NEULEFRIIKKI

Mukavaa kun kävit, tule toistekin!







sunnuntai 23. joulukuuta 2012

voiko huomaamatta oppia? - can you learn so that you don't realize it at all??

Viime lukuvuoden kävin neulekisälli-tutkintoon valmistavaa koulua Haminassa - muuten: sellainen koulutus alkaa nyt helmikuussa taas - voisin mennä uusiksi! Vaan asiaan: Åpettajamme Åuti antoi meille melkein ensimmäiseksi tehtäväksi tehdä sukka koneella. Helppo kuin heinänteko ajattelin, vaan kuinkas sitten kävikään? Yritin ja yritin, noin viiden kuuden epäonnistuneen tekeleen kautta uskoin ettei sukka koneella tehtynä vaan ole mun juttu. Sen uskomuksen kanssa siis valmistuin myös Neulekisälliksi toukokuun lopussa 2012. Eivät tainneet arvioijat tietää, kuinka surkean neulekisällin minusta leipoivat.

Marraskuussa kuulin Tampereen Kädentaidot messuilla, että Laura blogista Pitsi&Palmikko on tehnyt liikelahjoiksi yhteensä yli 90 paria sukkia!!! Tiedän Lauran taitavaksi ja sinnikkääksi, mutta siinä heräsi se pikkutyttö minussa, joka ajattelee, että jos tuokin, niin määkin. En tokikaan kuvitellut sukkia tehtailevani Lauran tapaan noin monta paria, mutta yhden parin esiteltäväksi kuitenkin - ja voin lopettaa vuoden 2012 kunniani säilyttäneenä Neulekisällinä!


Vaaleansiniset ovat ensimmäiset sellaiset sukat, joista voin sanoa että ne ovat sukat. Ne ovat Novitan Nallea. Tuskinpa tuo åpe Åutilta vieläkään läpi menisi, mutta hei - ihan sukan näköiset ne on, ja mä aion niitä käyttää! Kun nämä tulivat valmiiksi, soitin samantien Susulle ja innoissani tilasin Maijaa joulunpunaisena - pitäähän nuorisolla olla joulusukat!!

Ekat punaiset tuottivat harmia koko ajan - miksi, en tiennyt. Paitsi kun olin niitä korjaillut ja heräsin seuraavana yönä: olin tehnyt kärkiosan ihan liian tiukalla tiheydellä! Ei ku purkuun ja puikoille - eli toiset punaiset tuli tehtyä sekä koneella että puikoilla. Toiset punaiset tulivat sitten jo rutiinilla. Nämä punaiset ovat jo löytäneet nuorison jalkaan, ja hyviksi on havaittu.

Yksi ero näissä on Lauran sukkiin: Lauran sukissa on vahvistettu kantapää. Sen laitan muhimaan - josko ensi jouluna olisin tietämättäni oppinut tekemään nekin tuosta vaan. Tämä oppimistapa on mulle tosi rakas!

Oppimisprosessi on tosi kummallinen - joskus hakkaa päätään seinään ja joskus oppii tietämättään, tuosta vaan. Ehkä vain kannattaa antaa ajan kulua, menee ne vanhassakin päässä palikat kohdilleen ajan kanssa näemmä.

Nyt olen onnellinen Neulekisälli!

Learning is a not a logical process at all. I couldn't do socks with knitting machine at school last year. Others got there nice socks ready, and I just realized that I'm not a sock-type person when talked about knitting machine. And I believed it over a year!

On November I met my class mate Laura from blog Pitsi&Palmikko, who said she has done over 90 pairs of socks to her customers recently. My little girl said then to me: you can do it, if  Laura can do it!  So I had to show to myself that I can. One Sunday morning was reserved to that work with blood and tears. What a miracle was that I did them just like that - with no problems! After that I did also two pairs more to our youngsters. Wau. I had learned something during the year and I didn't notice it!

Well - Laura said that in her socks the heels are strengthen - in my there is nothing like that. Now I wait that I learn it so that in Christmas next year I have learned it!

Tiedättekö: meillä on karsittu joulu. Tai ainakin niin kuvittelimme. Karsimme töitä sieltä täältä, jotta jaksamme paremmin nauttia sitten siitä jouluaatosta. Ja kun mukana on vain aikuisia, niin eiköhän me selvitä hiukan vähemmällä. No jo vain: kun tiukat neuvottelut miehen kanssa saatiin päätökseen, ja suunnitelma oli valmis, alkoi tytär kuiskutella korvaan: pitäisi saada se perunalaatikko kuitenkin ja lohinyyttejä kanssa. Ja...

Soppa on valmis: kaikkea on. Nyt olen yrittänyt olla tekemättä vain koko komppanialle - katsotaan miten se onnistuu??

We have tried to cook less this year and we got an agreement with my husband what are the articles we serve on Christmas eve. But - after that came our daughter, who needs this and that more to the menu - so we have almost full service again. Now I had tried to cook less - all the sortiment but everything less. It's not so easy.

Muuten olen kuin Ellun kana:

 
"Ripottel kaartemummaa uunipellil ja pelti vartiks uunii 75 astesse

ja kastel vanha villasukka Tolu ja heit sukka sohva al.

Istu ja nauti ilma joulutressii:

Talo tuaksu tuarel pullal ja juur siivotul.

Pimmiä on kuiteski."

 
Ja vaikka olemmekin menossa kohti valoa ja Juhannus on ihan kohta, niin kyllä nyt on viäl pimmiää...

Rauhallista Joulua!
 
We are going to light in Finland - the shortest day is now over - the End of the world by mayas has not been established - it's still dark, but there is again a hope of light and spring and summer....
 
Merry Christmas!

 

6 kommenttia:

Matleena kirjoitti...

Alitajunnassa oppiminen on kyllä kaikkein mukavinta oppimista! Saattaa se opettaa sinulle vielä sen vahvistetun kantapäänkin, odota vaan. :)


Sytytä lyhty,
joulun viettoon ryhdy,
keskelle talven taikaa,
ihanaa joulun aikaa!

Lämminhenkistä karsittua joulua!

Susu kirjoitti...

Komeat sukat niistä tulikin! Joskus on ihan hyvä antaa ajan kulua ja sit asiat vaan loksahtelee paikoilleen.

Onkohan teillä sittenkin mopo karannut ja ryntäsitte porukalla viime hetken kinkkuostoksille kun ajettiin kirkon kohdalla vastakkain joku aika sitten? Punanuttuinen tonttu se pistäyi teidän postilaatikolla toivottamassa Sulle iloisen harmaata Joulua;-)

Pirena kirjoitti...

Hieno huivi tuossa edellisessä. Näyttää mielenkiintoisen mutkikkkaalta.
Rauhallista Joulua!

enkulin käsityöt kirjoitti...

Onpa upeat sukat.
Ihanaa ja Tunnelmallista Joulua Sinulle

Mci kirjoitti...

Onneksi olkoon uusille sukkataidoille!

Anonyymi kirjoitti...

Heli Laaksosen jouluohjeet ovat aina lukiessa niin hauskat. Niinhän se oppiminen tapahtuu.
Hienot sukat ja neulekisälli arvo on upea juttu.