Tästä ei lanka halpene ja pusero kevene. Hulluja tarjouksia on välillä ja joskus on kiva tutustua lankaan niiden aikana. Innostuin heti, kun näin koostumuksen ja huikeat metrimäärät ja vielä enemmän kun hinta oli tarjouksessa vain 3 kerää kympillä.
Samaan rakoon ilmestyi Laine Magazine 2.
Malli: Ujon muotoilut, The Sommer Regn etupaneelin pitsi.
Lanka: Hjertegarn Organic 350 Wool Cotton, nimensä mukaisesti 350 m/50 g, 55% organic merino ja 45% organic cotton. Menekki neljä kerää, pusero painaa tuskin 175 g. Puikot 3 mm.
Ujosta. On sitä helpommallakin ohjeella tehty ylhäältä alas paitaa. Nyt piti kyllä tehdä miltei rivi riviltä ohjetta seuraten. Jos olisin lukenut tuollaista kirjaa, olisin kirjailijalle sanonut, että kirjoitapa vielä kerran. Ei siinä mitään, hyvä tuli.
Sommer Regnista. Mitä kummaa ohjeen suunnittelijalla on ollut päässään, kun on näin kauniin pitsikuvion piilottanut kirjavaan lankaan? Hyvä kun siitä jotain sai selvää kuvasta. Kaavio oli hyvä, malli helpohko ja minusta se on nyt paikallaan: yksivärisen yksinkertaisen paidan koruna.
Langasta. Tämän langan voisi mieltää kakkoslaatuiseksi värjäyksensä vuoksi, mutta juuri siksi se minusta on niin ihanaa. Värjäys ei ole tasainen, se on juuri sellainen, mihin itse aina värjätessäni pyrin: siinä näkyy langan alkuperäistäkin väriä siellä täällä ja pinnasta tulee hiukan kirjava. Minä tykkään, puserosta tuli alkukesän viileille säille tosi sopiva ja se on ollutkin jo usein käytössä.
Laineestakin voisi sanoa muutamankin sanasen. Miksi mallien langat ovat sellaisia, joita ei Suomesta eikä oikein muualtakaan saa? Ei siis ole lankojen mainoslehti tämä julkaisu, ja kuitenkin. Onneksi on Tukuwool, sitä saa. Joistakin malleista ei saa selvää, millainen lopputulema on, jos alkaisin tekemään - esimerkiksi Unda: kuvat ovat tosi sieviä, mutta kaulalle kietaistuna ei auta selvittämään, mistä on kyse. Vielä yksi ihmetys: julkaisu on kevät/kesä - lehden toimitus siis tiesi, että saisimme Suomeen juuri tällaisen kesän, jolloin villaista tarvitaan? Olisipa ollut kiva saada edes yksi kesäinen malli mukaan. Olisiko lehden painopiste jossain, jossa juuri nyt on se talvi?
Taidan olla vain vanhanaikainen. Vaikka aloinkin neulomaan Jyväskylän neulefestareiden KAL 2017 huivia tuosta vain - näkemättä mallia tai tietämättä langasta mitään. En siis ole ihan menneen talven lumia minäkään!
Malli: Aurishawl / Heidi Alander
Lanka: Julie Asselin Nomade, 80 % SW Merino, 20% nylon, 115 g = 457 m. Värissä Petits Fruits. Puikot 4 mm.
Olisi ehkä pitänyt hiukan tutustua Sadelmaknitsin aiempiin huivimalleihin, niin olisi tiennyt mitä on tulossa. Aloitus niskasta, sitten silmukoita lisäämään oikein urakalla, kunnes päästään joskus pitsiin. Puuduttava vaihe. Pitsi oli sen verran haastavaa, että piti kyllä seurata mallia tarkasti. Kaaviokuva oli sellainen pikkuinen ja minun kopiossani tuhruinenkin, ei ollenkaan tällaisen ikänäköisen mummelin silmille. Suurentamista varten ei ollut tarpeeksi isoa paperia enkä lähtenyt leikkaaliimaamaankaan. Ihan turha siis mussuttaa - mahdollisuuksia kun oli muuttaa tilannetta. Vaan lopulta sitä pikkukaaviotakin pystyi oikein hyvin seuraamaan ja oli mukava nähdä aina kerroksen lopussa menikö tällä kertaa oikein koko kerros. Aina ei mennyt.
Pingottamisen jälkeen huivi alkoi avautua ja ihan kelpo huivi siitä tuli. Nättikin vielä. Mikä ettei. Nyt on pää avattu - missä seuraava KAL?
Puikoilla edelleen rouheaa lampaan villaa ja odotukset ovat korkealla - tässäkin tapauksessa varmaan liotuksella ja pingoituksella tulee olemaan merkittävä rooli. Kunhan nyt vain ei tuo keli lämpenisi niin, ettei hikisillä kätösillä pysty villaa kutomaan!
