NEULEFRIIKKI

Mukavaa kun kävit, tule toistekin!







maanantai 28. maaliskuuta 2016

Georgina Cardigan

 
Tiedättehän miesten hautajaispuvun? Sen joka aina tarvittaessa kaivetaan kaapista ja harjataan pölystä. Menisikö se vielä kerran?
Miehellänikin sellainen on. Katselimme hautajaiskuvia 10 vuoden takaa, siinäpä se samainen puku oli. Nyt vain piti löysyttää housuja - onneksi saumanvaroista löytyi tarpeeksi varaa ja Kauppahallista tosi nopea ja osaava korjausompelimo. Ja taas oli puku hyvässä käytössä.
 
 Minulla ei ole koskaan ollut tällaista pukua. Kuvien mukaan olen aina kaapista jotakin löytänyt, mutta nyt olen tullut siihen ikään, ettei moinen käynyt. Tytär etsi itselleen vaatteita vaatekaapistani ja nopeasti hän oli esitellyt sieltä ainakin neljä hyvää asukokonaisuutta itselleen, joista sitten yhden valitsikin. Minä äitinä ompelin pari nepparia helmaan, jottei ollut liian paljastava. Tämäkin huoli oli ihan turha. Paksujen sukkahousujen kanssa kun voi nykynuori kulkea hyvinkin minissä.
 
Lähdin siis mekko-ostoksille. Vastassa olisi sovituskopin huonot peilit, sopimattomat vaatteet, hiki ja turhautuminen. Puoli tuntia kaupunkiin saapumisen jälkeen minulla oli kelpo mekko - kolmas kokeiltu meni päälle ja oli hyvä. Pitihän ne muutkin kokeilla, mutta se yksi oli paras. Sitten lyhythihaiseen mekkoon piti saada jakku. Pikkubleiseri päälle - liian iso, pienempi koko kuulemma aivan täydellinen. Aivan. Mutta minusta jakun pitää mennä kiinni ja tuntua hyvältä hartioista ja hihojen pitäisi ylettyä kunnolla ranteisiin saakka. Se täydellisyys jäi kauppaan.
 
Olin huomannut Missä neulomme kerran - blogissa kivan boleron. Enempää ajattelematta - aikaahan oli vielä kaksi viikkoa, joten noin pikkutekeleen nyt siinä ajassa tekaisee - hain siihen langat. En halunnut villaa - päädyin Dropsin Cotton viscoseen. Puikot tietty pienemmät ja tiheys, vaan ei haittaa - ehkä hiukan hidastaa. Sitten vain kotiin ja ostamaan ohjetta.
 



 
Pattern Georgina cardigan By Alexis Winslow
Yarn Drops Cotton Viscose 400 g, sticks 3.75 mm and 3.5 mm
 
Malli oli, mutta ehkä tässä kohtaa olisi pitänyt valita malli, jota olisi voinut mallata päälleen vähän väliä, jotta olisi tiennyt että se oli sopiva. Piti se tiheyskin olla eri vielä, piti laskea silmukoita ja kerroksia. Pienin koko oli selkeästi pienempi kuin isot koot, ja uskoin välillä tekeväni tätä norsulle. Ihan niissä mitoissa en sentään vielä ole.
 
Jännitystä siis riitti koon puolesta - sen pääsin sentään jo viikon päästä toteamaan että ok, mutta sitten oli vielä nuo hihat, istuuko hyvin olalta jne. No ei istu hiha olkapäältä, vaan roikkuu. Mutta kun vain sitkeästi puursin hihatkin paikoilleen, niin totesin että saa kelvata. Hautajaisiin oli aikaa kolme päivää - varasuunnitelmat oli katsottu valmiiksi kaupungilta jo. Mutta näillä mentiin, hyvin hoitui.
 
Tämähän tehtiin niin, että ensin neulottiin taka- ja etukappaleet yhtenä kappaleena. Sitten poimittiin silmukat ympäri ja neulottiin resori/kaulus. Tässä kohtaa pääsi eka kerran kokeilemaan - jos olisin halunnut korjata olkakappaletta, olisin siis purkanut koko resorin ja tehnyt olkakappaleet uusiksi.
 
Cotton Viscose oli kurja lanka neuloa, se hajosi helposti. Kaunis kiilto siinä on ja se kiilto teki jakusta hiukan juhlavankin. Hintakin (kun ei työtunteja lasketa, tämähän on harrastus!) oli ihan toista luokkaa kuin sen jakun joka ei mahtunut päälle, mutta oli täydellinen.  
 
Sitten paluu edelliseen postaukseen:
Edellisestä postauksesta tuli niin mollivoittoinen että unohtui kokonaan nämä ilonaiheet siitä villatakista: jälleen kerran koko jakun pelasti Susu ja Suomen paras nappikauppa Salossa (onkohan siellä montakin? Tämä on Annankadulla The Lankakaupan vieressä)! Eiks ookkin herkkunapit. Vastalahjaksi Susu sai kassakoneen - eiks ollutkin hyvä diili?

 
Ps. Piti oikein käydä tarkistamassa, että onko mulle tullut moka ja toinen etukappale onkin nurjapuoli päälle päin, kuten kuvasta näkyy. No ei ollut, huhuh. Tuo nurja on takakappaleen nurjaa puolta...


lauantai 26. maaliskuuta 2016

Mollisoinnut

 
Kaikkihan sen tietävät, että tykkään harmaasta. Susu sitä ilmaisee sanalla iloisen harmaa... Tämä vuoden vaihde ja alkuvuosi on kulkenut mollisointuisena, harmaakin on ollut melkein liian iloinen väri - vai onko se väri ollenkaan? Pikkuhiljaa totuttelen tässä keväisen väriloiston alkuun, ehkäpä tämä tästä iloksi joskus muuttuu vielä - näinhän siinä yleensä käy?
 
 
 Mulla oli tarkoitus saada pitkä rento villatakki. Ja saada kulumaan Rowanin Felted tweed kokoelmaa. Lopputuloksena oli kyllä villatakki, mutta lankakokoelma sen kun kasvoi.
 


 
Pattern: Start with Antler, after that my own
Yarn: Rowan Felted tweed, sticks 4 mm
 
Kolmas malli Antler-aloituksella. Tuli tästäkin ihan mukava. Hyvä malli, helppo seurata. Muuten sitten suihkin oman pään mukaan. Pikku taskut tein jotta pääsen niissä roikkumaan - rentohan tämän piti olla. Nappilista on I-cord, joka on ommeltu kiinni reunaan.
 
Joo-o, se on aikalailla ollut kaapissa vielä marinoitumassa, ehkä ensi talvena?
 
 
Nämä yhdet sukat putosivat puikoilta eilen. Oikein kiva lanka neuloa,  Grundl Hot Socks Rubin 4-ply bambusukkalanka sukkalanka. Ja lanka kiilsi vielä, oikein kaunista tuli.
 
Jotakin on ommeltukin. Tämä kassi oli taas yksi kötöstely, tein ja purin, eikä se vieläkään ole ihan kunnossa. Ohje oli saksankielinen, eikä siitä sitten ihan loppuun asti ollut apua - teksti kun ei kääntynyt suomeksi ihan tuosta vaan. Mutta tilkkupinta on kaunis - ja käytössäkin on jo ollut.

 
Hauskoja pikku juttujakin on valmistunut, kuten kupin aluset ja patalaput. Patalapuissa on omavärjäämät kankaat, ne tehtiin viikonloppukurssilla Naantalin killan tilkkupajassa.


 
Tämä pussukka onkin sitten jo ihme pussukka. Se syntyy taittelemalla ja yhden sauman neulomisella. Pari ekaa meni harjoitellessa, tässä tyttärelle tehty IPhone pussukka oma värjäämällä kankaalla...
 

 
Ja nämä ehkä ovat jo matkanneet Espanjassa pikkuisen neidin ja herran kaulassa passeja kantaen. Kanteen ompelin vielä muovitaskun - neidin pussukkaan tuli onnittelukortti ja miehenalun pussukkaan laittavat sitten itse lapun tai ei. Ja omavärjäämät ovat kankaat näissäkin.



 
Seuraava sekoilu oli sitten nämä pikku pussukat, niitä alkoi ilmiintyä ihan vauhdilla yks kaunis päivä. Kone vaan surrasi ja aina tuli pussukka!

 
Vesijumppakassi minulta on puuttunut jo jonkin aikaa. Eurokankaassa näin jo sisään astuessa tämän kankaan houkuttelevan kässypuuvillojen luo. Pakkohan se oli ottaa, ja samantien tiesin että se on sitten sitä vesijumppaa varten. Pohjaan ompelin ommeltavaa muovia/kristallimuovia, jota ostin Turusta askartelukaupasta. Verkkokaupoista sitä tuntuu saavan.

 
Kokeiltu on ja toimii!