Jotakin sentään - Something

Jo on käsityöhimot muuttuneet! Virkkaaminen oli aina ällöä, siitä tuli hartiat ja sormet kipeiksi eikä se muutenkaan oikein iskenyt. Villapuseroa ja huivia puski tuon tuosta.

 

Mitään intoa ei ole villapuserolle. Niitä on kaapissa ihan liikaa muutenkin.  Pikkuprojekteja mieluusti - muutama kerros silloin, toinen tällöin. Ja virkkaaminen on herkkua. Ja ompelu.

 

I was passionate knitter - freak of knitting. I loved all the yarns, oh what a heaven to go to yarn shop. Well - I think the yarn is not so fabulous anymore. And if it is, I crochet or knit socks. Huoh. Or I sew, quilting is a new hobby.

 

So I crocheted a bag, knitted socks, have sewn organizer and one quilting work. No jumpers, no scarfs, no....

 

Siispä Bertta sai uuden kassin.

 

 

 

Virkkausmalli Molla Mills, Virkkuri. Oma sovellus.

Lankana musta Almina ja laventeli kartiolla olevaa lankaa - mitä lie. Vielä riittää....

Koukku taisi olla 1.5 tai 2 mm.

 

Käyttökelpoinen, kokeiltu on. Mukavaa puuhaa. Tämä oli tehty jo ennen onnettomia sattumia, vain vuori ja vetskari puuttui. 

 

Kokeilin myös Teeteen uutta Tundra lankaa (alpakka/polyamidi 30%)- ihanaa neuloa, katsotaan mitä kestää. Lämpimät ainakin ovat.

 

Ompelun ihmeelliseen maailmaan: Tällainenhan pitää joka tytöllä olla! Organizer.

 

Malli jostain Pinterestin vihjeestä, taskuja riittää. Ja olisi tosi kätsy, mutta on hiukan vetelä. Kotoa lähtiessä kaikki paikallaan, mutta sitten käytön jälkeen ei saa paikalleen tavaroita uudestaan.

 

Tilkkuja unohtamatta:

 

Saunalle vihdoinkin talvea vastaan uusi tyynynpäällinen. Kiva ja helppo homma, eikä ihan huonokaan... Peitto saunalle odottelee edelleen tikkauksia, mutta onhan nyt aikaa kevääseen, kun sitä tarvitaan.....

 

 Syksy on parhaimmillaan! Aurinko paistaa, nollan lähellä lämpötila, metsässä vielä sieniä ja hirvikärpäset alkavat vähentyä.

 

We have had nice Autumn, warm and sunny. I love  wandering in forest this time a year - there are still mushrooms to pick.

Kuntouttavaa käsityötä - Rehabilitative handicraft

Onneksi pikku kätöstäni voi kuntouttaa myös käsitöillä. Kolme ja puoliviikkoa olen jo sitä tehnyt. Nyt tiedän miltä tuntuvat neljä puikkoa vasemmassa kädessä sojottaen sinne tänne, tiedän myös millainen ilo ja onni on, kun sain viikossa aikaiseksi 4 kerrosta jne...

Neuleet rasittavat, niitä ei voi tehdä paljon ja niitä tehdään hitaasti. Tänä jouluna ei sukkia pursu minun laaristani. Virkkaus sujuu helpommin, vasen käsi on enemmän siinä telineenä. Ompelu sujuu, joskin kohdistamisessa on hiukan haasteita.

Erittäin hyviä oppitunteja kärsivällisyyden oppimisessa. Seuraavan kerran kun mietin, mitä haluan oppia, mietin kaksi kertaa miten sen muotoilen. Nyt jäi jotain sellaista tavoitteeseen, että voi sitten tapahtua tällaistakin. Mutta: kärsivällisyyttä olen oppinut. Roppakaupalla.

Mieli halajaa ihaniin villapuseroihin, syksyn lankoihin jnejne. Vaan ei tänä syksynä - tänä syksynä vain hypistelen ja ihastelen.

Rehalibilitative handicraft - after my accident I have rehabilitated my hand also by handicrafts. It was recommended! I did first 4 rows per week, and then more and more and so I finilized these little boy's socks. Not so nice, but rehabilitative!

Tässä on ne sukat, jotka siis tein ensimmäisenä kuntoutustyönäni heti kipsin poiston jälkeen. Jäljessä näkyy mutta näkyköön, toivottavasti meidän pikku miehemme ei ole liian kranttu (vielä) näiden kanssa.

Sitten keskeneräisen valmistusta. Olin tehnyt tuon karkkipaperi-muovituksen ja vetoketjukäsittelyn jo ennen loukkaantumistani, nyt ompelin tuon kasaan. Pikkunäpertely ja osittainen käsinompelu ovat hyvää kuntoutusta, joskin aikamoista äheltämistä.  Mutta tulihan siitä.

This little bag was half way ready, I managed to finalize it. I was quite proud I got it ready! So, here we come again! 

Tämä meni kiitossanoin eilen Neulomakerhossa naapurilleni Marjalle, joka tuli onnettomuuspaikalle ja toimi tukenani ja turvanani ennen avun tuloa. Shokissa olevalle on tärkeintä turvallisuus ja rauhallisuus - sen tunteen juuri Marja sain sinulta. Kiitos vielä kerran!

Eilen Neulomakerhossa pistelin huivineuletta koko kahden tunnin ajan, ihan huomaamatta. Sellaista meidän porukassa on. Tänään käsi ei ihan ole kiittänyt, eli pitää nyt muistaa, että rajansa vielä kaikella.

Last night I was in my Knitting Club and it was so fun that I just knitted two hours. My hand is not  very pleased after that, so I still have to remember  my limits. 

Omituisten otusten kerho - A Club of odd objects

Jos jotain niin tuollaisia amigurumeja tai pikkuisia hahmoja mun EI pitäisi yrittääkään tehdä- Mutta kun ne on söpöjä muiden blogeissa, niin joskus hairahdun. Eikä yrittänyttä laitettu nytkään!

I should NEVER try to make some amigurums or such as, I'm just not able to get those cute objects I see in other blogs. But always I try....

Koko poniyritelmä alkoi täältä, Mammutin puikoilta. Siellä se yksisarvinen oli niin nätti ja vielä kuva pikkutytöstä onnellisena. Tietty piti yrittää. Ei ihan natsannut, eihän?

Case one: quite odd.

 

 

Kun mies sai naurultaan sen verran haukottua henkeä, niin yritin uusiksi. Nyt mies oli aika kohtelias, eikä kierinyt lattialla enää, mutta päätin jättää kuitenkin muille nämä söpöt pikkuponit.

 

Case two: well, not yet....

 

  Ja kun aikaa meni tarpeeksi unohtui tuo luotu kauhugalleria ja yritin taas. Nyt teemalla My Little Pony. Noin söpö, pakko onnistua!

 

So awesome, it has to be easy to create!

Parempi, myönnettäköön. Silmät olivat tehtävä impossible. Tämä oli muuten valmiina, mutta yksikätisenä tein vielä hännän ja ompelin silmät kiinni. Ei ihan helpoin rasti. Onneksi hattu peittää pahimmat.

Lauantaina kokoontuu sitten arvostelijaraati: sisarentyttäreni näillä leikki pienenä, nyt hänen 3v. pikkutyttönsä saa tuon ponin. Jännittää nuo jälkimmäiset arviot.

On Saturday I hear how I have succeeded with this my little pony. My niece has had these ponies when she was a child, and this goes to her 3 years old daughter. I'm afraid I hear the truth from the younger one....

Pieni pakollinen tauko kässyissä, vasen käsi paketissa vielä jonnin aikaa. Eli tuskin kässyjä valmistuu vähään aikaan. Mutta täällä ollaan kuitenkin.....

Sukkaapukkaa - Socks!

Kun käsissä on useita kässyjä ja niitä edistää joka päivä jonnin verran, niin yksinkertaisimmat ja helpoimmat tulevat valmiiksi - muissa on vielä tekemistä.

 

I have many projects to do just now, I try to progress every day every Project at least some. The easiest will be finished... socks and other tiny projects.

 

Taidan olla aika yllytyshullu- Kun näen jonkun kivan mallin, se on sitten tehtävä. Tämä malli on Hepsin sivuilta ja siitä se sitten lähti.... 

 

 

 

 

 Viimeiset olivat matkakässynä Hämeen härkätiellä.

Kaikenmaailman lankoja, Fabelia, Regiaa, Opalia.

 

 

Marianne on hyvä karkki ja paperitkin ovat ihan mukavan näköisiä. Tämä lähti synttärilahjaksi samantien.

Candy puzzle - and Tawashi.

Lisää yllytyshulluhommia. Tämä taas löytyi Pitsi&Palmikko Anun postauksesta. Nimeltään tämä sipuli on tawashi ja se on kuulemma pesin. Minusta se vain oli niin söötti, että piti kokeilla.

Ja on meidän perheessä joku muukin yllytyshullu - jotta tällainen tuli kötösteltyä uutislähetyksen kevennyksen innoittamana. Hyvin toimi!

 

Easy way to wash potatoes!

Vallan innostuin - so excited!

Joskus käy näin, sitä innostuu vallan kauheasti jostain ja se on heti tehtävä, kaiken uhallakin. Tällä kertaa uhka oli oikean käteni totaalinen kipeytyminen (tenniskyynärpää!) virkkauksesta, kun en saanut oikein pideltyä innostustani. Mutta käsi kesti ja tulos on tässä - nyt jo kolmen päivän käytön jälkeen.

So excited - this was a nice pattern and I had to get it when I saw it. Here it is, in use already!

 

Malli/Pattern Molla Mills Virkkurista, yarn Cotton linen and Sandnes Duett, hook 4 mm.

 

Tykkäsin jopa tekemisestä! Se oli hiukan samanlaista kuin tuplalapasten teko: kun ne kaikki langat ovat koko ajan mukana, niin kuvioidenkin tekeminen sujuu kuin tanssi. Tässä onnistui myös tuo taustapuoli: Kaikki tarvikkeet, paitsi olkahihnana oleva vyö ovat omista varastoistani ja tuo vyökin kustansi kaikki 50 centtiä. Ei huono.

 

This way of crocheting is nice, I like when I have all the colours all the time in hands. In that book there are also some little projects like this. Qute, isn't it?

 

Olen kokeillut myös joitain muita malleja, tässä on yksi söpö pikkuinen.

 

 

 

Yleisön pyynnöstä laitan nyt tähän muutaman kuvan tilkkutyöstäni, siitä ihka ekasta (tai no tein yhden jutskan parikymmentä vuotta sitten kun tytär oli pieni...). Kaikki pilkunviilaajat, jotka saavat päänsärkyä ja pahoinvointia noviisien 'suorista' saumoista, kohdistamisista tms. voivat tosiaan skrollata nopsaan alas tai vaihtaa toiseen blogiin.

 

Another Project that I'm excited in: patchwork. This is against my nature. I like to do and be on my way, the result is what it is... And it's visible!

 Siinä näkyy minun luonteeni kauas - vähän sinne päin ja tärkeintä on itse matka ei niinkään lopputulos....  :). Terassin pöydällä se on ja osaamattomien ja mitään ymmärtämättömien mielestä se on kuulemma jopa kaunis ja hieno. Minä lasken leuan rintaan ja lähden kohti uusia pettymyksiä tällä saralla!

Keskikesää - Midsummer

Karkkipussi huuma vain jatkuu - meillä tietty lihotaan, mutta mitäpä nää ei tekisi mun puolesta....

Tällä kertaa päästiin suklaapuikkojen maailmaan ja ne valittiin siis päällyspaperin mukaan. Aika nami tulikin!

 

More Candypussels! When I chose the icecream sticks I looked the papers on them and chose the most beatiful ones! I think this is cute!  

 

 

 

Punainen pussukka piti saada minunkin - ajattelin kassia. Ja tietty nauhatkin on jo tuotu minulle ihan kotitoimituksena, mutta enpä niitä ole paikalleen saanut vielä. Nyt siis palvelee kässykorina.

 

 

Kiitos kommenteista ja vapaaehtoisista namun syöjistä. Muistan tämän kun aloitan itse laihdutuskuurin - joskus. Toistaiseksi perhe pitää minut materiaaleissa - ja Ruotsin laivaltakin tytär oikein asiantuntevasti valitsi karkkihyllyltä niitä, mistä saa hyvää materiaaleja äidille.

 

I love this red pussel! Needed to have one of my own. Now there is my crochet Project. 

 

Katsokaahan mitä tuossa pussukassa on!  Neulova narttu sai minut taas innostumaan, hyvä kun jaksoin yön yli nukkua, että sain tuon kirjan kirjastosta (toki olin sen varannut jo aikoja sitten...). Langat omasta takaa, ja vaikka käsi huutaa armoa, niin sitä ei anneta. Nyt siis virkataan.

 

Tämäkin seuraavakin työ on intohimojen kohde. Sain päähäni sitten eka kerran neuloa ohuen pitsisen viron huivin. Ja sitäpä olikin kiva neuloa!  

 

 

 

 

 

Shawl Lehti- ja nyppyhuivi (mikä nimi?) kirjasta Bush Nancy: Pitsihuivin neuloen, Kauneimmat virolaiset pitsimallit.

Yarn: Katia Inox lace, 4 skeins (100 g), 92% Merino extrafine, 8% Acero Inoxidable (stainless steel) color 200, 25g = 205 mts,  sticks 3½ mm.

 

Ihanahan tuo on. Olen jo tilannut uudet langat, lisää tahtoo. Ostin tuon langan vaikka Susu sanoikin, että se on kamalaa. Sain ekaksi kokeilla onko se niin kamalaa, eikä se ollut, vaan kerta kaikkiaan minun suosikkini. Kannattaa muuten kurkata Susun uuteen verkkokauppaan, tämä lanka on siellä tosi hyvässä tarjouksessa! 

 

My first Estonian shawl. I love this yarn and the pattern where quite easy, but the result was just fantastic. I love this!

 

Meillä on aivan upea Kultasade (tai oikeasti Kaljukultasade!) rannassa, saunan takana. Se ei juurikaan näy muualle, sitä täytyy ihan varta vasten mennä katsomaan.  Hyönteisten pörinä on aivan huikea ja kukat ovat oikeasti kultasadetta!

 

 

 

 

 

 

Se on sitten keskikesää. Luonto kukkii ja on ollut ihanaa kun on saatu sadettakin, luonto kiittää ja puskee sen kun ehtii kukkaa ja vihreää meidän iloksemme. No toki eilinen +8 meni jo vitsin puolelle, mutta tänään taas ollaan kesälukemissa.

 

This yellow tree is Kultasade, it's just beautiful when it's blooming! And the concert of insects is worth of listening! Now it's Midsummer (almost) here in Finland, nature shows it's best and the daylight is fabulous!  Just enjoy! 

Amerikkalainen kateus - only in Finnish

Oletteko kuulleet tarinan amerikkalaisesta kateudesta ja millaisen motivaation se ihmiselle antaa? Siis jos nenä alkaa vihertää jollekin niin voi vain ajatella - kyllä minäkin tuon osaan, ja sen teen myös! Isäni puheiden mukaan olen pienestä pitäen tokaissut mille tahansa taituruudelle, että kyllähän minäkin. Vanhemmiten tiedän, että kaikki inhimillinen taituruus onnistuu jollain tasolla, kunhan vain antaa sille aikaa ja on ahkera. Mutta kaikkea ei toki voi saada.

Käväisin naapurin luona ja pääsin tutustumaan taloon. Elokuvahuoneessa en todellakaan kiinnittänyt huomiotani hienoihin teknisiin laitteisiin vaan jäin suu auki ihmettelemään takaseinän pehmuketta. Siinä oli talon emännän valtava tilkkutyö, jonka hän itse oli suunnitellut ja käsin toteuttanut. Kun sain ällistykseltäni sanaisen arkkuni auki, aloin kysellä työstä ja kysyin että kaiketi hän on sen myös signeerannut - sehän oli taideteos! Onneksi oli, muuten olisi saanut siinä samassa signeerata sen.

Päätin siis minäkin tehdä jonkun tilkkutyön - vielä ei ole ollut sen aika.

Mutta samainen talon emäntä oli myös tehnyt jo aiemminkin näkemäni jutut, joita päätin kokeilla heti. Ongelman muodosti vain materiaali, jota siihen tarvittiin - minulla kun ei sitä juurikaan ollut, ainakaan varastossa.

Onneksi on se tytär ja hänen poikaystävänsä. Kyselin hiukan karkkitottumuksia ja kannoin muutaman karkkipussin heille. Lisäksi annoin mukaan minigrip-pussin ja pyysin kaikki karkkipaperit takaisin kotiin.

Tällainen siitä tuli. Ja se meni jo hyvään käyttöön lauantaiselle synttärisankarille, Susulle! Kässyhän sinne sujahti niin että vilahti!

Mutta tykkään itsekin karkista - tässä mun herkkuni:

 

Pullukan pussukan ohje on täällä, ja todella taitavia pussukoita näet Missä neuloimme kerran- blogissa. Minähän nyt olen aika tumpelo näissä. Mutta sain kuin sainkin tehtyä tuon kankaisen vuorineen päivineen ohjeen mukaan!! Hyvä minä!

Joku hiisi on meillä kävellyt pitkin tuoleja - hävytöntä! Nelijalkaiset eivät tällä kertaa ole syyllisiä...

Tällaisia rauhaisia hetkiä näin ihan kesän kynnyksellä täältä Varsinais-Suomesta! Elelläänhän taas!