NEULEFRIIKKI

Mukavaa kun kävit, tule toistekin!







sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Gorgeous blogger

Only in Finnish this time.



Kiitos Susu ja Tassu, taisi Tassun saamat koiran namipalat olla osasyynä…. tämä oli Caran arvaus.

Kauneus on katsojan silmissä, joten otan tunnustuksen kiitollisuudella vastaan.

Tunnustuksen saajan tulee vastata viiteen kysymykseen ja laittaa tunnustus eteenpäin viidelle.

1. Koska aloitit blogin?

Loin blogini 25.9.2007. Tarkoitus oli kutitella omaa mielihaluani kirjoittaa neuleistani, mutta kutittelu ei oikein ottanut syttyäkseen. Kas kun teen työpäivät koneen kanssa töitä, niin ei tämä homma oikein tuntunut mukavalta vielä vapaa-ajallakin.

Vasta 4.2.2009 aloitin jatkuvan bloggaamisen. Joten tämä on vasta 2 vuotta vanha juttu….

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä se käsittelee?

Neuleita tai muita kädentöitä. Sinne eksyy välillä myös blogikoira Cara. Tärkeäksi työkaluksi se muuttui kun teimme Susun kanssa sytomyssy- ja sukkiskampanjaa. On hienoa kuulua käsityöbloggaajien blogi-yhteisöön ja saada tehdyksi vielä hyväntekeväisyyttä sitä kautta! Hämmästyttävä osoitus tästä olivat nuo upeasti menneet kampanjat.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erilaisen muihin blogeihin nähden?


No ei kai mikään??? Koen tekeväni ihan tavista verrattuna joihinkin huippuihin täällä blogialalla.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Olin nyhvännyt yksin sohvan nurkassa omien töitteni parissa teini-iästä alkaen. Yhtäkkiä huomasin, että blogeista saa valtavasti ideoita omiin tekeleisiinsä ja tekemiseensä. Ja että näitä voi esitellä muillekin! Se laajensi näkökulmaa. Ja Susuun tutustuminen oli kaiketi se viimeinen potku.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Valokuvien laatua. Mukavampaa tekstiä. Elämää ja erotiikkaa – ja käsitöitä. Lisäksi muuttaisin mieluusti käsityöni enemmän luovuuden tasolle – eikä aina niihin käytännöllisiin harmaisiin juttuihin.

Tunnustusta en lähde jakamaan. Haluan antaa antaa sen teille kaikille bloggaajille, jotka olette tuoneet elämääni näkökulmia käsitöiden suhteen. 

Susu julkaisi uuden nimeni, jonka sain ihanalta sukkakurssilta: Purku-Pia. Bloggaamisen myötä olen meinaan myös malttanut purkaa ja tehdä uusiksi. Muistan kuinka tuskailin Mustaa Villaa-blogin ihanien tuotosten edessä, kun omat eivät siltä näyttäneet lainkaan. Ja tajusin, että ellei eka kerralla tule täydellistä niin viidennellä kerralla ehkä jo tulee – jos lanka vain kestää.

Ja uskokaa tai älkää: minulla on puikoilla sukat, joissa ei ole ohjeen mukaista muuta kuin se erilainen kantapää (toivottavasti!). Luin ohjeen huonosti ja sovelsin sitä sun tätä, ja kas, kun tarkastelin ohjetta uudestaan, huomasin, että pieleen meni. Mutta en purkaa. Syitä on parikin: kyseessä ovat sukat, harmaat, ne taitavat mennä tulevaisuuden laatikkoon tyttärelle - joten kun ne joskus tulevat käyttöön, ei ohjeesta ole enää tietoa.... :)

Lapsuudesta tulee tähän liittyen mieleen muisto. Äitini oli onnellinen äiti kun osti tyttärelleen yhdet puserolangat teini-iässä ja ne kesti koko vuoden: neuloin, purin, neuloin,purin….
Jossain vaiheessa vain unohdin, että purkaakin voi. Nyt osaan – ja puran myös toisten työt, jos tarve vaatii ja lupa tekijältä on.

Tänä keväänä muuten olen tehnyt paljon recycle-työtä. Ensimmäinen valmistunut oli Olivia jakku, joka ekassa elämässään oli beige palmikkojakku ja nyt toisessa elämässään siis vihreä Olivia. Toinen on puikoillakin, ehkä vielä keväällä tulee valmiina blogiin asti. Muitakin on suunnitelmissa – lankakauppiaan kauhuksi!

torstai 17. maaliskuuta 2011

Kuolemaksi?

Jos nelikymppinen herää aamulla, eikä mistään kolota, hän on kuollut. Näin kuvaili kollegani aikuisen elämää. Voin allekirjoittaa ainakin sen, että joka aamu kolottaa - joten siis elän. Mutta jos ei huvita tehdä käsitöitä? Silloin huolestun toden teolla, ja varaan ajan lääkärille. Ja tautihan siellä uinaili minussa, hyvät tropit ja olin vuorokaudessa taas puikkoiskussa.

Vaan jotakin jäi jäljelle tuosta huvittamattomuudesta. Kävin Tallinnassa ja ekaksi tietenkin ryntäsin Kaubamajan käytävällä olevaan lankakauppaan. Ikkunassa iso lappu: kaikki -20%. Siinä kohtaa vielä luulin innostuvani. Kymmenen minuuttia myöhemmin herätin ihmetystä ja kummastusta miehessäni, joka odotteli kaupan ulkopuolella: ei kerän kerää ja noin lyhyt visiitti. Ei huvittanut yhtään.

Seuraavana päivänä hikoilimme kävellen kohti Karnaluksia, olihan se nähtävä. Lämpötila huiteli +7 asteessa ja me olimme varautuneet talvitaminein. Hikeä siis pukkasi. Karnaluks löytyi helposti muutaman ohjeen kera: palakauppataivas vastapäätä Tartu mnt:llä ja naisvirta oikean rappusen kohdalla vei meitä oikeaan suuntaan. Ovetkin oli auki ja kauppa sijaitsi kakkoskerroksessa. Helppoa kuin heinänteko.

Minulla on lehmän hermoinen aviomies. Siellä se kannusti minua ostamaan, kun kerran näin paljon oli lankoja. Lopulta tulin siitä lankah........ä ulos 11 lankakerää mukanani, hikisenä ja tuskaisena. Siis ei huvittanut, taaskaan. Parit pipot saan langoista ja muutamat sukat.

Ei ole minun paikkani. Minä nautin kun saan katsella kauniin värisiä lankoja hyllyillä ja kosketella niitä. Pölyinen pahvilaatikkoasettelu ei ollut mieleen. Jokaisessa laatikossa oli toki hyvät laput, jossa kerrottiin kaikki oleellinen langasta ja useimmissa vielä kauniisti tehty iso mallitilkku. Mutta ei huvittanut.

Kauppa oli lisäksi huonosti lämmitetty sauna, joten hikeä pukkasi sen kun ehti. Kun kysyin sukkalankoja, niitä oli tuossa ja tuolla ja sitten vielä täällä, eli juosta sai paikasta toiseen.

En väitä kaupan olleen kalliin, varmasti edullista lankaa ja monia hyviä eli tuttuja merkkejä löytyi myös. Mutta ei vedä vertoja Susun kaupalle, ei.

Eli ihan en ole kuollut, vaikkei huvitakaan. Kyllä jotain olen kuitenkin tehnyt, joskin kaikki ideat ja innostus ovat häipyneet kauas pois.

Nämä kukkaketosukat valmistuivat jo aikaa sitten, ne ovat melkein samanlaiset kuin nämä. Näissä on nyt mallineuletta myös jalkapöydällä. Kas kun satuin ekan sukan etkemään ilman jalkapöydän kuviota, toisen kohdalla satuinkin tekemään jalkapöydälle mallikuviota, enkä enää viitsinyt purkaa. Siis oli tehtävä kaksi paria sukkia ko. langasta.





Novitan Nalle Kukkaketo,  81 g, 210 m.

Nämä toiset sukat ovatkin sitten uuden langan kokeilua. Lanka on Fortissima Mexico Cotton Stretch, 41% villaa, 39% puuvillaa, 13% polyamidia ja 7% polyesteriä. Menekki 65 g, 299 m, 2½ mm puikot.




Hyvää jälkeä puikoilta tuli, mutta tämä ei ole ihan ihastuttavin lanka minun käsissäni. Se on hiukan kovaa neuloessa. Katsotaan mitä kestää sitten. Ajatus oli kuitenkin se, että joku hikisukka saa tästä mukavammat sukat kuin villaiset.

Ja sitten tämä toinen Coline miehelle. Tällä kertaa 4½ mm puikoilla, 74 g, 148 m. Eikä tuo pipo ole helppo vielä kertauskierroksellakaan, kerran sen purin kokonaan, kun olin alussa tehnyt virheen. Nyt näytti siltä, että onnistuin saamaan sen sellaiseksi, kuin se mallissakin on. Niin - lanka on Cascade 220.


Kylläpä jälkimmäisessä vääristyi värit! Ensimmäisessä suhteellisen oikea vaalean sininen.

Sukkakurssin kotiläksytkin ovat edenneet. Kun mallista teen, osasin sitten tehdä jo kantapäätkin. Tunnustettava on, että jalkaterän tein kyllä sukkapuikoilla... mutta kantapäitten jälkeen kokosin sukat taas yksille pyöröille vartta varten.


Cara oli kahden herrahauvan seurassa sen aikaa kun me hurjasteltiin Tallinnassa. Kyllä typsyltä on mennyt siellä kaikki energiat, kun kotiin tullessa on vain nukuttu. Kiitos hyvästä huolenpidosta ja terveisiä Rossolle ja Vekulle, toivottaa Cara.

lauantai 5. maaliskuuta 2011

Sukkia vaan - only socks

Historialliset sukat ovat valmiita. Tehty siis kahdella puikolla, jotka olivat kiinni 150 cm kaapelilla, eli siis pyöröpuikoilla. Molemmat samalla kertaa. Ja lopuksi kaikki sujuikin jo sukkelaan, vaikka alku olikin aikamoista äheltämistä.

Historical socks, made with circular needles both in the same time.


BHB (BasicHistoricalBasic) socks
Sandnes Sisu, 64 gr 205 m + some other yarn the stripes
2½ mm Addi lace circs 150 cm

Mukava kokemus lopuksi. Uudet silmukat laitan pyöröille keskiviikkona, kun taas on kurssi-ilta. Silloin sukat aloitetaan kärjestä ja aionkin tehdä polvisukat.

Tätä mallia olen jo aiemmin tehnyt yhden parin, ja tykkäsin niin tekemisestä kuin lopputuloksestakin. Joten halusin tehdä vielä toiset - kun lankakin suorastaan hyppi puikoille.

Next model I have done once earlier, and it was so nice to knit and the socks were beautiful, so I wanted to do once more.

 Angee, Cookie A: Sock Innovation
Austerman Step, color skorpion, 76 g 319 m
2½ mm Knit pro

Olipas mukava pari tehdä. Tällaisia malleja lisää vaan...

Mukavaa kun sain skorpioni-tähtimerkin lankaa. Tyttäreni on skorpioni ja minun vaakani ei oikein pure aina hänen vauhtiinsa, joten on jollaintapaa siis varustauduttava. Ehkä nämä sukat jalassa selviän taistoista helpommin jatkossa :) .


Tässä vielä molemmat sulassa sovussa. Lyhyesti: norjalainen aloitus, ranskalainen kantapää ja tavallinen teräosa.

Kevättä ilmassa, aivan selvästi! Nautitaan siitä!

Spring is in the air, just enjoy it!