On siis Kevät!

Kevät harppasi pitkän askeleen täällä Lounais-Suomessa pääsiäisen aikaan.

Meilläkin esiin pääsi taas kerran maailman ihanin kori kevätkukkien myötä. Kori alkaa olla tiensä päässä, pitsikaulus on jo irtoamassa, mutta vielä tänä keväänä... Korin teki aikoinaan sisarukset Kauniston työpajalta Paattisilta. En ole hienompaan törmännyt, ja uusi pitäisi saada.

Näin paljon on jo jäätkin sulaneet, että avannon tekemiseen ei tarvittu enää moottorisahaa! Veden lämpötila oli +2C, vaikka olen aina kuvitellut ettei se alle +4C menekään jäätymättä kokonaan. No, nyt tiedän siis kokemuskesta tuonkin uskomukseni vääräksi.

Teki hyvää kevättöistä jäykistyneelle selälleni!

Lisäksi pääsi jo haravoimaan, joten voi todellakin todeta että kevät on saapunut!

Ukkon pitkänperjantain lounas kolmelle

Pääsiäisen suurimmasta yllätyksestä vastasi isäni, Ukko. Hän kutsui meidät syömään pitkänäperjantaina. Sanoi ostaneensa lammasta ja tekevänsä sen.

Alkuruokana kasvispaistosta,

Sitten pääruoka, lammaspataa ja peruna-tomaattipaistosta,

Ja sitten jälkiruoka: toscakakkua.

Ukko oli tehnyt kaiken itse. Minulta hän kysyi vain sen, miten saa kolmannen astian pysymään lämpimänä, kun uuniin mahtuu vain kaksi kerrallaan. Se hoidettiin lämpimäksi mikrolla. Ja ruoka oli hyvää!

Jotta näin meillä... tyttärenä täytyy sanoa, että pitäisi itsekin joskus pyytää Ukko syömään tällaista pitopöytää - meillä olisi ollut lihapullia ilman jälkiruokaa.

Formulasunnuntai!

Ripeät aamutoimet tänään: lakanoita vaihdettiin, kukkiin vaihdoin vihdoinkin mullan ja terassi laitettiin kesäkuntoon. Lauantaina tein vielä elämäni ensimmäiset ranskalaiset vohvelit . Arvatkaa miksi nämä sulavat suuhun? Njam. Ai niin: ja vielä lauantaina shoppailemassa koko perheen voimin ja syömässäkin käytiin. Sinne saatiin mukaan myös Vävykokelas.

Siis: HYVÄ MINÄ!!

Terveisiä Susulle! Sinä toit minut kertaheitolla 2000-luvulle! Nyt minäkin tiedän ja nyt minullakin on - perjantaiaamuna en edes vielä tiennyt että minulta puuttuu jotakin...

Ei voi kuin kehua! Olen istunut neuleen parissa kiinteästi lauantai-illan ja nyt sunnuntain formulat. Lisää tulee kun tanssit alkavat. Nämä ovat tosi mukavat. Ja minä kun ihmettelin toisia, kun kertovat tekevänsä kaikki työt pyöröpuikoilla. Minusta ne ovat olleet lähinnä kauhistuksia. Nyt tajuan miksi: olin niin ajastani jäljessä. En edes ymmärtänyt, että Addilla on ollut jo kauan hyviä kaapeleita... Omani olivat tuhannen kiemurassa, eikä homma sujunut. Nyt sujuu.

Samalla kun taas sain nämä Turkuun toimitettuna Susulta pääsin tapaamaan Tassua - niin ja Karvinenkin oli kotona. Minunkin Mies näki nyt molemmat, ja Tassu herätti jälleen kerran hilpeyttä - Karvinen oli ihan kunnolla... :). Vaikka pollea poika olikin päikkäreistä soikeana ja turkki pörheänä Susun harjausten jäljiltä, niin kyllä jaksoi esiintyä!

Niin - mitä sitten väsäilin siinä telkun ääressä: No tottakai sitä jakkua Primaverasta. Kas tässä - ks. Knit Pro...

Joku saattaa muistaa, että tästähän piti tulla Amalie.... No jaa, joskus muuttuu mallit lennossa, näin kävi tällä kertaa. Malli onkin Ullablogista . Hiukan pitää säveltää, kun oma vyötärö on kummasti hävinnyt jonnekin. Mutta lanka on upeata, malli ihana, jälki on kaunista, puikot suihkivat! Ihana työ.

Ja torstaina kolahti myös Kim Hargreavesin Breeze-kirja postista.

Hieno mallisto taas kerran ja kauniisti toteutettu kirja.

Kuka seuraa Terapiassa sarjaa? Olen huulet ympyriäisinä ihmetellyt sitä sarjaa, koska esittäjät ovat näyttelijöitä ja he kyllä osaavat niin näytellä kuin oikeasti esittää terapeuttia ja potilasta. Hieno sarja. Aloin katsoa keskeltä, olisihan ollut hyvä nähdä kukin potilas alusta asti, mutta hyvin tähän pääsee mukaan näinkin. Imee mukaansa. Eilen illalla katselin monta tähteä saaneen Will Hunting-elokuvan. Minä iltauninen huomasin istuvani kuin naulittu elokuvan loppuun asti puoleen yöhön. Siinäkin kuvattiin terapiaa, joskin varsin pinnallisesti (sanonko: 'amerikkalaisittain'), mutta tärkeimpiä asioita siinäkin varmasti sivuttiin. Se vaikutti tosi uskottavalta. Hyvät näyttelijät tässäkin, vakuuttavat ja pienen ihmisen asialla. Hiukan tietysti jaksamiseeni vaikutti neuleeni, ne puikot ja se ihana lanka ja mukava malli...

Pääsiäisenä näen Stieg Larssonin trilogian pohjalta tehdyn ensimmäisen elokuvan 'Miehet jotka vihaavat naisia'. Uskon sen olevan minulle pettymys, koska innostuin kirjoista (a 6-700 sivua) tosi paljon. Mielenkiintoinen naispersoona, hyvin rakennettu miespuolinen päähenkilö ja henkeäsalpaavan nopeakäänteinen ja runsas juoni. Siinä välillä ei tiennyt ollako vai eikö olla... Siksi minulla on varma kuva, miltä elokuvan pitäisi näyttää - eikä se varmastikaan näytä siltä. No katsotaan ensin elokuva ja leffateatteri on tietenkin aina leffateatteri - paitsi ettei kudin ole mukana!

Vielä on järvi jäässä, mutta ei siellä enää kukaan kulje. Kevät tulee vääjäämättä, tänäänkin oli taas 10 astetta lämmintä, vaikka välillä ripsoi vettäkin. Kevättakkikin on ostettu, nyt vain paanalle!

Those were the days!

Kevät piileskelee lumikasojen alla - mutta siellä se on! Olemme saaneet Lounais-Suomeen niin paljon lunta, että alkaa hipoa jo ennätyksiä. Viime viikon tuiskut mnä vielä kestin - toistin vain kaikille, että kevät saapuu. Viimeinen 'kaato' oli liikaa, meinasin kokonaan menettää uskoni. Nyt näyttää taas hyvältä - märkää on, mutta maa alkaa jo pilkottaa!

Kevättä piristää onneksi nämä ihanat tulppaanit! Ostin ensin itselleni kimpun ja sain vielä samana iltana toisen kimpun ystävältäni. Ne ovat sitten kauniita, eikö? Perjantaina ostetut ja vielä sunnuntaina kuosissaan...

Sitten näihin valmistuneisiin. Tämä lanka oli vahinkolaukaus, Novitan Samos ei kerännyt minulta pisteitä. Mutta koska sitä oli tullut ostettua, jotakinhan piti yrittää tehdä. Tuollainen bolero on ollut ajatuksissa jonkin aikaa, joten päätin kokeilla. Moda 04/2008 lehdestä löytyi malli, ja siitä tuli ihan kelpo. Mutta mahdanko ikinä käyttää sitä? Kuka haluaa loput Samokset?
7 kerää on jäljellä ja yksi puolikas. Postimaksun hinnalla saa koko erän.

Susu kertoi minulle miten saa linkin näin kauniisti. Pitänee kertoa, että olen töissä IT-alalla - nolottaa. Mutta nyt osaan!!

Susun kanssa tehtiin nettikauppaa ja tavattiinkin pariin otteeseen. Palvelu oli tosi mahtavaa: sain lankakassin kotiovelle asti! Tällainen nettikauppa se pitäisi olla - vaan miten voisi singahdella siellä täällä samanlaista palvelua antamassa?

Sain siis Susulta Teeteen Primaveraa ja mallikin on jo katsottu: Amelia pitää saada.


Ja sitten osastolle isotäti: vauvalla kuuluu olla valkoinen puku ihan pikkuisena. Samaa sarjaa oli ajatus, että kummipojan mennessä joskus ammoin ykkösluokalle, piti olla nahkakengät. Ne hankin ja poikariepu käveli niissä ensimmäisen syksynsä. Tai sitten ei. En muista oliko silloin jo tarralenkkareita, mutta sen muistan ettei omalla tyttärelläni ollut nahkakenkiä ykkösluokalla!

Tästä tulee siis se must-puku vauvalle, tuli käytettyä tai ei. Susu toi Lanettia ja mallikin löytyi Moda 04/2008 lehdestä:



Luin lääkärin odotushuoneessa perheestä, jossa äiti ja isä (vai olivatko he kaksi isää - ei oikein saanut selvää) halusivat ettei lapsen sukupuoli ole määräävä tekijä. Siksi he eivät vastaa, jos kysytään kumpaa sukupuolta heidän lapsensa on. Lapsen nimi on Ruu - siitäkään ei saa selväksi, kumpaa sitä ollaan. Vaatetus oli sopivaa sekoitusta kummastakin tyypistä. Hämmensi, kuten toimittajaakin oli hämmentänyt. Siitäpä tulikin mieleeni, että ollaan siskontytön kanssa puheltu tuosta sukupuolesta, mutta vauva oli viime viikolla ollut häveliäs, eikä näyttänyt sitä ultrassa. Ja miksi olisikaan näyttänyt? Olin näppärästi ajatellut tässä mallissa olevien silkkinahojen sitten kertovan kumpia sitä ollaan, mutta taidan laittaa valkoiset silkkinauhat....

Jottei Moda 04/2008 ei jäisi kokonaan hyödyntämättä, on seuraavankin ohje sieltä peräisin. Joskin pitsineule on kyllä napattu uudesta kässälehdestä - oliskos ollut SK? Pikkuhiljaa tämä hattara tästä valmistuu...

Tilasin Kim Hargreavesin uuden kirjan Breeze. Fanitan häntä ja ne kirjat pitää saada. Joitakin malleja olen tehnytkin, joitakin kirjoja vain selailen. Kauniita ovat. Nyt on taas jotakin odotettavaa...

Uutta pukkaa

Susu http://anjalin.vuodatus.net/ toi mulle eilen ensimmäisen kerän Teetee Primaveraa ja pääsin tutustumaan blogikissa Tassuun! Tassu oli oikein kunnon kolli kaikkine kujeineen ja miten se osasikin karjua. Minä kun tunnen noita kissoja vähemmän, mutta en voi olla nauramatta niiden tempoiluille. Joitakin ihmiskollejakin sellainen käytös tuntuu viehättävän... heh.

Mutta Teetee Primaverasta siis Jaana Maan http://jaanamaa.vuodatus.net/ innoittamana tekemään Amelieta. Ja siitä tulee Primaverasta tosi nätti, uskon mä. Väri on savunsininen, siitä sitten kun pääsen vauhtiin.

Kukahan kertoisi minulle, miten teen linkin niin, ettei näkyisi tuota osoitetta, vaan Susu olisi kauniisti alleviivattu linkin merkiksi.... hmh. Joskus ei jaksaisi ottaa kaikkea selville.

Kaunista keväistä sunnuntaita

Ihana aurinko lämmittää meitä - joskin pohjoinen tuuli yrittää viilentää. Mutta ei hätää mitään, jäät ja lumet sulavat, linnut laulavat ja päivä alkaa olla pidempi kuin pimeä aika. Pian on KESÄ!

Isotäti sai valmiiksi ensimmäisen pikkuruisen paitansa. Taitaa jäädä 'odotuspaidaksi', jota on hauska hypistellä ja mielikuvitella siihen sisään pikkuvauvaa. Mutta ei se mitään, tässä se tulee:

Lanka Sirdar Snuggly BabyBamboo 2 kerää vaalean vihreää 1 kerä hailakan keltaista, puikot neloset, paitsi reunalistoissa 3½.

Ja koska lankaa oli kiva tehdä ja jälki on kaunista, kiiltävää - niin pitihän siitä saada jotakin itsellenikin.... Hmh, taitaa kevätaurinko tehdä tepposensa, kun värivalinta on noin hempeä...

Viikonloppua on tullut vietettyä muualla kuin kotona, vähän olen ehtinyt tuolissani istahtaa. Perjantai ilta meni Tallinnasta paluussa (12 tuntia matkustusta, Tallinnassa oman osaston kanssa kaikki 3.5 tuntia - olikos järkeä?). Lauantai taas Tampereella seminaarissa, sinänsä innostava ja positiivinen juttu. Mutta kyllä tänä aamujna sitten nukutti. Pyysin mieheltäni ulkopuuhastelua päiväksi - ja puusouvissa oltiin auringon lämmössä.

Tampereelta tullessa pysähdyimme Urjalan Makeistukun myymälään ja innostuimme mekin ostelemaan karkkeja. Ei pitäisi.. Ja koska tytär oli poissa koko viikonlopun, alkoi ikävä tulla ja....

Sateinen sunnuntaipäivä

Tänään on satanut ja ollut harmaa päivä. Siksi mekin suunnattiin ulkoilun sijasta uimahalliin. Niinkuin moni muukin pehe. Minä vesijuoksin tungoksessa, tytär ja mies olivat kuntosalilla. Mukavaa oli kaikkien mielestä! Ja kun oli itsekin urheillut, saattoi taas penkkiurheilla Suomen massahurmaajan kanssa television välityksellä!

Lopultakin muutama kuva. Mies suostui kameran taakse tällä kertaa.

Tässä siis tuo kauan tikutettu musta pitkä villatakki Sandnes Sisusta. Lankaa taisi mennä yhteensä 600 g. Muutaman päivän olen jo pitänytkin, ja tyytyväinen olen.

Sisusta lisää: sukkaa pukkaa. Toinen lanka on Harry Potter Opal-lanka, väri Tonks. Sisun petrooli ja tämä Tonks ovat mainio pari yhdessä.

Sokerina pohjalla: ensimmäinen vauvapaita!! Lankana on tosi ihanan tuntuinen Sirdar Snuggly Babybamboo, 20 % villaa ja 80% bambua. Kaunista kiiltävää pintaa ja mukava tehdä. Ja koska siskontytön vauvan väriä ei vielä tiedetä, värit neutraalit vaaleat vihreä ja keltainen. Tästä langasta voisi tehdä vielä jotakin mukavaa - se taitaa olla sopivaa elokuun lapsoselle: ei liian kuumaa muttei kylmääkään.

Jokaisella on elämässä tämänsä. Näin jotenkin on sanonut Pentti Saarikoski. Minun tämäni on neulominen. Se on seurannut minua siitä asti, kun eka kerran puikot olen käsiini saanut. Jo alaluokkien ensimmäisiä töitä halusin ehdottomasti tuoda kotiin ja tehdä siellä. Jossain vaiheessa nuorena naisena tein 'poikaystävä-paitoja'. Joskus ne olivat iloa, joskus haikeaa eroa. Mutta ne aina rauhoittivat. Olisipa niistä joku jäljellä. Muistan ainakin yhden punaisen palmikkoneuleen, joka olisi ollut nykypäivänäkin muotia lepakkohihoineen. Se oli punainen. Sitä neuloin silmät kyynelissä suuren rakkauden hiipuessa.

Nykyisin neulon aina - oli iloa taikka surua taikka tasapaksua arkea. Mutta varmimmin minut saa neulomispaikalleni tytär. Hän inspiroi minun mieltäni niin, että mielenrauhan takia on siirryttävä neuleen pariin. Muutama napakka kerros ja taas on parempi olo ja keskustelua voi jatkaa. Suosittelen kaikille neulomismeditaatiota!