NEULEFRIIKKI

Mukavaa kun kävit, tule toistekin!







torstai 27. tammikuuta 2011

Jotakin sentään - Something

On tässä jotakin tehtykin, vaikkei mitään blogattavaa oikein. Kaikki on niin kesken.

Yhdet sukat olen saanut aikaiseksi – oli pakko auttaa yhtä nuorta naista, joka sanoi tappavansa villasukista. Nyt ei tarvitse. Kuva hävisi (mrrr…) , kun en heti sitä blogannut ja sukat ovat siis jo vastaanottajalla. Sukat tein Maijasta (85 g, 221 m), ja kolmosen puikoilla pistelin menemään.

Something always, but not so much finished. One pair of socks I had to knit, because one young lady said that she will kill for socks! I promised right away to do to her one pair for helping her pain. I knitted them with Maija. No picture about them: when I didn’t blog them right away, someone cleared the camera and destroyed my sock picture….!

Tein myös nämä ranteenlämmikkeet, kun aina ulkona ranteet jäätyvät. Knoppia löytyi hyllystä, menekki 30 g 108 m ja 2½mm puikoilla tein.

These mittens i had to do for my need: always my wrists were cold outside – I was freezing. But not anymore.





Päädyimme Susun kanssa Turun Nuorisotoimen järjestämälle sukkakurssille. Huom! Meidät kelpuutettiin mukaan, menimme siis täydestä ’nuorina’! Tai ainakin melkein: kurssihinta oli meille kyllä suurempi, kun olimme kuulemma selkeästi yli 29 vuotiaita…


Meilailimme siinä päivällä, ja Susu arvuutteli ottaisiko mukaan keltaista Maijaa. Minä ajattelin melkein ääneen, mutten kirjoittanut Susulle, että oranssia! Omat harmaat Maijani alkoivat tuntua yhtä harmailta kuin mieli oli eilen. Arvatkaa, mitä Susun kassista löytyi: no tietty keltaista JA oranssia!!! Susu siis osaa lukea ajatuksia - ja aika pitkän matkan päästä vielä!
Minä omin sen oranssin heti ja Susu-riepu sai tyytyä Maijan aika maltilliseen keltaiseen.

We started with Susu and 5 other brave women a course of knitting socks. Yesterday was the first night…

Ja vaikka siis sukkia on tehty, paljon ja hartaasti vuosien aikana, niin ei se niin helppoa ole. Ensin meille opetettiin luomaan silmukat . Tämän tempun olin jo pari viikkoa sitten oppinut Susulta ja hyväksi havainnut, joten sain lähteä silmukoitten luontiin heti. Sitten valitsemaan mallia ja eiku hommiin. 10 kerrosta – eiku, purku, ja uusiksi. 5 kerrosta – eiku, purku, ja uusiksi. No nyt…. Kunnes taas purkua muutama kerros ja uusiksi. Kolmeen kertaan luodut silmukat, kahteen-kolmeen kertaan väärin tehty mallineule (joka oli HELPPO!!!) ei luo tietty oikein kuvaa kokeneesta sukan tekijästä…
Purin myös Susun sukanvarren alkua, kun tunnetustihan Susu ei purkaa, eikä sitä kauhistelua jaksanut kuunnella yhtään enempää. Sitten alkoi hänenkin keltaisestaan syntyä kaunista pitsistä sukanvartta…



Voi että meillä oli mukavaa!! Kahden tunnin päästä ohjaaja vienosti ehdotteli lopettamista, mutta kaikilla oli vielä puikot täydessä touhussa! Ja uusiksi päästään vasta kahden viikon päästä! Silloin aiheena ovatkin sitten ne ranskalaiset kantapäät, mukavan näköiset olivat mallisukassa ja pyöröpuikoilla kahden sukan yhtä aikaa neulominen. Katsotaanpa mitä niistä sitten tulee.


We both have knitted hundreds of socks, but the beginning was not so easy. We ‘re-knitted’ now and then and we didn’t create an image of experienced knitter!! After two hours we had to leave – unfortunately. We had a good time there, and now we have to wait two weeks to get there again.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Viikon puuhailut - Beeing busy along the week

Tämä viikko on ollut erilainen - olen siirtynyt tuolistani maailmalle, ihan Turku-cityyn asti. Eli neuleita ei juuri ole syntynyt - sehän oli tarkoituskin. Joka päivä on kyllä tikutettu ihan mielenrauhan vuoksi, mutta niskat ovat kipeytyneet ihan muusta.

This week has been differnt - I have moved out from my home to Turku city. No knittings ready this week.

Huovutetut tennarit ovat olleet mun lempparikotijalkineet. Huono puoli on, että olen kuluttanut jo kahdet pohjat niistä. Sitten huomasin nahkapohjat ja päätin tilata. Vain Large kokoja tarjolla, joten niitä. Mutta eihän niitäkään ollut verkkokaupan lupauksista huolimatta. Piti siis aloittaa itse niiden neulominen. Maijaa puikoille ja pohjaan vahvikkeet.

I have worn already two felted tennis slippers, while the bottom is only wool and not so durable. I tried to get the leather slipper bottoms, but they were out of stock. So I had to do them myself.




No nyt helpotti - taas on pari ehtoja tennareita käytössä. Ne toisetkin pitää paikata.

Tennarien ohjetta on kyselty. On se tulossa, ja pohjien vahvikesuositukset myös.

Now I have a bran new pair of felted tennis slippers again.  

Ja missä sitten olen iltani viettänyt - no eiku: vain yhden illan. Täällä ja tässä tulos:

And I spent one night here and the result is here:





Eilen oli pakko jo lähteä liikkeelle ja kaivaa sukset varastosta. Pakkasta oli aika kipakasti, muttei tuullut ja aurinko paistoi! Olipas mukava lenkki ja samalla tuli kokeiltua uutta kameraa. Ohjekirjan lukeminen on vielä kesken, joten nämä olivat kokeiluja. Samalla tuli selväksi, että kameraihminen tarvitsee torimuijan hanskat ja ne pitää saada roikkumaan kaulasta. Hiukan oli jäässä meinaan sormet.....

Yesterday here was -15 degree C, but sun was shining and no wind. So we went to the lake to ski. I took photos with our new camera, but I haven't read the manual - that's typical foe me. So I just tried.




Caralla oli hauskaa. Minulla vain sihtivaikeuksia...  :)

Illalla sitten oli pakko päästä tänne. Panikoin jo etukäteen mutta mies lupasi pitää minusta huolen. Vain kerran pari ärähdin ihmismassoille, jotka meinasivat lytätä minut vasten suoja-aitaa ja vain kolme kertaa valitin miehelleni, ettei olisi pitänyt tulla ollenkaan. Joten aika hienosti selvittiin ja nähtiin koko spektaakkeli upeasti. Pakkanen oli kiristynyt -20 asteeseen, ja varpaat alkoivat palella, mutta onneksi takaisinpäin saatiin kävellä jo reipasta vauhtia ja kun vielä oikaisimme Aurajoen poikki pääsimme autolle tosi nopeasti. Tosin jään poikki ei olisi saanut mennä - minäkin sanoin kun lähdimme ylittämään jokea, että kiitti vaan mukavasta elämästä, jos se nyt tuonne Aurajoen jäihin putoaa. Mies vastasi vain, että alajuoksulla tavataan.... Mutta onneksi jäät kestivät hyvin.

Nyt Turku on sitten virallisesti avannut kulttuurivuotensa. Helmikuun kulttuuripläjäys on jo varattu, katsotaan mitä muuta näemme ja koemme tänä vuonna.

At night we were here. Our hometown, Turku is European Culture Capital 2011, and this was the Grand Opening. I was in panic in advance, but my husband were stubborn and he promised to take care of me. There were some 30-50 000 people in the riverside, so a little panic of course were now and then. Temperature were -20 degrees, so it was also very cold. Fantastic spectacle, never seen before. It was worth it.

torstai 6. tammikuuta 2011

Jonkinsortin hulluutta tämäkin - ja kiitos kaunis!

Jouluaattona avattuani pehmeä paketin ajatukset kiersivät suunnilleen näin: 'Apua! Taas tuota sukkalankaa, en ala! Hei - eipäs tuo olekaan sukkalankaa, samat värit sama valmistaja, mutta pitsilanka! Jaaha - ja mallikin mukana...'. Ja samassa alkoi päässä kone raksuttaa - tätä tarvitaan yksi kerä lisää, ja sitten haen sen ohjeen jajajajajaja - ja taas siitä tulee TÄYDELLINEN (jossa minunkin vartaloni näyttää täydelliseltä!).

Jälleen kerran metrejä oli hurjasti sadassa grammassa. Joten ajattelin, ettei tässä paljoa lankaa saada kulutettua grammoissa.

Työn edetessä huomasin kuitenkin, että työtä oli paljon - ja uskokaa tai älkää: se pusero vaati 57 500 silmukan neulomista, paino vaatimaton 150 g.







Revontulipusero
Malli Anna Verschik, Violetti mohairneule Käsityö, syksy 2010.
Lanka Regia Lace, 71 % superwash villaa, 29% polyamidia. 100gr = 600 m.
150 gr / 900 m / 57 500 silmukkaa
Puikot Knit pro 4mm.

Lanka oli hyvä neuloa, parempi ehdottomasti kuin sukkalankaversionsa. Tykkään mahdottomasti tästä liukuvärjäyksestä, jossa on pitkiä jaksoja eri värejä, sopii mukavasti puseroihin.

Kiitos, Susu, mukavasta yllätyksestä!

Mallista voisi sanoa monta sanaa: Annan käsiala ei vastaa ollenkaan omaani, joten silmukat on laskettava itse. Ohje on sellainen, että uskoisin neulomiskokemuksen auttavan jotta siitä saa puseron. Tämähän neulottiin ylhäältä alas - päänaukossa ei ollut mitään muotoiluja, ja heräsin vasta liian myöhään purkaakseni ja tehdäkseni uusiksi. Lisäksi pitsimallissa oli selkeästi virhe - ei siis kokemattomille neulojille.
Mutta mukava neuloa, itse piti modata, kun ei omista Annan kaltaista pajunvartta vartalona.

Joululahjaksi saimme Susun kanssa 'tuhannen myssyn' Tainalta kortit ja rahaa ruusuihin. Matleena ja Seijasisko olivat saaneet OYKSistä ruusut, oranssiset sellaiset, ollessaan luovuttamassa sytomyssyjä. Näistä blogeista löytyvät myös Tainan tekemiä myssyjä. 
 Meidänkin piti saada siis ruusut.

Kiitos Taina! Olet ihana!




Tällä viikolla sitten havahduin tähän ruusuasiaan, ja lähdin kaupoille. Kolmannesta kukkakaupasta kelpuutin tämän - ei ilmeisesti ole ruusuaika, eikä ainakaan oranssisen ruusun.



Ja mikäs se tässä killuttelee? Taina oli tehnyt myös enkelin - ja mistä aineksista? Tassu ymmärsi heti jujun, ja viuhtaisi sen tassullaan pitkin lattiaa - onneksi ei mennyt rikki! Cara se vaan ihmetteli, että mikäs tämä on nenä kiinni enkelissä.

Näin ihana ruusu minulla on siis loppiaisen ratoksi.
Kaikille mukavaa vapaapäivää!!! Se on taas viimeinen ylimääräinen vapaa piiiiiiitkään aikaa...