan nämä pikkulenkkarit - Ferraria tottakai! Automiehen vauvalle autoaiheiset tossut!

Pitihän komeisiin lenkkareihin kehitellä puvustoa. Uusimmasta Modasta keksin tämän ankkurikoristeisen puseron, lankana on Blended Bamboo, puikot nro. 3.

Lisäksi vielä nämä farkkuhaalarit - pärinävauva on valmis!

Sain vielä ihan erikseen luvan irrotella tämän vauvajutun kanssa, joten ehkä jotakin vielä intona valmistuu. Vaippahousuja alan kutoa seuraavaksi - hahtuvalangasta. Äitiyspakkauksessa olleet vaippahousut olivat muovipinnotteiset ja materiaalikin oli ihan muovia. Ihan kätevät sinänsä, mutta hiostavat siinä missä kertakäytövaipatkin. Ainakin 16 vuotta sitten hahtuvalanka-housut vaippahousuina olivat ihan lyömättömät - mikähän mahtaa olla trendi nykyisin?

Kuka vanhoja muistaa sitä tikulla silmään

Pakkohan sitä on muistaa, kun alkaa varastoa purkamaan ja vastaan pöllähtää kaikki muistot:

Tämä on vanhan kotimme ikkunaan virkattu verho. Tein sen äitiyslomalla, ajatuksella sukupolvien käyttöön. Tyttäreni on 16 v., joten aikalailla aikaa on vierähtänyt tästäkin.
Entäs tämä sitten? Kertoo paljon minusta ennen kuin sain tarpeeksi kärsivällisyyttä tehdä hyvin. 40 vuotta vanhat päättelemättömät langanpätkät....

Sängynpeitto on 70-luvun tuote. Kävin hakemassa Wiklundilta kerän kerrallaan lankaa. Muistaakseni kukaan ei pyytänyt tällaista virkattua päiväpeittoa, mutta äitini näki palavan halun tehdä, ja kustansi langat. Vanhempieni parisänkyä tämä sitten peitti (sen minkä peitti) vuosia, koskapa eivät kehdanneet poiskaan viskoa.

Jossakin varaston uumenissa on vielä toinenkin parisängyn peitto - pitihän nuorella neidolla olla kapioina sängynpeitto virkattuna. Sekin oli käytössä aikansa. Se oli kalalangasta - siihen aikaan se oli pop.

Nykyisin kärsin vain ranteiden särystä - miksiköhän?

Hiirikäsi - eiks vaan?

Lomailua ja hyshys-projektia

Olen lomaillut nyt pari viikkoa ja koko ajan kädet ovat käyneet, mutta valmista on vain hyshys-puolella - niistä enemmän viikon päästä.

Tämän luomuksen olen saanut aikaiseksi neulomalla-purkaamalla-neulomalla-purkaamalla-neulomalla-purkaamalla ja neulomalla....

Kyseessä on villapuku Ellille, karvaton amerikanterrieri - neitokaiselle. Tässä sitä sovittelen Caran päälle, joka taitaa jo olla ohittanut Ellin kasvussaan.

Malli on Ninalandian käppänäpuvusta kokeilemalla tehty. Vielä puuttuvat lahkeet, mutta nyt se alkaa näyttää jo koiran puvulta ja mitatkin alkavat täsmätä. Hyvä malli, helppo toteuttaa, kiitos! Lanka on Jannea, ilman lahkeita on mennyt reilut 2 kerää - jatkanpa heti kun pääsen kokeilemaan Ellillekin pukua.

Puikoilla on nyt villatakki Teeteen Primaverasta, siitä sitten myöhemmin.

Ja uskokaa tai älkää, olen myös ommellut! Hellemekko valmisui juuri, kun helteet olivat ohi. Odottelee siis seuraavia...

Loma jatkuu, Suomen suvi on ihana!