Kuutamourakointia - Moonlight job

Kehuin Kotilieden 3/2013 kässyjä jossain postauksessani. Hermolepona - tai niin luulin - päätin toteuttaa sen lainepipon. Minulle jäi Adriafilin Primulaa vaaleanharmaana, siitä aloitin yksinkertaisella tikuttamaan. ajatus oli sellaisesta löysästä piposta, joka kivasti sitten putoaa toiselle sivulle. Kun olin tehnyt 15 cm jäin miettimään sen kokoa - eihän se minun päähäni mennyt, ainakaan löysästi. Yhden yön yli nukuttuani päätin aamulla sen purkaa ja tehdä kaksinkertaisesta - pääsisin hiukan lähemmäs mallin tiheyksiä.

Hermolepoa tämän tekeminen ei sitten ollutkaan, kerroksia ja silmuoita oli paljon ja silti piposta tuli - no ihan sopiva, muttei mitenkään sellainen löysä ja 'kiva'. Käyttökelpoinen kyllä.

Tein 5 mm pyöröillä (ihan vain siksi, että toinen 5½ mm pää on kadoksissa???). Ohjeessa aloitettiin 80 silmukalla - minä aloitin sadalla. Noihin laineisiin sitten tarvittiinkin puolet lisää silmukoita. Ja laineen tekeminen ei sitten ollutkaan ihan hermolepoa ja homma kesti aikansa. Mutta tässä se nyt on. Pikkutaisteluni.

This wavehat is my little battle. It was not no easy to get those waves, but here it is at last. The pattern was in Finnish magazine Kotiliesi 3/2013.

Se isompi taisteluni päätyi kuutamourakointiin. Sopivasti on täysikuun aika ja päätin siis urakoida kuutamossa. En bloggaa ennenkuin vartalo-osa on valmis - sen päätin. Kas niin - se valmistui nyt, joten olkaapa hyvät!

My bigger battle is in this phase - only sleves are missing. This fits to me, so no panic anymore.

Kokeiltu on, menee päälle. Hiha aluillaan - sen teen kyllä sukkapuikoilla ja pyöröillä. Ihanaa kun saa tehdä vain oikeita kerroksia....

Maaliskuu - kevättä rinnassa!

Ystävänpäivän sytomyssykampanja päättyi taas - sytocaps&fairisle

Jälleen kerran kampanja maalissa - loppuluvut löytyvät Susun Silmukoista.

Käsityö-Elisasta hain keskiviikkona ison kassillisen myssyjä ja sukkia:

  

Viimeisen kuvan lähetys tuli Joensuusta asti, kiitos!!

Kiitos kaikille kauniista myssyistä ja sukista. Hienoa työtä! Pirjo Haavisto Tyksissä oli kovasti mielissään, ja varsinkin sukat menevät kuin kuumille kiville.

Tällä hetkellä on fiilis 'ei koskaan enää' - ennen ensi vuotta!!!! Ja koko ajanhan myssyjä ja sukkia voi viedä Tyksiin.

Näinpä pitkällä ollaan - kirjoneuletta on jo kainaloihin asti ja kainaloista olen jo ponnistanut osaa toista etukappaletta! Ja nyt jo alan säveltelemään - omia ihania värejä pitää ottaa käyttöön, vaikka ohjeessa olisi jotain muuta. Joten modattukin on joskin varsin vähän....

Sytocap campaign is over again - over 200 caps and some socks also to University Hospital of Turku department 820. Great job again!

My hopeless fairisle seems to have some hope!

Perjantaina otin pikkuvapaan töistä ja huristin Anjalinille Saloon. Siellä oli Bremont-päivät, piti päästä silittelemään ihanuuksia. Puoti oli pullollaan ihmisiä, kaffet ja tarjoilut olivat tosi maittavia. Lankoja ihasteltiin. On ne vaan nameja. Mukaan lähti sukkalankaa 150 g, en kyllä tiedä raaskinko jalkojani maahan laskea ne sukat jalassani - niin ihanan pehmoista lanka oli. Odotan oikein että saisin ne puikoille, mutta nyt on kaksilla puikoilla jo sukat - joten pitää odotella ja tikutella valmiiksi edes toiset noista sukista ennenkuin aloitan uudet. 

Nyt sitten vain hellittelen noita Bremonteja.

Niin ja Steppiäkin 150 g, paksumpaa versiota ja väri oli ihana. 

Kiitos Susu, olipas mukava viikko - kaksi pikkureissua sun kaa! 

Sytomyssykampanjan viimeisiä viedään - Last ones

Sytomyssykampanja päättyy - muistakaa palauttaa myssyt ja sukat 13.2. viimeistään! Edellisessä postauksessa ohjeet.

Viimeisiä tässä esittelen.

Susun innoittamana sain päähäni minäkin tehdä yhden turbaanin. Ei muuta kuin ohje käsiin ja tekemään. 90 cm pötköä ja ompelu. Vaan miten? Minun päähäni se ei mahtunut, miten tuosta tulee hattu, joten menin neuvoa-antavaan tapaamiseen Susulle perjantai-iltana ja ompelin kuin ompelinkin tuon turbaanin kuntoon. Mun päässäni se ei edelleenkään näyttänyt hatulta - mutta Susu sai sen kyllä näyttämään siltä kuin sen pitikin näyttää, joten keräykseen meni.

Hauska juttu oli myös se kun Susu sanoi että olin keksinyt ihan oman kuvion tähän mallineuleeseen. En siis osannut edes sitä tehdä tuossa hatussa oikein. Se on nyt tällainen - ja jäänee viimeiseksi lajissaan mun puikoilla.

Lanka on Katian Revive sekoitelankaa, puikot 4 mm.

Sain myös Susulta ohkaisia sukka-jämälankoja. Sori Susu, tuonko takaisin ne jotka jäivät yli?? Meinaan eipä niistä sitten valmistunut muuta kuin nämä sukat. Aika valui muihin projekteihin jostain syystä.

Blogikoira se tutki tarkkaan tämän sukan laadun, mutta tohkeissaan varmaan jo tarkkaili ettei kissa vain pääse kuvaan mukaan.

Taisteluni osa 2 - olen nyt tehnyt tätä kirjoneuletta noin 3 viikkoa, 30 cm on valmiina. Viimeiset kaksi kapoista raitaa ovat vieneet toooooosi pitkään - kolmella värillä tekeminen hidastaa entisestään. Kamppailuni siis jatkuu. Yksi onni on että sitten on kerralla kaikki vartalon kappaleet. Jollainhan tuota toivoa on pidettävä yllä.....

Tätä taistelua saisittekin sitten seurailla pelkästään, vaan onneksi koulukaverit Ekamista laittoivat meikän tekemään jotain muutakin: joogasukat Lauralta olivat niin kivan näköiset uudessa Kotiliedessä, että oli pakko kokeilla. Ja kun samaan aikaan sain Susulta kokeiltavaksi KnitPron Karbonz hiilikuitupuikkoja niin pakkohan niitä oli samantien kokeilla. Sillä tavalla puikoille pääsivät siis Lauran joogasukkamallista ne varret. Työkaveri täytti vuosia - ja vaikkei ihan tasavuosia ollutkaan niin näissä yt-tilanteissa ei koskaan tiedä kuka lähtee ja kuka jää - siis teen ne sukat nyt hänelle - sitten alkuperäisestä tiimistä vain pari on ehtinyt yytee lappunsa saada ilman sukkia, mutta muut ovat sukkansa saaneet. Pitää siis saada hiilikuitupuikot vapaiksi ja jättää joogasukkavarret odottelemaan päivää uutta parempaa.
Samoin samasta lehdestä puikoille pääsi se myssy - ja sen tuubinkin teen siihen - ihana malli! Åuti-open pikkujakku mallikin kiinnostaa - se kun on tehty lyhennetyin kerroksin ja se viehättää.

Tässä on hiukan sitä samaa kuin siivouksen välttämisessä.....  :)

How to avoid the fair isle knitting which is now very hard  phase- three yarns at the same time in the work - this is sooooooo slow now...
Of cource you see many-many-many other patterns that you have to start! Yes I have started some of them - just to avoid to do this difficult phase of fair isle. Of course the last days of sytocap campaign is also here - so many other projects also in my mind.

Mukavaa sunnuntaita!
Ps. hiilikuitupuikot on tosiaan mukava uutuus. Hurahdin noihin Knitpron puisiin puikkoihin aikoinani. Nehän ovat liukkaita ja teräviä. Hiilikuitupuikot taas eivät ole niin teräviä eivätkä niin liukkaitakaan. Eli erilainen tuntu niillä oli. Eka kerros oli hankala pyöreäpäisillä puikoilla, mutta sen jälkeen lähti sujumaan oikein hyvin. Tahmeilta ne myös tuntuivat jonkun aikaa, mutta sekin muutaman kerroksen jälkeen oli jo ihan ok. Pysyisivät kavennuksissakin puikot paikoillaan, ei paha. Paino on superkevyt eikä nämä varmaan ravistu niin kuin puiset, eikä koiran hampaat iske näihin niin hanakasti. Hyvä uutuus - jopa puikkojen F1-sarjaa ???

Ystävänpäivän Sytomyssykampanjan loppukiri

Kaksi viikkoa maaliin, hyvät ystävät! Myssyjä on tehty vauhdilla, FB:ssä olemme saaneet nähdä tuloksia, mukavaa!

  Muistilista: myssyjä/sukkia vastaanottaa Käsityöliike Anjalin Salossa (Susulla on lankaakin tarjolla!)  tai Käsityö-Elisa Turussa. Sen lisäksi niitä voi viedä suoraan TYKSiin, osastolle 820 (myös kampanjan jälkeen).  Linkkaa ohjeet täältä.

  Viimeinen palautuspäivä on 13.12. 2013.  - kaksi viikkoa aikaa vielä!

  Myssyjä - eiku sukkia! Minulta siis tulee sukkia mukaan noiden tekemieni myssyjen lisäksi. Tässä valmiina olevat. Oranssit ja ruskeat ovat aiemmin käsintehtyjä, ja nuo kolme muuta ovat neulekoneella tehtyjä.

 Ja niille jotka luulevat että koneesta tupsahtelee sukkia noin vaan tekemättä mitään niin olenpa hukan kellottanut sukkia tehdessäni, mitä menee mihinkin.

Koneessa sukat ovat noin 1-1½ tuntia.
-  Sinä aikana resori syntyy yleensä nopsaan.
-  Hankalin vaihe on tasoneuleesta siirtyminen pyöröneuleeseen, eli ylätasolta silmukoiden siirtäminen alatasolle. Kova ähellys, aina muutama karannut silmukka tai kaksi silmukkaa yhteen neulaan tai yhteen neulaan ei ollenkaan silmukkaa....
-  Pyöröneuletta taas syntyy ennen kantapäätä helpolla, yleensä.
-  Kantapää teettää käsityötä, joskaan ei puikoilla ja vaatii keskittymistä - siis teen vahvistetun.
-  Pyöröneule taas menee sen kantapään jälkeen helpolla - yleensä
-  ja kärkikavennuksetkin yleensä suht joutuisaan.

Ja auta armias jos ajattelen jotain muuta sinä aikana - ohoh ja pieleen menee. Eli vaatii keskittymistä, ei ole mitään terapia istuntoa. Pieleen meneminen lisää aina koneessa olemisen aikaa - usein paljon. Tai sitten se aiheuttaa jälkityötä.

Sitten kaikki korjaukset, joita on jäänyt + resorin sauman ompelu (kyllä - siihen tulee sauma). Joten noin 2 tuntia per sukka ja 4 tuntia per sukkapari. Eikä lainkaan puikkoterapiaa vaan keskittyvää tekemistä - koska tuo kone puraisee kyllä heti jos ajatukset karkaavat muille teille.

En ole mikään salamannopea sukantekijä - kuulemma joku tekee niitä koneella 20 minuutissa per sukka + ompelut päälle. Ei onnistu minulta.

Edit:
Mci huomautti vielä, että jos on ohje, ei tarvitse tehdä mallitilkkua eikä laskea tiheyksiä, silmukka-/kerrosmääriä lainkaan - se onni minulla oli melkein. Tein yhden sukan jämälangoista ihan vain testatakseni ohjetta ja tehdäkseni siihen muutoksia.

Kuka ompelisi mulle turbaanihatun - se kaitale on jo valmiina. Ei sytytä yhtään!

Vaan pakko se on kai himatuikuksi ryhtyä ja alkaa sytyttään....

Kärsivällisyysharjoituksia - I learn now patient

Nykyisin on vallan tavatonta, jos työpaikastani joku pääsee lähtemään normaalisti vanhuuselääkkelle - vielä kummallisempaa, jos palvelusvuosia on takana yli 30. Työkaverini kuitenkin on tällainen - tänä keväänä hänellä on viimeinen työpäivä.

 

Olen erilaisissa merkkipäivissä muistanut kollegoitani sukilla - niin nytkin. Koskapa tämä kollegani on mies, komean kokoinen ja lisäksi hänellä on tiluksia, niin ajattelin tehdä hänelle paksummat sukat. Värimaailmaksi arvioin vihertävän - ja koon tarkistin kun tapasin hänet.

 

Susulla olikin kiva lanka tarjolla - Regian Zima Color, jonka 4 mm puikoilla sitten loihdin sukiksi. Ihan on bb-sukat, eli tavissellaiset, mutta mielestäni tosi kivan näköiset. Toivottavasti on saajansa mieleen sitten keväämmällä. Näyttävät tässä pieniltä, mutta kyllä ne vähintäin 44 numeroiset ovat.

 

My collegue is retaired this Spring. I have used to knit socks to my collegues if they have their 40-50-60 birthdays - younger we don't have in our team in Finland. This guy had not got socks yet, so I decided to give them him now.

Ikuisuusjuttu on nyt tässä kuoressa. Tein aikoja sitten kaksi Etiopia-nuttua, mutten koskaan saanut niitä lähetettyä mihinkään. Osoitteenkin olin hankkinut jo, mutta lähettämättä jäi. Nyt huomasin Matleenalla viestin nuttujen uudesta toimitusosoitteesta ja päätin ryhtyä toimeen. Tässä ne nyt ovat, lähdössä kohti Tuuria. Kärsivällisyys kannatti tässäkin asiassa.

 

I have been patient also with this issue. I did long time ago Etiopian dresses to charity project, but never posted them. Now I realized a new postaddress in Finland, where to post them - so now they are in their way to Etiopia.

 

Patient also with this fairisle knitting. I knitted first the patch, and finalized also all the wire ends. I made the enlargement of the diagram by copy machine and also the diagram of the colours in use. There are 13 colours in this jacket.

 

Kärsivällisyyttä harjoitan tämän kirjoneuleen kanssa.

Tein ensin kaksi iltaa tätä tilkkua. Päättelin kaikki langat ja höyrytin tilkun. Laskin tiheyden.

 

 

Sitten suurensin kirjoneulekaaviot Rowanin sivuilta (Rowan 52 on ollut virhe) - ohje sinänsä on minulla suomenkielinen Suuren Käsityölehden numerosta 11-12/2012 ja Ravelrystä löytää täältä Orkneyn alkuperäisen mallin - ilman sitä ohjetta toki. 

Näiden lisäksi tein myös lankakartan - muuten olisin seonnut noissa langoissa, onhan eri värejä yhteensä 13.

 

Näillä eväillä sitten lähdin yrittämään. Parin-kolmen illan pupelluksen jälkeen oli valmiina resori - puuduttava sellainen. Ja tuo mitätön pätkä kirjoneuletta tuli seuraavana iltana. Teen toki jakun saumattomana, eli minulla on etu- ja takakappaleet puikoilla, mutta silti - niin tuskaisen vähän kerrallaan.

Teen jakun värityksen mallin mukaisesti paitsi resorissa en käyttänyt harmaata, vaan käytin sinistä. Samoin joskus sitten kun aika on, teen napituslistan sillä sinisellä, ja teen piilonapituksen. En jaksanut lähteä pohtimaan napinläpien paikkaa näin heti alussa. Lisäksi minun jakkuni tulee olemaan pidempi, 50 cm ei vain riitä...

Ja paluuta ei ole: lanka menee kyllä niin pätkiksi että JOS se joskus tulee valmiiksi se on sen kokoinen kuin se on. Haetaan sitten sopiva ihminen sitä pitämään. Eiköhän sellainen löydy jo ihan lähipiiristäkin - niin monenkokoista seurakuntaa on ympärilläni.

And then I started. The ribbing took 3 nights, and the fairisle after that is one night's result. It's so slow. I do this seamless, so I have some stitches there, but still.
I use the same colours as the pattern has - only in this ribbing I used blue and not carbon as it says in pattern.
There is no return. It will be the size it is, and I try to find a fitting person in it.
Now I hoe we get some movie from TV so that I can get that one cm again to this work.

Eiköhän televisiosta löydy joku katsottava leffa, jonka aikana taas saan aikaiseksi sen sentin tai kaksi.
Sitä odotellessa.

Sytomyssyjä ja tulevaisuuden haaveita - sytocaps and future dreams

On täältä minultakin muutama myssy valmistunut. Lanka on Lanas Stop Palio nimeltään, Käsityö Elisasta. 97% merinoa ja 3 % polyamidia. 3½-4 mm puikoilla tein.

 

Tämä ensimmäinen oli oikeastaan toinen - kun kyllästyin tekemään sileää oikeaa pyöröillä, jota Bravo-myssyssä tehdään. Siis teinkin jokatoisen kerroksen o, joka toisen nurin. Ja se toinen on siis Bravo-myssy.

 

 

 

Sitten piti saada jotain muuta. Lanka edelleen sama. Tämä malli on The Shilling Hat.

 

 

Minulla on ollut jemmassa yksi ihanuus: Rowan Creative Linen. Siitä on ollut tarkoitus saada pipo itselle sinne kevään (tai oikeammin jo edellisen syksyn) viimoihin. Vaan tässä se nyt on - Bravomyssyn mallilla tämäkin. Pongahdin kerralla 2000-luvulle myssyineni!

 

 

Piiku - jäällä hiihtää ihmisiä, mennään mekin!! Blogikoira Cara haikailee jäälle.

 

Vaan kun tämä aarre on vielä kuvaamatta ja kertomatta: Aloitan näistä Orkney-villatakin, mutta en tiedä tuleeko se koskaan valmiiksi. Neulovan Nartun ongelmia kun seuraa, niin voi olla että näistä tulee tuluskukkaro... Vaan ihaniahan nuo ovat, Rowanin Felted Tweediä yht. 15 kerää ja melkein yhtä monta väriä!

Blogikissa Bigi taas ihmettelee, miks ihmeessä sä kuvaat joitain lankoja (joihin mä en saa koskea!), etkä MINUA....  ??

 Aurinkoista sunnuntaita, ulos tekevän mieli. Muu perhe siellä jo onkin.....

I will start with these fantastic Rowan yarns a Orkney-jacket. It may not be ready ever, but knitting is the best.... 
Sunny Sunday - go out and enjoy!

Fiilaten ja höyläten

 Olenkohan koskaan tehnyt miehelleni villapaitaa/-takkia? Ostanut olen ainakin yhden joululahjaksi.  Kun yhteiseloakin on takana jo neljännesvuosisata, ja avioliittoakin viidennes, niin uskaltaa jo yrittää. Perustelin tämän koululla - pitää oppia uutta taas.

 

Keväällä 2012 koulussa tämä lähti jo käyntiin, ja Opettaja Åutikin katsoi suunnitelmia ja antoi hyviä vinkkejä miehen villatakkiin. Väriksi valikoitui sitten musta - johon sain puhuttua punaisia raitoja edes vähän. Ja tämä piti tehtämän kesällä - alkusyksystä.

 

Vaan kuinkas sitten kävikään.

Syksy sai, ikänäköisen näkökyky senkun huononi ja ainoat hetket jolloin näki jotain olivat ne lyhyen lyhyet päivänvalot viikonlopun aikana. Sellaisten aikana tämä on siis tehty.

 

 

Sanoisin että aivan nappiin meni lopulta. Fiilaten ja höylätenhän tätä on tehty - jo resorin saaminen siististi aiheutti harmaita hiuksia, koneen säätöä puhelimitse Åutin avulla ja mallitilkkuja toisensa jälkeen.

Voisi sanoa että meitä riivaa joku yliminä, joka valvoo että homma on tehty kunnolla. Tunnistan sen itsessänikin. Vaan kun tuon koulun kävin, syntyi uusi ylämummo - YliÅuti, YÅ. Jo ajatus siitä että opettajan katse tämän käy läpi pistää yrittämään. Siksi on siis purettava, tehtävä uusiksi, tuunattava, höylättävä ja fiilattava.

Onneksi tämä on musta ja kuvat suht pieniä - eipä taida ihan pienet jutut näkyä. Jos jostain olen iloinen on tuo kaulus ja vetoketju. Ne molemmat olivat pitkään mietinnässä, miten pitäisi kiinnittää ja miten ne tehdä, mutta voila - ihan hienosti meni ja kumma kyllä ihan kerralla! Ei kurttua eikä pullistele ja kaulus on siisti.

Tuuletin tämän valmistumista jo Susulle tekstarilla, mutta enpä ehtinyt sitä blogata ennen kuin nyt - siis tässä se nyt on.

Lanka on Teetee Kamenaa, mustaa vajaat 500 g kartio ja yksi vyyhti punaista. Neulepinta on sileää oikeata. Tällä määrällä kaikki lukuisat mallitilkutkin tuli tehtyä, ja koneellahan tämä on neulottu.

Long yourney behind with this jacket to my husband. This was the first ever knitted to my husband - after 25 years! I think it was a success, it fits and husband was happy about it. Wau! I knitted this with knitting machine and started it already in spring at school.