Jämistä tilkutellen - Oddments patchworking

Tyttären peitosta jäi kankaita - ja olinkin luvannut hänelle myös tyynyn torkkupeiton lisäksi. Kielopihan Kerttu räjäytti tajunnan peittomallillaan - minä kun olen sellainen peruskade ihminen, että usein tahdon tehdä myös itse kun kauniin mallin näen. Näin kävi tälläkin kertaa.

Jämiä, kaitaleita, kangasta oli jäljellä - joten ei kun tekemään.

I saw very beautiful patchwork-pattern, and I wanted to try it also. I had many oddments from this bedspread, so just begin to cut and sew!

Tämä on ihka ensimmäinen tilkkutyö, joka innosti jo keskeneräisenäkin - se on kaunis. Yleensä saan lopun tehdä väkisin - kun siitä ei tulekaan kaunista. Tässä tapauksessa pidin näppini irti tikkauksesta - en halunnut pilata tätä työtä. Tikkasinkin vain suoria linjoja ja se kyllä riitti oikein hyvin.

This was first of my projects I was happy all the time. I couldn't quilt it - only straight lines. I like this.

Tämä toinenkin puoli on oikein sopiva tyttärelle - katsotaas mitä tykkää????

Tällaisia pussukoita liikkuu nyt tuolla toreilla ja turuilla. Isäni aina sanoi, että minä teen mitä tykkään ja muut tekee mitä ne osaa. Osittain lienee oikeassa, kunhan rajataan joku alue mitä tehdään. Mutta motivaatiota tarvitsen, muuten ei synny.

Yksi kehys löytyi kaapista ja siihen sitten jälleen kerran jämistä tein Tilkkulehden ohjeen mukaan tällaisen pussukan. Hauska tapa käyttää ylijäämiä- Kiinnitin kehykseen myös rinkulat ja siihen kantohihnan. Täydellinen, joskaan ei virheetön...

I had still oddments - so I sew some purses also.

Ja koska noita jämiä oli vieläkin, tekaisin myös pari pussukkaa. Aikamoista nysväämistä tuo minun pussukantekoni on! Jos joku sanoo että kässyjen tekeminen ei vaadi avaruudellista ajattelua, niin kehotan tekemään vuoritetun pussukan. Jo on kääntämistä ja vääntämistä ja aina väärin päin ensin. Onneksi saumasta voi aina purkaa, ja tehdä uusiksi.

On siellä laatikossa vieläkin noita jämiä, mutta onneksi ne ei oikein enää natsaa yhteen.

Kesäpäivänä voisi olla muutakin tekemistä, mutta kun ei voi olla tekemättäkään.

I could have done some other things during summer day - but when you have to sew, you have to sew.

Neulomuksia ja virkkuuta - Knitting and crocheting

 Tämä Sandnes mini duett ei lopu koskaan. Yksi villapaita jo siitä valmistui viime kesänä, nyt tein villatakin. Vielä on jäljellä muutama kerä - huoh. Malli on ihan omasta päästä: laatikko, jonka hihasilmukat poimin kappaleen sivuista ja neuloin ilman saumaa. Keltainen on Sandnes Garnin Babyull Lanettia.

Minustahan ilmeisesti oltiin tekemässä joskus ammoin orankia - ainakin käsien pituus kertoo sellaisista suunnitelmista. Se taas on johtanut siihen, että talvitakeissa hihat ovat hyvin usein liian lyhyet - ja kämmekkäät ovat joko liian lyhyet tai sitten ne lerputtavat ihan kiusallaan hihoista miten sattuu. Nyt ei lerputa. Tein hihojen sivuun peukalonaukot ja nyt pysyy myös ranteet lämpiminä - toivottavasti....

Tämä on varmasti käyttökelpoinen syksyn viimoissa.

This jacket was knitted because I had this lila yarn. It's Sandnes Mini duett from year 2011. The yellow one is Sandnes garn Babyull Lanett. See the thumbs - I made a hole for them to keep sleeves still when this is under the winter jacket.

 

 

Muistatko vielä tämän? Elettiin vuoden 2012 loppukesää. Lankahan on ihanaa Rowanin Purelife revivea - ruskeasta tein Simply the best - villatakin, (2011 loppukesällä)  joka edelleen on nimensä mukaisesti aivan ihana. Ja kuten mulla aina käy, sitä ruskeaa jäi. Sitten näin tuon puseromallin - hankin muita värejä, neuloin puseron ja lankaa jäi edelleenkin.

 

Se pusero jäi käyttämättä. Kaapissa se virui vajaat 4 vuotta, nyt päätin tehdä jotain. Purin aina-oikein reunat, jatkoin nutun pituutta, tein kaulaukkoon resorin ja poimin hihasilmukat reunoista ja tein vajaamittaiset hihat. Siis aivan ehdoton pusero! Nyt sitä on jo käytetty monet-monet kerrat. Toinen Simply the best....

 

I knitted one blouse late summer 2012. The yarn was just fantastic - Rowan Purelife revive. I had some skeins of that brown, left from other Project - Simply the best. So I ordered other colours and made that blouse. It has been in safe - not used even once almost 4 years. Now I modified it and I got another Simply the best! I have used it many-many times already.  

 

Ja vielä: jämälangat lähtivät Tampereelle - josko sielläkin syntyisi jotain mukavaa!

 

Toinen tuunausprojektini on tämä isoäidinneliöiden valmiiksi saattaminen. Tein näitä isoäidin neliöitä about 15 v. sitten. Peittoa piti tulla. Lohkaisin siitä vauvan vaunujen peitoksi jo yhden osan ja nyt kun olemme siivonneet varastoa, tämä tuli taas käteen. Päätin että nyt siitä tulee peitto. Hetken pähkäilin - paloja oli irtonaisina ja kiinnitetyt muodostivat kummallisen epämuodon. Yhtään uutta palaa en tehnyt - ei olisi ollut noita värejäkään. Muutaman palan jopa heitin pois. Nyt tästä torkkupeitosta tuli noin 125 cm x 125 cm.

 

Grandmothers squares something like 15 years old. I found them and I decided to do 'something', finalize it. I didn't have to crochet any pieces - some of them I threw away. Now it's blanket in size 125 cm x 125 cm. I hope someone gets joy from it.  

 

Ehkä se jollekin tuo iloa!  

 

Illalla lähestyvä matalapaine joka törmää auringonlaskuun tuottaa mielenkiintoisia scifiefektejä. Kuvissa se ei näy, mutta koko maailma oli oranssinkeltainen.

Kuvissa sen sijaan näkyy, ettei riitä vain yksi sateenkaari - niitä on kaksi sisäkkäin.

 

Low pressure - rain is coming. In the same time the sunset. The heaven was orange-yellow,  double rainbow - just amazing. Somewhere there is a treasure - hope someone found it!

 

 

 

Aarretta en lähtenyt hakemaan, vaan lauloin vain mielessäni  'Sateenkaari vie luokse satumaan...'.

Tilkkuilua - Patchworking

Tilkkumaailmastakin putkahti koneesta pari peittoa. Toisen tekemiseen meni 10 kk ja toisen pari viikkoa.

I've made two blankets with patchworking. The first was quite difficult to get nice, and I'm only a starter so I had no idea of this difficultness in advance.
The pattern is Sarah Fielke's, an australian patchworker. Nice and bright colours has been chosen by my daughter. She got this blanket when she graduated in the end of May.

Tämä ensimmäinen on australialaisen Sarah Fielken kirjasta Iso ilo pienistä tilkuista 'Tähdet silmissäsi'. Noviisi kun olen (tämä on toinen peittoni), niin mikään kello ei kilkattanut, että tässä voisi olla hiukan haastetta tai että homman olisi voinut kenties tehdä helpomminkin. No nyt tiedän paremmin....

 

Tytär halusi torkkupeiton - peruskankaat kävimme yhdessä valitsemassa Karnaluksista (tietenkin kirkkaita ihania värejä!), mallin valitsin itse. Mikäpä näistä iloisista väreistä tehdessä talven pimeydessä.

 

Ehdin käydä välissä myös vapaan tikkauksen kurssin Päivölässä - osa on nyt tässä tikattu varsin vapaasti. Osan tikkasin käsin.

 

 

Taakse tein vielä lappusen muistoksi. Teksti valikoitui valmistujaispäivään - yhdessä olimme jokusia vuosia sitten käyneet katsomassa Tyttö, sinä olet tähti - elokuvan ja siitä lyhensin sopivaksi tuon tekstin. Tunteikkaana valmistujaispäivänä hän sai peittonsa, jonka valmistumiseen hän ei enää uskonut kaiketi ollenkaan. Vaaleanpunaisessa lappusessa lukee Made with mom's love, sen toi Piia Amerikan retkeltään ja se sopi tähän kuin nenä päähän.

 

I worked with this blanket for 10 months. I quilted it partly with free quilting and partly by hand. On the back I made a patch with a text Girl, you are a star! There is also a little patch where is the text Made with mom's love - I got this as a present from my friend Piia, who was visiting in USA last spring.   

 

Toisen peiton tein tarpeeseen - uusi vierassänky huoneessani kaipasi parempaa peittoa. Ihana perhoskangas kahdessa värissä, Karnaluksin linnut ja nallet kumppaninaan saivat koneen laulamaan. Malli kerrankin helppo - ja tavoitteena valmistua toukokuun loppuun laittoivat myös prioriteetit kohdilleen.

Huoneessani on turkoosi tapettiseinä ja turkoosi laskosverho ja vielä tyttäreni koulussa tekemä turkoosi pikkumatto. Turkoosia oli siis riittämiin - sitä on peitossakin, mutta vaaleita keltaisen, vihreän ja vaaleanpunaisen sävyjäkin löytyy. Neliöistä se koostuu - osaan neliöstä applikoin koneella turkooseja ympyröitä.

 

The other blanket is an easy one - only squares, some circle applications on some of them. Fabrics where just facinating - butterflies, birds, bears in the colours of yellow, green and light red.

 

Jos olisin viitsinyt olisin tikannut käsin - nyt tein vapaalla tikkauksella, eikä se ihan mennyt kuin Strömsössä.

 

Mutta kuten Eeva fb-kaverini totesi että Täydellinen! , minkä ei tarvitse olla virheetön ja oma asenteeni siitä, että täydellinen on tylsä ja pöystejä pitää olla - niin täydestä menee ja on käyttökelpoinen ja kaunis.  

 

Quilting has made with free quilting - not so nice. but this is perfect for me as FB-friend Eeva has mentioned - and she means that a perfect is not without errors. I think it's dull if it's too perfect - this is useful. Our dog likes it in the night time.

I think it's just nice.

 

Ja kuten huomaatte - käytössä on tuo sohva - se kun on koiran yöpeti! 

MalliSari

MalliSari-sytomyssyohje oli hävinnyt bittiavaruuteen - kirjoitinpa uuden. PDF on nyt talletettuna FB-ryhmään Sytomyssykampanja Tyksiin - klikkaa tästä .

Kiitos Mari kun huomasit tämän, mihin lie vuosien saatossa karannut. 

On siis kevät!

 

 

Mun piti saada jotain aivonystyröilleni, jotka meinasivat ihan olla harmaan ja toimettomina. Ajattelin, että sellainen hyvä kässy, jossa oppisi jotain uutta ja joutuisi keskittymään olisi hyvä. Neulova narttu blogi on aivan loputon suo. Siellä puuhaa sellainen tekijä, että alta pois. Nopeus on ultraluokkaa ja mallit koukuttavat usein. Nyt siellä on tehtailtu briochea. Siis sitä - vaikutti tarpeeksi hankalalta, ettei heti aukea ja aivoni saisivat jumppaa. Langatkin oli ihan valmiina - sitä ihanaa harmaata ja toinen Dropsin lankaa.  

 

 

Pattern: Nancy Marchant Damask cowl

Yarns: from my storage - Drops Delight 75% wool superwash, 25% polyamid and Hjerte Fine Highland wool

1 skein each, 3½ mm

 

No joo. Siis tehtiin ja purettiin - ja kädet hikosivat. Kun sain yhden mallikerran tehtyä alkoi kupletin juoni löytyä, vaikka virheitä sattui tuon tuostakin koko matkalla. Mutta kaunis, tykkään. Teen toistekin.

 

Kun sitten olin seurannut Neulovaa narttua näiden teossa, niin nauratti oikein, kun hän sanoi, että tuli sitten aloitettua kaikkein vaikeimmasta päästä - eli juuri tästä mallista. Seuraavat lienevät siis helpompia?

 

Jotakin olen ommellutkin - ja nimeksi tilkkujakin. Tämä reppu on vanha ohje - norjalainen kukkakorireppu nimeltään. Näin sen ensimmäisen kerran vuosi sitten, kun olin vapaan tikkauksen kurssilla Päivölässä. Opettaja Hannelella oli sellainen - ja minä kun olen tällainen innostuja ja positiivisesti kateellinen, niin aloin mallia etsiä. Löytyihän se ihan Kiltakaverilta vielä, ja eiku tekemään (ja hikoilemaan...).

 

 

 

 

Halusin pellavaisen repun, mutta en halunnut applikoida kukkakoria. Löysin varastostani joskus virkkaamani mustan pitsipinnan, siitä purin kolme palaa pois ja applikoin ne reppuun. Kaikkea sieltä varastosta löytyykin!

 

Noita sivuihin tulevia hanhia en ollutkaan koskaan tehnyt, vaikka tuntuu että niitä lentelee siellä täällä. Ei muuta kuin mittaamaan ja tekemään paper piecing tekniikalla, ja tulihan niistä - niin no: jotain.  

 

Reppu roikkuu työhuoneeni ovessa - toistaiseksi. Katsotaan milloin sen päivä koittaa ja se pääsee ensivisiitille ulkoilmaan.

 

Muut hommat ovatkin olleet sitten varsin aivottomia. Yksi villatakki odottelee nappejaan ja loput ovat näitä sukkia. Jotain kunnollistakin sentään, kun tein nämä Siskorusettisukat hyväntekeväisyyteen. Kuten Susu  suositteli, käytin harmaana sitä tummempaa harmaata (ja kaikkia oli taas omassa varastossa). Sukat ovat Pallasta.

 

 

Tässä näitä muita taviksia.

 

Lahden Tillkkuladulla käväisimme myös PiPassa moikkaamassa Anua ja Lauraa ja Piia ihastui näihin puputossuihin. Ohjehan niistä oli pari lehteä sitten Suuressa Käsityössä. Piian ajatus oli, että hän opettelee virkkaamaan ja minä opastan, mutta sanoin, että silloin tarvitaan helpompi malli - kuten patalappu. Ja ainoaksi tavaksi jäi se, että hän ostaa langat ja minä virkkaan - ja näin tehtiin.

 

Modasin kantapäätä, eli sinne tein muutaman ylimääräisen kerroksen, jotta se pysyisi kantapään takana paremmin.

 

Ihana kesä väistyy hetkeksi kevään tieltä taas, mutta saimme jo aimo annoksen lämmintä ja valoa. Ja luonto heräsi - kunhan nyt saisi vielä vettä, niin sitten rävähtää.

 

 

Georgina Cardigan

 

Tiedättehän miesten hautajaispuvun? Sen joka aina tarvittaessa kaivetaan kaapista ja harjataan pölystä. Menisikö se vielä kerran?

Miehellänikin sellainen on. Katselimme hautajaiskuvia 10 vuoden takaa, siinäpä se samainen puku oli. Nyt vain piti löysyttää housuja - onneksi saumanvaroista löytyi tarpeeksi varaa ja Kauppahallista tosi nopea ja osaava korjausompelimo. Ja taas oli puku hyvässä käytössä.

 

 Minulla ei ole koskaan ollut tällaista pukua. Kuvien mukaan olen aina kaapista jotakin löytänyt, mutta nyt olen tullut siihen ikään, ettei moinen käynyt. Tytär etsi itselleen vaatteita vaatekaapistani ja nopeasti hän oli esitellyt sieltä ainakin neljä hyvää asukokonaisuutta itselleen, joista sitten yhden valitsikin. Minä äitinä ompelin pari nepparia helmaan, jottei ollut liian paljastava. Tämäkin huoli oli ihan turha. Paksujen sukkahousujen kanssa kun voi nykynuori kulkea hyvinkin minissä.

 

Lähdin siis mekko-ostoksille. Vastassa olisi sovituskopin huonot peilit, sopimattomat vaatteet, hiki ja turhautuminen. Puoli tuntia kaupunkiin saapumisen jälkeen minulla oli kelpo mekko - kolmas kokeiltu meni päälle ja oli hyvä. Pitihän ne muutkin kokeilla, mutta se yksi oli paras. Sitten lyhythihaiseen mekkoon piti saada jakku. Pikkubleiseri päälle - liian iso, pienempi koko kuulemma aivan täydellinen. Aivan. Mutta minusta jakun pitää mennä kiinni ja tuntua hyvältä hartioista ja hihojen pitäisi ylettyä kunnolla ranteisiin saakka. Se täydellisyys jäi kauppaan.

 

Olin huomannut Missä neulomme kerran - blogissa kivan boleron. Enempää ajattelematta - aikaahan oli vielä kaksi viikkoa, joten noin pikkutekeleen nyt siinä ajassa tekaisee - hain siihen langat. En halunnut villaa - päädyin Dropsin Cotton viscoseen. Puikot tietty pienemmät ja tiheys, vaan ei haittaa - ehkä hiukan hidastaa. Sitten vain kotiin ja ostamaan ohjetta.

 

 

Pattern Georgina cardigan By Alexis Winslow

Yarn Drops Cotton Viscose 400 g, sticks 3.75 mm and 3.5 mm

 

Malli oli, mutta ehkä tässä kohtaa olisi pitänyt valita malli, jota olisi voinut mallata päälleen vähän väliä, jotta olisi tiennyt että se oli sopiva. Piti se tiheyskin olla eri vielä, piti laskea silmukoita ja kerroksia. Pienin koko oli selkeästi pienempi kuin isot koot, ja uskoin välillä tekeväni tätä norsulle. Ihan niissä mitoissa en sentään vielä ole.

 

Jännitystä siis riitti koon puolesta - sen pääsin sentään jo viikon päästä toteamaan että ok, mutta sitten oli vielä nuo hihat, istuuko hyvin olalta jne. No ei istu hiha olkapäältä, vaan roikkuu. Mutta kun vain sitkeästi puursin hihatkin paikoilleen, niin totesin että saa kelvata. Hautajaisiin oli aikaa kolme päivää - varasuunnitelmat oli katsottu valmiiksi kaupungilta jo. Mutta näillä mentiin, hyvin hoitui.

 

Tämähän tehtiin niin, että ensin neulottiin taka- ja etukappaleet yhtenä kappaleena. Sitten poimittiin silmukat ympäri ja neulottiin resori/kaulus. Tässä kohtaa pääsi eka kerran kokeilemaan - jos olisin halunnut korjata olkakappaletta, olisin siis purkanut koko resorin ja tehnyt olkakappaleet uusiksi.

 

Cotton Viscose oli kurja lanka neuloa, se hajosi helposti. Kaunis kiilto siinä on ja se kiilto teki jakusta hiukan juhlavankin. Hintakin (kun ei työtunteja lasketa, tämähän on harrastus!) oli ihan toista luokkaa kuin sen jakun joka ei mahtunut päälle, mutta oli täydellinen.  

 

Sitten paluu edelliseen postaukseen:

Edellisestä postauksesta tuli niin mollivoittoinen että unohtui kokonaan nämä ilonaiheet siitä villatakista: jälleen kerran koko jakun pelasti Susu ja Suomen paras nappikauppa Salossa (onkohan siellä montakin? Tämä on Annankadulla The Lankakaupan vieressä)! Eiks ookkin herkkunapit. Vastalahjaksi Susu sai kassakoneen - eiks ollutkin hyvä diili?

 

Ps. Piti oikein käydä tarkistamassa, että onko mulle tullut moka ja toinen etukappale onkin nurjapuoli päälle päin, kuten kuvasta näkyy. No ei ollut, huhuh. Tuo nurja on takakappaleen nurjaa puolta...



Mollisoinnut

 

Kaikkihan sen tietävät, että tykkään harmaasta. Susu sitä ilmaisee sanalla iloisen harmaa... Tämä vuoden vaihde ja alkuvuosi on kulkenut mollisointuisena, harmaakin on ollut melkein liian iloinen väri - vai onko se väri ollenkaan? Pikkuhiljaa totuttelen tässä keväisen väriloiston alkuun, ehkäpä tämä tästä iloksi joskus muuttuu vielä - näinhän siinä yleensä käy?

 

 

 Mulla oli tarkoitus saada pitkä rento villatakki. Ja saada kulumaan Rowanin Felted tweed kokoelmaa. Lopputuloksena oli kyllä villatakki, mutta lankakokoelma sen kun kasvoi.

 

 

Pattern: Start with Antler, after that my own

Yarn: Rowan Felted tweed, sticks 4 mm

 

Kolmas malli Antler-aloituksella. Tuli tästäkin ihan mukava. Hyvä malli, helppo seurata. Muuten sitten suihkin oman pään mukaan. Pikku taskut tein jotta pääsen niissä roikkumaan - rentohan tämän piti olla. Nappilista on I-cord, joka on ommeltu kiinni reunaan.

 

Joo-o, se on aikalailla ollut kaapissa vielä marinoitumassa, ehkä ensi talvena?

 

 

Nämä yhdet sukat putosivat puikoilta eilen. Oikein kiva lanka neuloa,  Grundl Hot Socks Rubin 4-ply bambusukkalanka sukkalanka. Ja lanka kiilsi vielä, oikein kaunista tuli.

 

Jotakin on ommeltukin. Tämä kassi oli taas yksi kötöstely, tein ja purin, eikä se vieläkään ole ihan kunnossa. Ohje oli saksankielinen, eikä siitä sitten ihan loppuun asti ollut apua - teksti kun ei kääntynyt suomeksi ihan tuosta vaan. Mutta tilkkupinta on kaunis - ja käytössäkin on jo ollut.

 

Hauskoja pikku juttujakin on valmistunut, kuten kupin aluset ja patalaput. Patalapuissa on omavärjäämät kankaat, ne tehtiin viikonloppukurssilla Naantalin killan tilkkupajassa.

 

Tämä pussukka onkin sitten jo ihme pussukka. Se syntyy taittelemalla ja yhden sauman neulomisella. Pari ekaa meni harjoitellessa, tässä tyttärelle tehty IPhone pussukka oma värjäämällä kankaalla...

 

 

Ja nämä ehkä ovat jo matkanneet Espanjassa pikkuisen neidin ja herran kaulassa passeja kantaen. Kanteen ompelin vielä muovitaskun - neidin pussukkaan tuli onnittelukortti ja miehenalun pussukkaan laittavat sitten itse lapun tai ei. Ja omavärjäämät ovat kankaat näissäkin.

 

Seuraava sekoilu oli sitten nämä pikku pussukat, niitä alkoi ilmiintyä ihan vauhdilla yks kaunis päivä. Kone vaan surrasi ja aina tuli pussukka!

 

Vesijumppakassi minulta on puuttunut jo jonkin aikaa. Eurokankaassa näin jo sisään astuessa tämän kankaan houkuttelevan kässypuuvillojen luo. Pakkohan se oli ottaa, ja samantien tiesin että se on sitten sitä vesijumppaa varten. Pohjaan ompelin ommeltavaa muovia/kristallimuovia, jota ostin Turusta askartelukaupasta. Verkkokaupoista sitä tuntuu saavan.

 

Kokeiltu on ja toimii!