NEULEFRIIKKI

Mukavaa kun kävit, tule toistekin!







perjantai 30. lokakuuta 2009

Caran marmatuksia


Kattokaa nyt tota Elliä, miten se poseeraa pukunsa kanssa! Mukamas niin siististi ja kauniisti - varmaan on kasvattajaäiti käyttänyt jotain rauhoittavaa. Ja muka tuo puku nyt on jotenkin erinomainen! No sen on tehnyt Piiku, mutta muuta erinomaista ei siinä kyllä ole!
Katsokaas sen sijaan, mitä mulla on - näitähän riittää:
No tää eka nyt on tällainen loimi - en mää tiedä missä mää tuollaista voisin käyttää? Mullahan on turkki joka lämmittää. Piiku höpisee jostain turkin leikkauksesta - ei kai vaan taas sinne kasvattajaäidin kynsiin?
Mutta tässä on tyyliä! Kuulun Tulimaan espanjan liigan futisjoukkueeseen! Katsokaa mikä ampiaisvyötärö minulla onkaan turkkini alla!
Tämän viimeisen Piiku laittaa aina mun päälle kun lähdetään pimeällä ulos. Näyn kuulemma paremmin - sihtailevat minua taskulampulla, missä olen. En aina viitsi näyttäytyä.. heh!

Nyt tuo Piiku on lähdössä, toivottavasti pääsen metsään, sillä metsälenkki on jäänyt tänään väliin. Muutenkin tämä on ollut ihan kummallinen päivä, Isikin meni jo ja jätti munt tänne kotiin vaan. Onneksi tuo Piiku tuossa vaihtaa vaatteita lupavasti!
terkkuja vaan!
toivoo Cara

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Mies Mereltä ja Afrikkaan

Leijonaprinssi sai nimen. Etunimi tarkoittaa 'Mies mereltä', toinen nimi 'suojelijaa'. Nimiäiset olivat tänään. Hauska oli kisailu vieraille alkuun, kun 17 kirjainta oli tarjottimella ja niistä sai arvata nimen. 17 on aika paljon, ja kun meidän ennakkoarvaus oli vanhempien nimien yhdistelmänä Mini, niin 13 kirjaiminen kakkosnimi tuntui työläältä. Toinen nimi löytyi. Etunimi oli hiukan vaikeampi tapaus ja avautui vasta, kun kakkosnimi oli selvillä ja oli aika paljastaa nimi lopulta. Kas kummaa, niistäkin kirjaimista syntyi hieno etunimi, Mies Mereltä.

Mies mereltä sai toiset junasukat. Eka pari oli hyväksi havaittu - ensimmäiset joita pikkumies ei saa potkittua jaloista pois - ja isotäti tekaisi uudet nopsasti, jotta joskus voi vaihtaakin. Lisäksi lankana on nyt vain puoliksi villainen, pystyy pitämään sisälläkin.

Junasukat
Lanka SWTC:n Tofutsies, 50% siperwash wool, 25% soysilk fibers, 22.5% cotton, 2.5% chitin.
puikot 2½ ruusunpuiset.
Varressa 12 silmukkaa puikolla, terässä 10 silmukkaa. Muuten kuten ohjeessa. Ja lupaus tehdä vielä parit lisää vaikkapa bambusta.




Nämä sukat on jo lahjoitettu skorppari-tyttären kummitädille pyöreiden vuosien täyttymisen johdosta. Ja ne saattavat matkata kummitädin mukana Kenian safarille merraskuussa.
Koko noin 37-38
Malli DROPS
Lanka Austermann Step classic,
puikot - no ne ruusunpuiset 2½
Tein suurimman koon mukaan, terän pituus taas oli koon 37 mukaan. Kivat ja helpot sukat tehdä, mutta kuitenkin kivaa ekstraa varressa.

Tämä nalle lähtee Ugandaan kummilapsellemme Marylle. Koska siellä ei tarvinne villasukkia tai lapasia, piti keksiä jotakin muuta mukavaa ja pientä matkaan. Tällaisia en ole sitten kansakoulun eka luokan nuken tehnyt, mutta mikäpäs siinä. Uusia ajatuksia ja mallin tuunauksiakin on jo mielessä. Maailmalle näiden nallejen on mieli.
Nalle
lanka Novitan Nalle, huivi Gjestalin Knopp
puikot KnitProt 3 mm
Susulta hankin ensin tuon punaisen Knoppin sitä Ellin pukua varten, joista poseerauskuvia myöhemmin. Keltaiset sain kun kävin Susun lepotuolilla purkamassa pahaa maailmaa käsitöiden ja ruuan kera. Olin ymmälläni, mihin tuon keltaisen käytän, mutta nyt tiedän: siskontyttö valitsi pojalleen vaatteita taannoin ja väriskaala oli ruskeaa, vihreää ja ripaukset keltaista ja punaista oikein mielellään. Mikäpäs siinä! Susu se on aina niin ajan hermolla!

torstai 15. lokakuuta 2009

Vaakalady

Tämä syötiin maanantai-iltana meidän perheen, Pikkuveljen ja Ukkon kanssa. Lisäksi saatiin hyvää Pikkuveljen tekemää suolaista piirakkaa. Kakku on skorppari-tyttären käsialaa. Oli kaunis ja maistui tosi hyvältä.

Sitten keskiviikkona käytiin täällä. Oli mukaansatempaava ja hyvä esitys, sai jopa Vaaka-ladyn suupielet hymyyn, vaikka työpäivä olikin ne valauttanut vallan alassuin.
Väliajalla nautimme näistä (ks. Sadepisarat leivos ja kinkkupiirakka -kuvat). Arvaatkaas maistuiko?

Vaakaladyna oleminen on aikamoista taiteilua - sellaiseksi vaa'at toki on luotu, mutta eikö kaksi leijonaa ja skorppari samassa seurueessa ole jo liikaa vaa'allekin? Joskus tuntuu kyllä siltä!

Ja koska koko alkuviikko juhlittiin, tuli valmista vain vähän. Tällaiset pukinkonttiin ihkuihanalle ystävättären tyttärelle.

Lankana seiskaveikka, väri talvi, puikot 3½mm. Teräosassa on vain 8 silmukkaa puikolla,varressa 10. Muuten kuten mallissa seisoo.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Sitkeä sissi



Väitän olevani nykyisin aika sitkeä sissi - vai sussuko sen pitäisi olla? Tämä sukka on siitä todiste numero 1. Siis olin jo Firestarteria tehnyt yhteen varren aloitukseen asti, purkaen kutoen purkaen kutoen jne... Epäilin ettei lanka kestäisi moista ja teinkin ne sukat, samalla metodilla muuten, Sisusta. Muttamutta: kun kerran sukkaa oli jo tehty - ja varsinkin se varpaista tehty aloitus oli paikoillaan, niin purin sen edellisen sukan ja tein sen uusiksi. Nyt vain 2.25mm Knitpickseillä. Homma sujui kuten ennenkin - kutoen, purkaen, kutoen.... mutta koska sukka istuu mun jalkaani nyt kuin hansikas - tai pitäisikö sanoa sukka, niin taidanpa tehdä sen toisenkin sukan sille pariksi vielä. Mutta hetken pitää levähtää, ja eilen sitten teinkin nämä.

Siis kolme tiskiliinaa. Lankana JustBamboo, eli 100% bambua. Puikot 5½mm muoviset tavalliset pitkät. Yritin tehdä isohkoja, koska mun tiskiliinat kutistuvat käytössä ja pesussa aikalailla. Värit ovat Susun valitsemat kesällä kerran, kun pyysin tuomaan alekorista mulle bambulankoja tiskiliinoja varten. Kauniit ovat värit ja kiva näitä oli tehdä. Malli taas hiukan erilainen kuin ennen, helppo tikuttaa ja löytyi täältä.
Ja tässä se toinen todiste siitä että olen sitkeä. Ellihän tarvitsee villapukua ja muuta päällelaitettavaa talvella, hän taitaa jo odottaa tätä kovasti. Aloitin työn etsimällä mallin. Tein sen ja mittojen mukaan ensimmäisen/toisen/kolmannen/neljännen version, enkä tajunnut miten kummassa saan pukuun neljät lahkeet ja pukemista helpottavan nappirivistön. Nämä mallit tein kaikki yhdestä ja samasta langasta, kutoen, purkaen, kutoen....
Kun sitten todettiin elokuussa että no nyt on sopivat mitat - jopa iso jo puku, niin uskaltauduin hankkimaan oikeat langat. Pitihän Ellin ihoa ajatella ja hankkia mahdollisimman pehmeää villalankaa. Ostinpa sitten Susulta Gjestalin Knopp vauvalankaa, josta oli tarjous juuri silloin. Ja kuulemma tarjous ei toistuisi.
Ja kuulkaa: se takalahkeen nappirivistö tuli vasta viimeisenä yönä ratkottua!!! Siihen asti olin miettinyt pääni puhki, kuinka sen teen. Minussa taitaa olla blondin vikaa enemmän kuin uskonkaan!

Ta-daa! Siis tässä se on. Nappirivistö jatkuu tietty lahkeeseen asti!! Olenpas minä hölmö...


Caralle tämä puku on ollut ihanuus, sillä samassa pussissa on myös se puku, joka päällä Elli kirmasi pihalla heidän viimeksi tavattuaan. Ja ne tuoksut! Cara käy joka kerta tuoksuttelemassa kaverin tuoksut sieltä, aah ja voih. Mutta Cara-kulta: pääset sinne tulevalla viikolla, ja saat taas viettää siellä aikaasi monta päivää. Mitä ylellisyyttä, eiks vaan Cara? Kavereita on vaikka kuinka ja vielä ihanat kasvattaja-äiti ja -isä! Eiks Cara kiitetä jo etukäteen - Vuh!
Lankana siis Gjestalin Knopp, menekki jotain 200-250 gramman luokkaa (Susu vois kertoa, kaksi kerää jäi... :) ) 100% merino villaa. Tärkeää koiran puvussa lienee se, että sen vois pestä koneessakin, mutta täysivillaisena se myös puhdistuu tuulettamalla ja vaikka lumihangessa pöllyttämällä. Kaksinkertaisena tein ja taisipa olla 5 mm Knitpro-pyöröt. Lahkeet nelosella ja lahkeensuut yksinkertaisella langalla 2½mm ruusunpuisilla.
Jaa, että miksikö lahkeet yksinkertaisella, mikäs järki siinä oli? No olioli! Kas kun en ole varma kuinka korkeat Ellin tassut ovat, eli jos tulee liian pitkät, pitää kääriä. Ja muutenkin pahalla kelillä kenties on parempi kääräistä lahkeita lyhyemmiksi. Mieti miltä se näyttäisi Ellin tikkujaloissa, kun olisi käärityt nelinkertaiset lahkeensuut?? Hehe, pääsisikö edes juoksemaan? No tein siis yksinkertaiset, jotka kääriytyvät kovin sievästi jos ja kun tarve vaatii. Ja lankojen päättelyn tein taas kaksinkertaisella langalla, niin ei kiristä ja tuli vähän tyttömäinen olo!
Seuraavaan sitkeän sissin työhön kaipailisin apuja. Tein Teeteen Primaverasta pitkän villatakin, jossa edusta ja hihat ovat pitsineulosta. Kastelin sen, ja pituutta tuli roimasti lisää. No, sekään ei
olisi se suurinongelma, olen tehnyt helman ylhäältä alas ja taidanpa purkaa sen ja neuloa hiukan lyhyemmäksi. Se ongelma on siinä, että se painaa niin paljon, että se vetää kyllä pituuden maataviistäväksi ennen pitkää.... Hihansuut teen uusiksi, kireämmiksi, jotta siihen saan ryhdin, eikä hihat ulotu pian polviin. Olen myös ajatellut tukea jollain tapaa vyötärön kohtaa, jottei se yläosa huitele pian polvissa. Millä tuen sen? Onko ideoita?
Nyt menen pihalle aurinkoon ja pian metsään tapaamaan hirvikärpäsiä. Caran kaa metsässä on niin hulvattoman mukavaa!

lauantai 3. lokakuuta 2009

Kässäilta ja B-sukkia

Kiitos vielä Susu ihanasta kässäillasta! Maailma parani vauhdilla ja sukkaa pukkasi. Aikas kiva kuva tuo Susun ottama:
Tässä sukat vielä langat pääteltyinä ja hiukan höyrytettynä. Taisi olla ensimmäinen kerta kun sukkia höyryttelin, mutta nämä ovatkin tuliaissukat. Joten näyttävät hiukan paremmilta näin.
Toiset tuli tehtyä viikolla - tarvitseehan sekä rouva että herra omat sukkansa.
Lankana on Janne, puikot ruusunpuiset 3.5mm. Malli 'B', sentään raidoitusta piti itse väsätä. Ja nämä sukat ovat selkeästi pariskunnalle: molemmissa on yksi vaaleanvihreä raita... :)

Olen muuttunut hyvin kärsivälliseksi. Innostuin tilaamaan tämän Sock Innovations kirjan kolmisen viikkoa sitten ja ihan nyt jo se tulla tupsahti postista. Lanka on ollut odottamassa jo pitkään, senhän saa nopeasti Susulta!
Cara tutkii myös tarkkaan tämän postauksen. Varsinkin tuo lankakerä on hänen huomionsa keskipiste. Ja sukistakin kelpasi rouvan versiot.