NEULEFRIIKKI

Mukavaa kun kävit, tule toistekin!







maanantai 30. elokuuta 2010

Tunnustus




Olen saanut Susulta tämän tunnustuksen - kiitos kaunis! Lämmittää niin mieltä.

Tunnustuksen saaneen kuuluu kertoa 7 asiaa itsestään ja se pitää jakaa seitsemälle blogille.

Vaikka ei minussa edes seitsemää asiaa ole, mitä kannattaa tuoda julki. Kunnon varsinais-suomalaisena sitä vaan aina olettaa, ettei ketään ny mää kiinnosta.

1. Pizzassa pitää olla homejuustoa, mutta ei koskaan ananasta.
2. Innostun helposti, lähden päätäpahkaa juttuihin - mutta yleensä pidän lupaukseni, ja teen sen mihin olen sitoutunut. Ja vähän yli.
3. Liikuntasuoritus on suoritus vasta sitten, kun veren maku on suussa.
4. Laitan almanakkaani kukkatarran, kun olen tehnyt liikuntasuorituksen, kerään tarroja. Olen tarrarivistöstä ylpeä.
5. Syön salaa (myös itseltäni!) suklaata. Nykyisin vain tummaa suklaata ja reilun kaupan suklaata - tulin näet katsoneeksi sen dokumentin maailman kaakaon tuotannosta ja lapsiorjista. Ei maistu enää muu...
6. Viisastelen ja olen tosikko.
7. Rakastan maalla asumista, myös marraskuussa ja lumimyräkässä. Tässä on potkua!

Ja kelle sitten eteenpäin? Pirenalle, Simppelit silmukat ja lempeät lankakerät, Lankapirttiin, Seijasiskolle, TeSalle, Neulovalle Nartulle ja Marille.

Sitten aloitetaan sukkailut! Kampanjan kohderyhmä pysyy samana (syöpähoitoja saavat), mutta painopistettä siirretään astetta miehiin päin. Kaikki mukaan Tyksin Sukkiskampanjaan!

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Väärään aikaan - wrong timing

Cara täällä heippa!

Piiku se on jaksanut valittaa tänä syksynä aikatauluja. Siis kun heinäkuun helteillä piti alkaa ostamaan syksyvaatteita – ne kun ovat hänen kokoisiltaan kuulemma loppu jo elokuussa! Ymmärtäähän sen, että varastoja pidetään pieninä, kuulemma, mutta ei oikein motivaatio ole kohdallaan hehkeimpänä kesähelteellä miettiä syksyn varustuksia.

Kuitenkin helteilläkin Piiku olis tehnyt jo syksyn neuleita – että ne olis sitten heti valmiina, kun kylmät tulevat – siis nyt. Vaan mitä ihmettä? Lankakaupasta ei löydy mitään uusia syksyn lankoja? Modakin antaa kesänumerossaan kesäasujen malleja – siis haloo? Ne on tehty jo toukokuussa odotellen kesähelteitä.

Mitähän blondilogiikkaa se sitten on, että Piiku ajoi munt kaljuksi nyt? Siis mä hikoilin ja hikoilin heinäkuussa ja nyt kun tuli kylmät, niin ei ku parturiin. Kyllä mää vaan niin kauhiasti ihmettelen tuota logiikkaa. Ja ihminen on kuulemma viisas Luomakunnan kruunu. Pyh ja pah!

No nyt mää sitten palelen. Kierrän sohvalta tv-tuolin kautta omalle tuolilleni – pehmusteet kun puuttuvat, niin lattia on kamalan kova.















Joo, myönnetään – mää näen paremmin. Ja myönnetään sekin, etten kerää siemeniä turkkiini ollenkaan niin paljoa. Ja vielä sekin, että punkit löytyvät helpommin, jos minä nyt niitä keräänkään, ei porukat ole yhtään löytänyt. Öljyä on toki valeltu niskaan, ehkä se on pitänyt ne multa pois – Tassulta se ei ole onnistunut. Missä lienee kissapoika vaeltelevan.

Piiku se tuossa taas kuvaili aika mielenkiintoisen näköisiä juttuja, mä olisin halunnut niihin tutustua paremminkin. Syykin kyllä selvisi: mielenkiintoinen tuoksu oli namipala joka oli piilotettu niiden alle – miksiköhän? No joo, näitä se kuulemma taas alkaa tekemään jossain kampanjassa, ja nää on verryttelyä. Työkaverille kuulemma menevät.















Perussukat, Susun Maija-ohjeella, noin koko 40
Novita Kukkaketo, noin 100 g
puikot 3 mm knitpro.















Mä taas totuttelen näihin karvoihin. Onnekseni mun masu ei ollut ollenkaan niin paksu, kuin luulin. Kehtaan tälläkin tavoin pukeutuneena kulkea ja mennä agilityynkin. Se masuhan paisui kun olen syönyt koko kesän kortisoni-karkkeja, nyt en saa niitä kuin yhden joka toinen päivä, alussa sainkin viisi joka päivä – ja vatsalääkkeet päälle, että olisin moisen määrän kestänyt. Iho on kestänyt hyvin, etujalan kyynärvarressa on yksi nirhama, jota Piiku rasvailee. Etujalat on aina vaikeet kun sen koneen kanssa karvoja otetaan, mutta nyt se oli ihan mahdotonta. Jos olisin osannut hekottaa, olisin tehnyt niin – nyt vain hypin ja sätkin. Piikun oli kaivettava sakset esille ja nyrhittävä pahimmat paikat niillä. Sen kestin just ja just. Sanovat että se lääke ohentaa ihoa, ehkä niin juuri on käynyt – tiedä häntä.

Terveiset kaikille – syksy on kivaa aikaa, jaksaa taas juoksennella metsässä ja tiellä lelun perässä. Ja kun se Agilitykin alkoi. Hymyillään kun tavataan, heippa!

Hi, this is Cara speaking!


Piiku has been mad about bad timings. Why to choose new Autumn clothes in July, or do your Autumn and Winter clothes only on September or October?

And what makes her to cut my hair just now when the cold winds are blowing? I can’t understand her logic at all – a blond one!


Now I can’t sleep on the floor – too tough without any hair around me. I agree that I see now better and I don’t collect so much stuff from woods. But I’m freezing, is it fair while I had so warm during summer?


Piiku made these socks as a stretching to becoming campaign – she will attend to Sukkasato and knit the socks to Turku University Hospital cancer patients. This pair is to her workmate.


I try to get used to this hair again. I was worried about my figure – I have got some weight while I have got medicin all the summer. Not bad at all – I can go to agility-field as well. It’s very nice, also the excersises in Woods and with my toys outside.

Have a nice Autumn all of you, and keep smiling!

tiistai 24. elokuuta 2010

SUKKISKAMPANJA Tyksiin! - Sock campaign to University Hospital Turku

Koko maahan levinneessä Sytomyssykampanjassahan tehtiin päähineitä hiuksensa menettäneille syöpäpotilaille. Myssyt on nyt tehty kampanjan muodossa, mutta toki niitä saa viedä/lähettää Turun Yliopistolliseen Keskussairaalaan (TYKS) edelleenkin, tarve on jatkuva.

Syöpäpotilaiden hoidoissa on muitakin epämiellyttäviä seurauksia kuin hiustenlähtö. Osastonhoitaja Pirjo Haavisto Tyksin osastolta 820 kysyi jo keväällä, sytomyssyjen luovutustilaisuudessa, olisiko meillä kiinnostusta tehdä sukkia syöpäpotilaille. Hän kertoi: ’Joissakin hoidoissa ikävänä sivuvaikutuksena ovat neuropatia-oireet: jalat pistelevät, puutuvat ja ääreisverenkierto heikkenee, ja jalkoja palelee. Olen itse tehnyt joillekin potilaille sukkia, jotta heidän olonsa helpottuisi, mutta yhden ihmisen kädet eivät riitä kaikille.’

Puhuimme sitten Susun kanssa heti, että sukkasadon aikana tehdään sukkia Tyksiin. Me kun ollaan sellaisia innostuvia ja kun kauniisti pyydetään, me ei osata sanoa ei.

Siispä: TYKS:n Sukkiskampanja avataan alkamaan 1.9.2010 klo 00.00 ja se päättyy 31.10.2010 klo 24.00. Tämä on myös sukkasadon ajankohta.

Kampanjamme kohteena ovat nyt siis villasukat, ne tuttuakin tutummat pässinpökkimät. Perussukka on paras. Susu on julkaissut perussukkien ohjeet sivuillaan – toiset tehdään puikoilla 3 (Maija) ja toiset 3½ (Janne).
















Marin sivuilta löysin linkin, josta löytyy kätevä mittataulukko erikokoisten sukkien tekoon. Toinen mainio sukkien ja lapasten mittataulukko löytyy täältä.

Sukkalankahan on perinteisesti villaa (50-75%) vahvistettuna polyamidilla. Tunnettuja merkkejä ovat mm. käsityöliikkeissä myytävät Gjestalin Maija ja Janne, Sandnesin Sisu ja lukuisat muut mitä ihanimmat sukkalangat. sekä Novitan Nalle ja 7 veljestä, joita on saatavissa marketeista ympäri maata  Tärkeätä sukkalangassa on myös se, että langassa on kunnon kierre. Se takaa kestävän sukan.

Toinen tarve on unisukat. Unisukkien ei tarvitse kestää kulutusta niin paljoa – ellei mene unissa kävelijälle. Siksi unisukat voivat olla esim. puhdasta villaa, villan ja esim. bambun tai silkin sekoitetta tai vaikkapa alpakkaa. Langan vyötteestä löydät materiaalitiedot. Hyvä lanka unisukiksi on myös Kipuapu-silkkivilla, joka tunnetusti parantaa pintaverenkiertoa.

EDIT: solmi sukkapari yhteen langanpätkällä, esim. kärjestä ja sujauta vyöte sukkaan sisälle - siitä saa pesuohjeen ja materiaalitiedot näppärästi.

Tällä kertaa muistamme varsinkin miehet, koska myssyt menivät niin selkeästi naisille ja lisäksi miehet harvemmin tekaisevat villasukkia itselleen.

Keräyspisteinä toimivat tutut lankakaupat: Susun Lanka- ja käsityöliike Anjalin, Annankatu 5, Salo ja Käsityö Elisa Turussa, Brahenkatu 5, myös posti kuljettaa sukat perille. Sen lisäksi sukkia voi luovuttaa minulle ja Susulle erikseen sovittaessa eri puolella Turun seutua, tai Salon-Turun välimaastossa.

Aika on rajattu: teemme kampanjaa varten sukkia vain kaksi kuukautta. Kaikkien sukkien tulee olla keräyspisteissä 15.11.2010 mennessä.

Sukkaillaan!

lauantai 21. elokuuta 2010

Mykobakteerin jäljillä Varsinais-Suomessa

Only in Finnish, sorry!

Ystäväpariskunta Tampereelta halusi sivistää itseään Varsinais-Suomessa. Ja vaikka se heidän mielestään täällä on kovasti vaikeaa, niin löytyihän jotakin – myös uutta meille varsinais-suomalaisille!

Lauantaina kävimme antoisalla esittelykierroksella Paimion parantolassa. Sehän on se parantola, jolla Alvar Aallosta tuli maailmankuulu . Mikä teki vaikutuksen – oli se, että siellä haluttiin oikeasti tuoda jotain lohtua tuberkuloosiin sairastuneille. Monet olivat tosi huonokuntoisia, ja usein sieltä lähdettiin vain jalat edellä.

















Oma isäni on kertonut, että hänen lapsuudessaan oli kahdenlaista keuhkotautia, lentävää ja sellaista, joka ei tarttunut. Tuo lentävä lienee ollut tätä tuberkuloosia – tämä kyllä on ihan blondi diagnoosi! Eli keuhkotautia oli paljon siihen aikaan, kun isäni oli pieni 1920-luvun loppupuolella.

Paimion parantola on rakennettu kauniille paikalle, korkealle mäellä keskelle männikkömetsää. Silloin joskus se sijaitsi ’ei missään’, siis keskellä metsää. Ja vaikka Paimiossa on ollut asutusta jo 3500 vuotta sitten, niin uskoakseni se on ollut silloin varmaan pieni kyläpahanen. Ja parantola rakennettiin nykyisen keskustan ulkopuolelle – noin 4 km:n päähän.


Paikka valittiin, koska koettiin että tuberkuloosiin sairastuneet tarvitsevat mahdollisimman puhdasta ilmaa. Ilmakylvyt olivatkin yksi tärkeä hoitokeino ja sitä varten parantolassa on yläkerroksissa valtavat parvekkeet ilmakylpyjä varten.


 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Toinen tärkeä tekijä oli valoisuus – isot ikkunat etelän suuntaan, pienet pohjoiseen päin. Yhteiset tilat olivat valoisia, avoimia ja avaria. Tässä ruokasali - mikä tila!
 


 

Monet muutkin asiat hämmästyttivät – minulle tuli väkisin mieleen, että hoidettiinko täällä vain rikkaita? Sillä tilat olivat upeat! Eihän sellaisia tuolloin vanhaan aikaan köyhille voitu tarjota. Mutta niin vain oli, ettei siellä katsottu maallisen rikkauden perään. Missä tämä ajatus, inhimillisyys, lähimmäisenrakkaus, empatia on nykyisin sairaanhoidossa ja sen järjestämisessä? Vain hoitajat pyrkivät pitämään yllä edelleen hoivaamista – ja missä olosuhteissa?



Itse potilashuoneet olivat kylläkin pieniä, mutta niissä ei ollut tarkoitus oleskella.
Rakennus ja sen kalusteet ovat upeita. Siellä on vieläkin alkuperäinen hissi toiminnassa yhdessä osassa taloa, sekin lasinen ulos asti. Sellaisiahan on tullut vasta viimeisen 15 vuoden aikana – eikö?? Ja kuitenkin heillä jo oli sellaiset.

Me taas olimme varanneet Järvi-Suomen ystävillemme saaristokeikan. Turun musiikkijuhlien Sielu Seilissä- konsertti vei meidät tutustumaan samalla leprasairaiden kohteluun Seilin saaressa 1300-luvulta aina – 1700-luvun puoleenväliin asti . Taudin saaneet olivat tuolloin ”pyhänhengenvaivaisia”, siis syntisiä. Ihmettelimme vain, miksi synti tarttuu sillä tavalla, että sairaat piti eristää?

















ps. edit: Tämä yllä oleva rakennus on entinen mielisairaala - 1700-luvun puolessa välissä rakennettu. Leprasairailla ei sairaaloita ollut - vain lautamajat joissa asuivat. Hehän eivät hoitoa tarvinneet, syntiset parat!

Näitä syntisäkkejä kohdeltiin saarella huonosti, mitään hoitoa ei annettu. Ja varmaan pitkiä synninpäästötilaisuuksia kirkossa – jos siellä nyt pappi vieraili. Puupenkeillä istuminen vajaat 1½ tuntia kestäneessä konsertissa oli vaivalloista meille nykyaikaiseen ergonomiaan tottuneille.

ps. edit: siis kirkko leprasairailla kyllä oli - syntisiä kun olivat, oli ainoa 'hoito' Jumalan sana.































Musiikki oli valittu oivallisesti. Siellä kirkonpenkillä istuessa alkoi mieleen piirtyä kuva sairaista, unohdetuista sieluista, jotka kylmässä kirkossa ja kylmissä lautamökeissään asuivat viimeiset vuotensa eristettynä synnittömistä, puhtaista sisaristaan ja veljistään. Heitä ei edes haudattu kirkkomaahan ja vasta myöhemmin sille paikalle on pystytetty risti, jonne heidät haudattiin. Mahtoi olla mukava matka Seiliin meritse, arkkulaudat tai jo arkku mukana ja rahasumma, jolla katettiin loppuelämän ylläpito.

Pikku huomautus: kaikki eivät suinkaan olleet saaneet lepraa, vaan kärsivät jostain ihan muusta ihotaudista. Vaan pois saarelta ei ollut tulemista.

Ja kun lepra alkoi vähetä 1700-luvun alkupuolella, leprasairaala lopetettiin 1785, ja saareen alettiin tuoda mielisairaita. Eikä kohtelu juurikaan parantunut.

Itse risteilyiltä on vähän kuvia, mutta tämän nappasin, kun tuolla asuu Susu, ja tästä suunnasta taloa niin harvoin näkee....
















Jaa että mikä mykobakteeri? Lääkäriystävämmepä osasi yhdistää nämä niin erilaiset paikat yhteen: ja se yhdistävä tekijä on mykobakteeri. Tautien takana on saman sukuinen bakteeri, sekä tuberkuloosilla että lepralla

Nyt ymmärsimme taas paljon paljon paremmin omia valintojamme, kun selkeä yhdistävä tekijä löytyi. Kyllä mielen sopukat ja alitajunta ovat mahtava voima :)!

ps. kuvat ovat pääosin tamperelaisten kamerasta, kiitos julkaisuluvasta!

Niin että käsityöt? Eipä oikein ole innostaneet, joskin tiskirättejä on tullut tehtyä ja aloitettua keskenjäänyttä Primavera jakkua - hihat puuttuvat. Siitä sitten joskus, jos se valmistuu.

Toisaalta Sukkasato ja uudet ideat ovat työllistäneet pääkoppaa, ja sukkalankoja on tutkailtu, puikkoja hamstrattu ja suunniteltu jos mitä syksyksi Susun kanssa. Pian niistäkin....

perjantai 13. elokuuta 2010

Mykkyys - Silence

Joskus vain ei ole mitään kerrottavaa. Nyt. kun arki alkoi, tuli mykkyys. Sitä kesti 3 viikkoa. Mutta sinäkin aikana on tapahtunut ja sattunut - joskin käsityöt ovat painottuneet protoiluun. Kyllä se vie aikaa - neulo, purkaa, neulo taas...


Sometimes you just don't have anything to say. Three weeks silence in this blog. Something still done and happened.



Pusero, malli MODA 3/2009, nro 17
Sublime Organic Cotton dk, 450 g
Puikot 3½mm

Tämä sama lanka esiintyi skorpparitytön lärpäkkeenä toukokuussa 2009,,, Pelastin sen marinoitumasta kaapista ja se sai uuden elämän.

This was first my daughter's shawl (May 2009), but I saved it from her because she didn't use it.

Saimme myös arvovieraan: Herra M saapui sulostuttamaan meitä. Tuli ihan mummola olo - tällaistako se sitten joskus olisi? Onneksi ei vielä... Herrasmies kun on, niin kaikki sujui tosi mallikkaasti. Vain kun jouduin ottamaan sormet pois sähköjohdoista ja töpseleistä tuli haiseva vastalause. Sekin unohtui tosi nopeaan. 
4 päivää tämän jälkeen juhlimme yhden kynttilän puhallusta - niin se aika kuluu.

We got a valuable visitor: Mr M! He is just a gentleman! He had birthday after 4 days of these photos. 



Ja jottei unohtuisi, että joskus jotakin on meillä kukkinutkin, niin päivänliljat kukkivat jonkin aikaa sitten tosi näyttävästi kaikesta kuivuudesta huolimatta - tai oikeasti juuri sen tähden.




Hyvää viikonloppua - tovottavasti mykkyys ei jatku nyt niin kolmea viikkkoa!

Have a nice weekend, I hope you hear from me now sooner than after 3 weeks.