NEULEFRIIKKI

Mukavaa kun kävit, tule toistekin!







keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kuntouttavaa käsityötä - Rehabilitative handicraft


Onneksi pikku kätöstäni voi kuntouttaa myös käsitöillä. Kolme ja puoliviikkoa olen jo sitä tehnyt. Nyt tiedän miltä tuntuvat neljä puikkoa vasemmassa kädessä sojottaen sinne tänne, tiedän myös millainen ilo ja onni on, kun sain viikossa aikaiseksi 4 kerrosta jne...

Neuleet rasittavat, niitä ei voi tehdä paljon ja niitä tehdään hitaasti. Tänä jouluna ei sukkia pursu minun laaristani. Virkkaus sujuu helpommin, vasen käsi on enemmän siinä telineenä. Ompelu sujuu, joskin kohdistamisessa on hiukan haasteita.

Erittäin hyviä oppitunteja kärsivällisyyden oppimisessa. Seuraavan kerran kun mietin, mitä haluan oppia, mietin kaksi kertaa miten sen muotoilen. Nyt jäi jotain sellaista tavoitteeseen, että voi sitten tapahtua tällaistakin. Mutta: kärsivällisyyttä olen oppinut. Roppakaupalla.

Mieli halajaa ihaniin villapuseroihin, syksyn lankoihin jnejne. Vaan ei tänä syksynä - tänä syksynä vain hypistelen ja ihastelen.

Rehalibilitative handicraft - after my accident I have rehabilitated my hand also by handicrafts. It was recommended! I did first 4 rows per week, and then more and more and so I finilized these little boy's socks. Not so nice, but rehabilitative!

Tässä on ne sukat, jotka siis tein ensimmäisenä kuntoutustyönäni heti kipsin poiston jälkeen. Jäljessä näkyy mutta näkyköön, toivottavasti meidän pikku miehemme ei ole liian kranttu (vielä) näiden kanssa.


Sitten keskeneräisen valmistusta. Olin tehnyt tuon karkkipaperi-muovituksen ja vetoketjukäsittelyn jo ennen loukkaantumistani, nyt ompelin tuon kasaan. Pikkunäpertely ja osittainen käsinompelu ovat hyvää kuntoutusta, joskin aikamoista äheltämistä.  Mutta tulihan siitä.

This little bag was half way ready, I managed to finalize it. I was quite proud I got it ready! So, here we come again! 



Tämä meni kiitossanoin eilen Neulomakerhossa naapurilleni Marjalle, joka tuli onnettomuuspaikalle ja toimi tukenani ja turvanani ennen avun tuloa. Shokissa olevalle on tärkeintä turvallisuus ja rauhallisuus - sen tunteen juuri Marja sain sinulta. Kiitos vielä kerran!

Eilen Neulomakerhossa pistelin huivineuletta koko kahden tunnin ajan, ihan huomaamatta. Sellaista meidän porukassa on. Tänään käsi ei ihan ole kiittänyt, eli pitää nyt muistaa, että rajansa vielä kaikella.

Last night I was in my Knitting Club and it was so fun that I just knitted two hours. My hand is not  very pleased after that, so I still have to remember  my limits.