NEULEFRIIKKI

Mukavaa kun kävit, tule toistekin!







keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Joululahjoja kaukomaille ja Caran höpötyksiä

Joululahja Japaniin Yukolle.

Malli Designer Knitting spring/summer 2009
lanka Sprint Strumpf und Sportwolle, 75% villaa ja 25% polyamidia
menekki noin 40 g.
puikot 2.75 mm KnitPro.

Kauan ollut haaveissa tehdä nämä ihanat kämmekkäät ja nyt sain tehdä ja vielä keltaisesta langasta! Näinä aikoina tosi kivaa. Lanka on Tallinnasta, siitä lankakaupasta, joka on Kaubamajan yhdellä käytävällä. Tuli valittua värinsä tähden ja alkuperäinen ajatus on tehdä siitä sukkia. Mutta onneksi jäi vielä muutama kerä varastoon.


No moi - tääll on Cara!

Mää tulin vain kertomaan, ett Piiku ja Isäntä on uhanneet antaa munt takaisin kasvattaja-äidille! No ei kai se niin väliä olisi, kun siellä on ne kaveritkin - mutta ehkä mulle kuitenkin näitä tulisi ikävä! Mutta ettette sitten ihmettele jos häviän täältä blogikoiran virasta....

Ja että miksikö ne munt pois antaisi? No kun mä olen alkanut pitää hauskaa! Tässä huushollissa se ei käy alkuunkaan päinsä, ei ollenkaan. No antakaa kun mä kerron:

No kun ne lähtee, niin mää hyökkään suoraan vaatenaulakolle, kampean oven auki ja levittelen kengät kauniisti pitkin huushollia. Ei tykänneet. eivätkä edes kysyneet, oliko mulla hauskaa! Kummallista väkeä. No sitten kerran sain kyllä niin upean saaliin, että se oli ihan pakko syödä. Siis nautiskelukaan ei sitten täällä sallita.

No, kun ei kerran kengät niin aloin sitten nautiskella sohvalla peitosta ja tyynyistä. Ensin piti ottaa hiukan makupaloja - siinä tyynyssä oli sellainen muovista ja metallista tehty nauhakin, jollaisia oli myös kengissä - ne oli kiva nutustella. Ei tykänneet.

Kerran mulla sitten repesi - siis mä pidin TOSI HAUSKAA! Eikä tykänneet siitäkään, vaikka olin löytänyt tyynyn sisältä ihania höyheniä ja levitellyt ne kauniiksi katteeksi lattialle.

Arvannette että olen viettänyt aika hiljaiseloa kun nämä ovat kotona. Ne ei muuta kuin murise mulle ja mun kannattaa kiertää pitkin seiniä täällä sisällä. Ne ei ymmärrä mitään. Siis mää olen vielä pikkupikkukoira, ne luulee ett mä osaan jo kaiken. Ei pidä paikkansa - olen vasta 8 kk ja se on vähän se.

Ja nyt ne sitten palauttavat munt kuulemma kasvattajalle. Ehkä sielläkin on hyviä kenkiä ja tyynyjä???

Eilen kylläkin Piiku ja isäntä olivat mun kaa koulussa! Mää olin kuulemma oppinut niin valtavasti verrattuna aiempaan koulujaksoon - kehuivat ihan! No mitä siinä, olenhan minä nyt kasvanutkin hiukan. Sanovat että vanhetessaan järkeäkin saa päähän - näkis vaan noidenkin osalta!

Nyt olen sitten ollut ihan väsynyt tämän päivän. En ole edes jaksanut syödä mitään, eikä oikein leikki huvita. Ulkonakin mää vaan olen. Taisi mennä palkintokarkeilla humputtelu hiukan yli eilen???

maanantai 23. marraskuuta 2009

Harlekiini ja ingallsinlaura

Kolmas kerta toden sanoo. Eli kun kolmannen Noroni tein, ei kerä enää tuottanut yllätystä. Ostaessani tähän harlekiiniin langat sain kädestä pitäen opastusta Noro-kerän tutkimiseen ja lopputulos onkin sitten juuri se mitä halusinkin.

III Baktus, eli Harlekiini
Noro Silk Garden väri 301 300 g - muutama metri jämiä
5½ Knit picksit

Toinen onkin jo tätä laatua tilauksessa pukinkonttiin.

Tätä voisi jo juhlia! Vihdoinkin....

Teetee Primavera väri 1023, 700-750 g
4½ Knitpicksit
Väri on tietenkin näin marraskuun harmaudessa oikein inspiroiva. Kirkkaana kesäpäivänä tämä valinta saattoi olla hyväkin, mutta mitä pidemmälle syksy sai, sen vähemmän innostusta tämän tekemiseen löytyi. Lisäksi tein korjauksia jo valmiiseen jakkuun, koskapa siitä tuli aivan liian painava pitkänä. Lyhensin sitä, tein kohtuullisemman helman (silmukoita on noin 5 kertainen määrä helmasilmukoihin verrattuna) ja tein päättelyn yksinkertaisella langalla. Hihat menivät myös lyhennykseen - otin resorin kokonaan pois ja korvasin sen i-cordilla. Lisäksi tein i-cord nauhan tuohon rinnan alle, jotta painava alaosa ei valauttaisi pitsiä napaan asti.
Mutta tyytyväinen olen jakkuuni!
Ja nyt puikoilla onkin sitten jo punaista...
Caran kanssa metsässä sateessa. Siis marraskuun 21.päivänä poimin kanttarelleja! Syötiin parempiin suihin kastikkeessa.
Ja Cara sitten lenkin jälkeen keskellä keitiön lattiaa ruuanlaiton lomassa... Kertaakaan en potkinut Caraa, vaikka makasai ihan strategisesti keskellä lattiaa! Kuva onkin harvinaisuus: yleensä Cara nousee heti 'asentoon', kun kuulee kameraa avattavan. Nyt taisi unet maistaa raskaasti.

perjantai 20. marraskuuta 2009

Baktus II - ja kummallinen lankakerä

Ostinpa Noron sukkalankaa huivia varten. Se oli tarkoitus tehdä värikkäälle persoonalle, ja odotukset olivat korkealla, koska kerän päällä oli vahva turkoosi ja lila.

Kun sitten aloin tehdä, sain kerän sisältä ruskeata, vauvan kakkan ruskeata ja lisää ruskeata. Mieliala alkoi laskea, kunnes havahduin tosi hasusun raitaan:


Siis keskellä värikästä huivia vaaleanharmaa, jossa jopa vaaleansinistä. Auts. Yön yli mietin tässä kohtaa, ja eiku purkamaan pois moinen harmaa pläjäys.

Tässä sitten Baktus II ilman harmaata raitaa keskellä. Onhan tässäkin 'hyvät värit', mutta ei se ihan nyt ole sitä, mitä ajattelin 'värikkäällä'. Eikä siis mene lahjaksi värikkäälle persoonalle, vaikka nyt kuvassa paremmalta näyttääkin kuin muutama päivä sitten.

Baktus II
Noro Silk Garden Sock Yarn, väri S245
Metalliset 3½ puikot
menekki 100g - harmaa raita ja joku metri.


Opin siis jotakin: Noroa ei ole kerän päälle katsomista vaan sitä on tuljutettava ja tutkittava oikein kunnolla. Jotta saisi sellaisen version, jota haluaa....

sunnuntai 15. marraskuuta 2009

Skorppari-tytär 17 sormea - ONNEA!!


Seitsentoistavuotisna on neito kaunehin!

Niin ne vuodet kuluvat. Äkkiä. Tytär jo kolkuttelee aikuisuuden portteja, vaikka juuri oli pikkuvauva.

Kaikki muuttuu. Samat sukulaiset synttäreillä vuodesta toiseen. Nyt vain juhlakalu itse tekee kakun ja määrää tahdin. Kynttilöitä ei enää kakkuun laiteta, mutta vadelmilla merkitään ikä kakkuun. Nyt on elämä ihan erilaista kuin eilen vain kuusitoistavuotiaana....
Kakku syötiin ja hyväksi todettiin. Muisteltiin menneitä ja oli kivaa. Ensi vuonna taas uusiksi.

Setti

Ensimmäinen Baktukseni. Olo on harras.

Ja tässä loput setistä. Pipon malli on Knittystä . Mallineule oli helppo, mutta kavennuskohdat vaativat tarkkaavaisuutta. Hyvä pipo ja eka joka mun päässä ei näytä ihan naurettavalta!

Tein sitten myös kämmekkäät settiin, sama mallineule kuin pipossa.
Lankana Tallinnan tuliainen G-B Jil Color, 100% superwash villa.
Lankaa kului koko settiin alle 250g.
Puikot 3.5 Ruuunpuiset, paitsi huivissa pitkät bambut.
Alla on skorpparineidon kynnet kuvattu kämmekkäissä.... :)


Ja tuttujakin oli kylässä. Eipä nämä sille mitään voi, että ovat suloisia....


sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Piikun luvattomat ja luvalliset mallit

Leijonaprinsi kävi kylässä ja olipa siinä Caralla ihmettelemistä. Piti laittaa hänet jäähylle terassille, kun alkoi haukkua ääntelevää pikkupoikaa - joka sitten pelästyi, ja alkoi oikeasti äännellä.....

Mutta näin likeisissä tunnelmissa oltiin lopulta ja nuo tuotokset tuoksuivat ihanilta! Mutta poika tuli haisteltua kunnolla ja ehtipä lipaista pitkin nenääkin.....


Taannoin tuli käytyä Tallinnassa ja Kaubamajassa törmäsin tähän kaunottareen. Koska lanka oli kotona jo odottamassa, päätin kaapata mallin mukaani.

Ja tältä tämä näyttää miehen asettelemana...

Tällainen siitä tuli! Vajaa 6 kerää Sirdar Eco Wool dk, 4½ mm Knitpro pyöröpuikoilla, eikä yhtään neulottavaa saumaa. Lanka oli jäykkää ja työ alkoi luistaa vasta loppupuolella. Nyt kyllä se on juuri sellainen tömäkkä liivi, jollaisen sen halusinkin olevan. Lanka on ihanan rouheaa, sellaista josta mun lapsuudessa tehtiin villapaitoja!




Tästä lähdin liikkeelle: tulostin kuvat, tein mallitilkun (tai no hiukan sinne päin!), laskeskelin ja kokeilin. Nämä keltaiset lappuset olivat muistiinpanoni... hehee! Tällainen on, kun on hosutiina!


Tässä päälläni, tarkoitus oli saada tunikaan selän ja niskan lämmittäjä. Hyvä tuli. Mietin vielä, laitanko neppareita - alkuperäisessä oli. Minusta se on kiva noinkin.

Tämä taas on kurssin tulosta: olin loistekranssikurssilla Taitokeskus Juseliuksessa. Siitä on aikaa jo toista viikkoa, mutta unohdin sen melkein tuonne kaapin päälle, kunnes se osui silmiini eilen. Joten: tässä se nyt on!



Tykkään siitä kyllä nyt kun se on valmiina ikkunassa. Sen tekeminen oli aika rankkaa. Kurssilla oli mukavaa, vetäjä oli innostunut ja taitava ja porukka kivaa. Mutta loppuunsaattaminen kotona oli puurtamista jo. Miksei joskus voisi tehdä toisenkin, mutta ei ihan nyt vielä....


Lankapirtin ohjeen mukaan tein tämän pesulapun. Lanka on Anttilasta, Minniä. Ajatus on jälleen kerran tosi hieno, nielinhän tiskiliina-ideankin karvoineen päivineen. Susun kanssa päivittelimme, jaksaako moisia tehdäkään. Vaan kun tein, ja kokeilin, totesin että oikein hyvin toimivat ainakin tiskialtaan ja lavuaarien pesussa. Kuulemma myös kaakelien saumat puhdistuvat.Ihme ja kumma. Isännällekin jo ehdin kehua, että ottaa käyttöön!


Ja kuten huomaat, se piti kuvata käytön jälkeen - joten vain märkä vana jäi pöydänpintaan osoittamaan, että tulipa siirrettyä sitä, jotta saan paremman kuvan!

perjantai 30. lokakuuta 2009

Caran marmatuksia


Kattokaa nyt tota Elliä, miten se poseeraa pukunsa kanssa! Mukamas niin siististi ja kauniisti - varmaan on kasvattajaäiti käyttänyt jotain rauhoittavaa. Ja muka tuo puku nyt on jotenkin erinomainen! No sen on tehnyt Piiku, mutta muuta erinomaista ei siinä kyllä ole!
Katsokaas sen sijaan, mitä mulla on - näitähän riittää:
No tää eka nyt on tällainen loimi - en mää tiedä missä mää tuollaista voisin käyttää? Mullahan on turkki joka lämmittää. Piiku höpisee jostain turkin leikkauksesta - ei kai vaan taas sinne kasvattajaäidin kynsiin?
Mutta tässä on tyyliä! Kuulun Tulimaan espanjan liigan futisjoukkueeseen! Katsokaa mikä ampiaisvyötärö minulla onkaan turkkini alla!
Tämän viimeisen Piiku laittaa aina mun päälle kun lähdetään pimeällä ulos. Näyn kuulemma paremmin - sihtailevat minua taskulampulla, missä olen. En aina viitsi näyttäytyä.. heh!

Nyt tuo Piiku on lähdössä, toivottavasti pääsen metsään, sillä metsälenkki on jäänyt tänään väliin. Muutenkin tämä on ollut ihan kummallinen päivä, Isikin meni jo ja jätti munt tänne kotiin vaan. Onneksi tuo Piiku tuossa vaihtaa vaatteita lupavasti!
terkkuja vaan!
toivoo Cara