Jouluaattona avattuani pehmeä paketin ajatukset kiersivät suunnilleen näin: 'Apua! Taas tuota sukkalankaa, en ala! Hei - eipäs tuo olekaan sukkalankaa, samat värit sama valmistaja, mutta pitsilanka! Jaaha - ja mallikin mukana...'. Ja samassa alkoi päässä kone raksuttaa - tätä tarvitaan yksi kerä lisää, ja sitten haen sen ohjeen jajajajajaja - ja taas siitä tulee TÄYDELLINEN (jossa minunkin vartaloni näyttää täydelliseltä!).
Jälleen kerran metrejä oli hurjasti sadassa grammassa. Joten ajattelin, ettei tässä paljoa lankaa saada kulutettua grammoissa.
Työn edetessä huomasin kuitenkin, että työtä oli paljon - ja uskokaa tai älkää: se pusero vaati 57 500 silmukan neulomista, paino vaatimaton 150 g.
Revontulipusero
Malli Anna Verschik, Violetti mohairneule Käsityö, syksy 2010.
Lanka Regia Lace, 71 % superwash villaa, 29% polyamidia. 100gr = 600 m.
150 gr / 900 m / 57 500 silmukkaa
Puikot Knit pro 4mm.
Lanka oli hyvä neuloa, parempi ehdottomasti kuin sukkalankaversionsa. Tykkään mahdottomasti tästä liukuvärjäyksestä, jossa on pitkiä jaksoja eri värejä, sopii mukavasti puseroihin.
Kiitos, Susu, mukavasta yllätyksestä!
Mallista voisi sanoa monta sanaa: Annan käsiala ei vastaa ollenkaan omaani, joten silmukat on laskettava itse. Ohje on sellainen, että uskoisin neulomiskokemuksen auttavan jotta siitä saa puseron. Tämähän neulottiin ylhäältä alas - päänaukossa ei ollut mitään muotoiluja, ja heräsin vasta liian myöhään purkaakseni ja tehdäkseni uusiksi. Lisäksi pitsimallissa oli selkeästi virhe - ei siis kokemattomille neulojille.
Mutta mukava neuloa, itse piti modata, kun ei omista Annan kaltaista pajunvartta vartalona.
Joululahjaksi saimme Susun kanssa 'tuhannen myssyn' Tainalta kortit ja rahaa ruusuihin. Matleena ja Seijasisko olivat saaneet OYKSistä ruusut, oranssiset sellaiset, ollessaan luovuttamassa sytomyssyjä. Näistä blogeista löytyvät myös Tainan tekemiä myssyjä.
Meidänkin piti saada siis ruusut.
Kiitos Taina! Olet ihana!
Tällä viikolla sitten havahduin tähän ruusuasiaan, ja lähdin kaupoille. Kolmannesta kukkakaupasta kelpuutin tämän - ei ilmeisesti ole ruusuaika, eikä ainakaan oranssisen ruusun.
Ja mikäs se tässä killuttelee? Taina oli tehnyt myös enkelin - ja mistä aineksista? Tassu ymmärsi heti jujun, ja viuhtaisi sen tassullaan pitkin lattiaa - onneksi ei mennyt rikki! Cara se vaan ihmetteli, että mikäs tämä on nenä kiinni enkelissä.
Näin ihana ruusu minulla on siis loppiaisen ratoksi.
Kaikille mukavaa vapaapäivää!!! Se on taas viimeinen ylimääräinen vapaa piiiiiiitkään aikaa...
