Helleneuleet

 On ollut hellettä, ja puikoilla villaa. Mutta kun työt ovat aivan ihania - malli super ja langat tuntuvat ja näyttävät omilta, niin työ sujuu, oli lämpöä tai ei. Ja tietäähän sen että näiden tarve on näillä leveysasteilla jo ovella.

Malli: Sipila  by Caitlin Hunter 

Lanka: Filcolana Arwetta Classic n. 300 g ja jotakin itse värjättyä vihreää lankaa, josta tiedot kadonneet.

Puikot 3½ mm

Sipilan ohjeilla mentiin, paitsi että aloitin heti 3½mm puikoilla ja hihoihin varasin enemmän silmukoita, taisi olla +10 s/hiha. Tein koon L.

Hyvä ohje, hyvin kirjoitettu. Loistotyö - värit kohillaan, lanka pehmeää ja jälki kaunista. Lopputulos just eikä melkein. Tulisipa syksy vaan....

Bigi bigguinen tietty tuli ihmettelemään mitä teen, täytyyhän kaikki laatutarkistaa.

Jyväskylän Neulefestareilta sain uuden idean ystävän kaulalla olleesta huivista - tai onko tämä nyt kauluri? En ollut lämmennyt yhtään viime vuoden festareiden ilmaisohjeeseen, kunnes näin sen livenä. Se vaikutti ohjekuvissa paksulta ja jotenkin ahtaalta - mutta tämä versiohan olikin jotain muuta. Titityy - missä lanka???

ps. Cara Carkkihan se siellä kuikuilee.... 

Malli: Joji Locatelli Midsummer Haze 

Lanka: Walk collection Linea light, alpakka-pellava-silkki, väri offshore

puikot 3 mm

Ystävän huivi oli tehty 3 mm puikoilla, ohjeessa oli 3½mm puikot - ja samainen lanka.

Minusta tästä tuli parempi.

Minulla ja Jojilla on jotenkin ristissä neuleiden tekeminen - olen ennenkin kokenut haasteita hänen ohjeillaan. Vaikka muka ovat niin yksinkertaisia malleja. Ehkä juuri siksi: luulen että voi säveltää, mutta Jojin kyseessä ollessa, ei voi. 

Ihana lanka, pehmeä ja kaunis. Lopputulos miellyttää kovasti.

Last but not least: 

En enää koskaan väheksy omavärjäämiäni lankoja! Värjäysohjeissahan lukee, että huuhtele kunnes vesi on kirkasta. Olen syyttänyt itseäni laiskuudesta ja ties mistä, kun aina vaan langoista tihkuu väriä - kirkasta, pah! 

Vaan olenpa huomannut, että nämä kaupankin langat ovat huonosti huuhdeltuja! Molemmista langoista lähti väriä kastellessa - jaksan vielä ymmärtää tuon Arwetan - sen hinta-laatusuhde kärsii tämän, muttamutta: tuo huivilanka oli hurjasti kalliimpi! Luulisi siihen hintaan saavan hyvin huuhdellun langan. 

Meidän sirkus täydentyi 'lapsenlapsella', kun Lola Loikkaajan perhe muutti Kreetalle pariksi viikoksi. On meillä härdelliä taas. 

Nautintoja!

Harvoinpa odottelen jonkun ohjeen julkaisua näin kun odotin tätä! Haiku-huivi oli Jyväskylän neulefestareiden etko-ohje. Sen sai jo kuukausi sitten, jos osti siihen Tukuwoolia. Minulla oli kaksi vyyhtiä ihkulankaa Edinburghista ja jäin odottelemaan ohjeen tuloa myyntiin.

Olin lähdössä jo Jyväskylän neulefestareille, kun huomasin, että nyt sen saa. Pakkaamiskiireet jäivät siihen ja ohjeen ostoon ja printtaamiseen, lankojen kerimiseen ja työn aloittamiseen meni jäljelle jäävä aika. Olipas mukava festareilla neuloa tätä herkkua!

Ohje on tosi hyvin kirjoitettu, kiitos Johannan eli Neulistin. 

Langat ovat John Arbon textiles 

- Alpaca Supreme, 333m / 100g. (40% Superfine British Alpaca, 40% Merino, 20% A1 Mulberry Silk, värinä Anthracite). 

- Devonia 4 ply, 388 m/100g, 100% Devon wool  (Exmoor Blueface 50%, Bluefaced Leicester 30%, Wensleydale 20%) väri Pollen Gold. 

Suuri nautinto tehdä! 

Joskus lähden purkamaan kaapissa marinoitua valmista neuletta. Tämä oli entisessä elämässään neuletakki. Nyt tein siitä Magnolian (Laine Magazine). Lanka on 100% puuvillaa, Adriafil Cheope. 

Ompeluakin olen harrastanut, tässä pari pikkuesimerkkiä

Tuo ryppyinen harmaa pussi on mun uusi vesijumppakassi. Se on paperinahkaa ja tein sen kuvasta (löytyi Pinterestistä). Tämä oli ostettava tuote, mutta kukapa nyt ei osaisi tuollaista pussia taitella. Siihen sitten mallasin kuvien perusteella nuo hihnat. Jäykkä materiaali, joka meni kaikessa kääntelyssä aika ryppyyn. Mutta idea oli hyvä.

Eurokangas myy korkkikangasta. Taitolehdessä oli kirjekuorilaukun ohje ja pitihän sitäkin kokeilla. Tuo kirjain on tehty tällä ohjeella. 

Ja kyllä sieltä Jyväskylästä jotakin jäi käteen. Ei paljoa, mutta herkkuja. Lapasesta lähti vasta viimeisen puolen tunnin aikana - nuo ITOt oli vain pakko saada! Taitavat olla 'Rikas mies jos oisin' kappaleen portaat, joista yhdet johtava 'huvin vuoks ei minnekään'! Neulovan Nartun Soilen käveltyä ohitseni tuon keltaisen värisessä puserossa, oli nämäkin sitten pakko ottaa, kun kerran ihan portilla vielä huusivat kassiini.  

Nyt on selvitty taas tänne kotiin ja halailen näitä nyt hetken ja koko ajan polttelee ideat päässä.  

Vilkas kevät

  Niin on ollut vilkas kevät, että tämä blogi-riepu on ollut ihan hunningolla. Puikot ovat kuitenkin nitkuttaneet ja ompelukone on surrannut. Matkoistani voit lukea Matkaan taas kuljen nyt - blogistamme. Tässä kerron Edinburgh Yarn Festistä, jolla olin ystäväni kanssa maaliskuussa.

Me ihastelimme brittien lampaanvilloja - ihania värejä, pehmeitä lankoja. Niitä aikalailla siirtyi myös meidän kasseihimme. 

Olimme kaksi päivää festareilla, näimme paljon instasta/blogeista tuttuja suunnittelijoita ja lankoja. 

Toki festareille pitää patsastella omilla tekeleillä. Eniten huomiota herätti Zweig, jollainen meillä kummallakin on. Ystävä piti paitaa torstaina, minä perjantaina. Molempia kehuttiin kilvan. 

Tuo harmaansävyinen on ystävän, harmaa/turkoosi on minun. Se on uutta tuttavuutta puserolankana: Arwettaa, merinosukkalankaa. Olen käyttänyt puseroa talven aikana paljon. 

Ja ihan noviisi kun olen, niin eihän minulla ollut edes käsitöitä Edinburghissa mukana. Onneksi oli lanka- ja puikkokauppiaita ja netti pelasti ohjeen muodossa. Sain koiranhoitajalle huivin alkuun. 

Tämä lemppariksi osoittautunut villatakki oli myös tuulettumassa EYF:ssa. Tein tämän Jonna Hietalan Morning Fog ohjeella (Laine Magazine). Ohje on hyvä perusohje - ja niin ajaton, ettei edes itse Jonna tunnistanut tätä hänen ohjeellaan tehdyksi. Lanka on Sandnes Silkmohairia kaksinkertaisena, toinen lanka musta toinen sininen. Puikoilla 6 etenin.

Loistotakki! Painoa alle 300 g (varsinkin mustaa jäi (?)), suloisen pehmeä ja lämmin. Idean sain Käsityö Elisan Marialta - hänellä oli sellainen päällään kun asioin siellä. Väri on hyvä: olen suosinut musteen sinistä 'uutena mustanani', nyt sitä alkaa olla jo varastossa paljonkin. 

(Käsityö Elisa lopetti keväällä, harmi. Ilo Yarn siirtyi Turkuun, mutta se ei kuitenkaan korvaa Elisaa (vaikka olenkin iloinen sen tulosta meille!), sen osaavia henkilöitä ja peruskäsityöliikkeen valikoimia. Kaipaan! ) 

Olen myös paljon ommellut viimeisen vuoden aikana ja kehittynytkin jotenkin, koskapa saan useammin nykyisin ihan pidettäviä vaatteita. Opettelin ompelun koukeroita Lotta Jansdotterin Lempivaatteita- kirjan avulla. On muuten tosi opettavaista tehdä kankaasta, joka ei anna anteeksi niin paljon kuin trikoo. Halpoja kankaita palakankaista ja muualta ja kokeilemaan kaavaa. Monen virheen kautta opinkin jotain ja sain hyviä peruskaavoja, ja uskaltauduin kokeilemaan lehtienkin kaavoja. 

Leijonapusero syntyi teepaitakaavalla Kangaskapinan printistä. Sopiva Ugandan hyväntekeväisyysiltaan. Ja muuten: kankaan nimi on Pomo.

Kesäpaidaksi valmistui jo toinen Ankestrickin Summer. Lanka on pellavaa, BC Garn Lino, väri muste (yllätys!).  Resoreissa on myös pellava-jämälanka, vaalean harmaan ja keltaisen pätkissä. Kokeiltu on ja pehmenemistä odottelen, kunhan se on pesty muutamaan kertaan. 

Instagramista on tullut minun 'käsityöluukkuni'. Seuraan monia käsityöntekijöitä siellä ja virtaan sopii aina joitain innostuksen hetkiä. Kuten tämäkin huivi. 

Neulova Narttu julkaisi kuvan tästä huivista ja se oli menoa. Välillä on tosiaan otettava huilia myös Instasta, ettei näitä innostuksia vain tule yli äyräiden.

(muuten: tuosta linkistä voi lukea Soilen työskentelyä oman kettupaitansa kanssa. Ne, jotka ovat sitä mieltä että ohjeet maksavat liikaa, voivat tutkia, myisivätkö ohjeen lehdille, myydäkö Ravelryssä jne. Ja tässä on kuvattu vain se, miten sen paidan sai eka kerran tehtyä. Sitten on ohjeen muokkaaminen. Jos laitat sen Ravelryyn, pitäisi vähintään tehdä englannin kielinen. Joten...) 

Okei - palataan Knit-n-slide-huiviin. Stephen oli taas tehnyt jotain erilaista - minusta 'samanlaista' on tarjolla ihan riittävästi.  Olihan se minulla Ravelryssa tallessa jo entuudestaan, mutta nyt piti laittaa puikoille. Lankojen määrästä päättelin, että pienempi on mun juttu. Enpä paljon muuta tarkistanutkaan, eiku menoksi. Lankoina olin marinoinut lanitium ex machina Basic merino sockia, väri Hades sekä jämälankoina Isagerin Alpaca 1 väri 40. Lisäksi Arwetan merinosukkalankaa, värinä turkoosi.

Hyvä etten lukenut ohjetta ennen kuin aloitin, ehkä viimeisten kerrosten silmukkamäärä olisi jäähdyttänyt intoni. Onneksi tuo lanitium ex machina alkoi loppumaan ja säästyin neljän kerroksen kutomiselta. Lopussa silmukoita oli yli 1200, en edes tarkistanut olinko tehnyt lisäyskerrokset oikein. Päättelyyn sain kulumaan muutaman tunnin.....

Itse huiviosa on tosi hyvä - tällä teen joskus muitakin huiveja. En ole tykännyt niskasta aloitettavista, koska tuo reuna on aina liian kireä. Mutta nyt oli hyvä: lisäys molempiin päihin joka kerroksella ja pari kertaa reikäkerros extra-lisäyksillä, oikein hyvä. 

Nyt muuten tuntuu siltä, että palaamme käsitöissä ja langoissa taas ihan perusjuttuihin. Esim. Laine Magazine oli täynnä malleja, jotka oli neulottu hyvin neutraaleissa väreissä. Lisäksi käytetään paljon rouheita lampaan villoja. Hyvä niin - väri-iloittelu alkoi jo tympiä. Viime Tampereen messuilla ystäväni Susun kanssa tuumailtiin, että seuraava trendi taitaa olla Back to basics. Olimme siis aivan trendin ytimessä - sieltähän se tuli.