Ihanaa elämää - täyteläistä ja sakeaa!

Sorry - only in Finnish today - too many things happened last days, no translation service open in my brains....

Blogissa heinäkuu oli aika hiljainen - ehkä kaiken pitikin sitten päätyä viime viikon tapahtumiin! Sillä tosi täyteläistä ja sakeaa.....

DBTL tyttären kanssa ihanassa Turun illassa muutaman muun festarikansaan kuuluneen/kuulumattoman kanssa jokirannassa. Aikas sakeeta... Siellä Jonne Aaron lauloi tuota Ihana elämä-laulua - en koe elämää kauhean makeaksi - mutta täyteläistä ja sakeaa se aina välillä on.... Kuten tuona iltana naisten kesken!

Sain sitten onneksi lepäillä yhden päivän (töissä), sillä eihän vanha jaksa. Luin jossain vaiheessa blogejakin ja törmäsin vanhaan tuttuuni Jatta Pauliina blogiin. Voi miten ihanaa naisellista - katsokaa nyt! Se teki hyvää minulle pahemman luokan rationalistille. Oi miten hyvää....

Sitten tulikin Superlauantai: isännän syntymäpäivä , jonka aamun hän viettikin serkkutapaamisessa kukitettuna kukkaseppeleellä - paremman kohtelun sai kun olisi kotona saanutkaan. Minä taas kotona yritin paketoida häälahjaa - sillä tähän Unikeonpäivään sattui myös sisareni tytön häätkin! Onneksi Jatta Pauliinan blogi auttoi ajattelussa.... vai mitä sanotte:

'Nuorenparin' toiveena on rakentaa maakellari ja siihenhän oli helppo upottaa häälahjakin. Jotakin kuitenkin: astia on morsiamen jo edesmenneitten vanhempien häälahja jostain 70-luvulta ja käsipyyhkeitä tehtailin niiden aiemmin blogattujen kahden lisäksi vielä kaksi - koko perheelle. Lanka on Blend Bamboota - 50 g / pyyhe.

Isännän kotiintulon, onnittelulaulujen ja lahjojen avaamisen jälkeen tulikin jo kiire - kaksi naista vielä kuntoon ennen illan juhlia! Onnistuihan sekin....

Tytär onnellisesti ylämäessä ja kerrankin pidempi kuin äiti - kuulemma....
Tässä kuvassa näkyy tuo huivi - virkkasin sen äkkipäätä hartioille - josko kirkossa kuitenkin pitäisi... Kiva huivi siitä tulikin, malli on täällä ja lankana on Noon Knitin ohut pellava, koukku taisi olla se 3 mm. Ja sitten löysin sen huivineulankin - taisin saada sen jo kauan sitten, mutta kun kaikki pitää marinoida ennen käyttöä. Nyt se sopi tähän, joten kiitos Susu!

ps. Eikö tyttären puku ole hieno! Turkulaisesta putiikista, ikkunasta suoraan ostoskassiin - kuulemma aika uniikki tapaus.... Oma pukuni on Belgian Genthistä. Ikkunasta sen bongasin ja kerrankin oli tuuri: minun kokoani löytyi seuraavana päivänä kun kauppaan pääsin ystävättären kanssa! Ihanan vilpoinen näin helteisenä päivänä... ja kerrankin hiukan hömppää mullakin!

Naiset valmiina siis paanalle - isännällä se normivaatetus - ei kuvaa....  :)

Vielä yksi hullutus: Saila se virkkaa ihania kukkaroita. Minäkin haluun - ei ku tekemään. Kun kerran tarvitaan kenkiin sopiva laukku jota ei kaapista löydy. Susu auttoi - Katian Cheope se virkkautui tällaiseksi pikkulaukuksi, koukku saattoi olla 4 mm.  - ja hei: siellä on vuorikin! ja lukko piti neuloa paikoilleen!!!!  Oikea urotyö!

Sakeaakin sakeampaa vain seurasi. Tytär kohkasi benji-hypystä monta päivää ja eikö mitä: meni ja hyppäsi sen yön pimeydessä Aurajoen rannassa. Ja minä heräsin yöllä sydän tykyttäen, josko se kuitenkin iskeytyi asvalttiin.... Vaan ei niin käynyt. Taisi olla vielä aamustakin aikalailla menovettä kaalissa, sen verran vaikeaa oli saada selvää, mitä kaikkea siellä oikein tapahtui!

Mies sanoi aamusta että on hiukan vetämätön olo - niin paljon niin lyhyessä ajassa. Sakeaa.... ja täyteläistä!

Tämä pusero valmistui jo aikaa sitten - lankana on se toinen Lontoon tuliainen SMC select Solavita, puikot 5 mm. Mallia nappasin viimeisen Modan yhdestä puserosta - no ei se kauhean imarteleva ole , mutta siinä se nyt on.

 

 

Last but not least: Ensimmäinen sienivärjäykseni. Verihelttaseitikillä (100g, alunalla puretettua). Ylimmäiset eka värjäyserä - molemmat valkoista Maijaa - ihan eri väriset!!! Samasta liemestä siis, samalla puretuksella.... Mielenkiintoista!

Kaksi vyyhtiä keskellä ovat myös Maijaa, oranssisempi/vaaleampi valkoista ja ruskeampi harmaata. Alimmainen on Tovea, viimeisestä kolmannesta värjäyserästä. Väri on haaleaakin haaleampi, mutta jotakin kuitenkin - ettei ihan valkoista ole enää.

Nyt me toivumme. Järjestelemme päämme taas uusille täyteläisille päiville. Joskus kannattaa rikkoa mukavuusaluettaan ja uoma-ajatteluaan - useinmiten se tekee vain ja ainoastaan hyvää!

Helteistä sunnuntaita - nauti kesästä valosta ja lämmöstä!