NEULEFRIIKKI

Mukavaa kun kävit, tule toistekin!







sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Hiljaisuus

Joskus hiljaisuus on ihanaa, siksi kaiketi tämäkin on ollut niin kauan levossa. Levossa on ollut mielikin. 
Edellisestä kerrasta on valmistunut kaikkea pientä. 


Nämä sukat koeneuloin, ohje on nyt julkaistu korjauksin. Ihanat sukat menivät pukinkonttiin tyttärelle, lanka oli Teetee Tundraa.




Joululahjaksi kudoin näitä kämmekkäitä kahdet. Ihana malli, joskin hahmottaminen ohjeesta oli hiukan työlästä - rivi riviltä tein ensimmäisen, sitten sain jo käsityksen kokonaisuudesta ja muut olivatkin helpompia. Lanka on ihanaa silkki-villa sukkalankaa ja malli uusimmasta Laine-Magazinesta. 

SukkaFinlandiasta olen tehnyt kahdet sukat, ja kolmansista Veera Välimäen mallista opettelin varpaista kärkeen tekemään sopivat sukat (ennen tein aina liian suuria) ja kantapään. Mutta muun tilpehöörin jätin tekemättä. 

Nämä olivat lämppärit, 

Ja näitä sai tehdä tosissaan, joskin hienot niistä tulikin! Tuo punainen on omavärjäämä eikä se oikein ollut kaunista, jäänyt siksi käyttämättä. Nyt kun valitsin tuon harmaan siihen rinnalle, niin alkoi sopia! 

Uusi malli onkin julkaistu juuri, täytyy kurkata! 


Ja aaltokuvioiset oli saatava tehtyä, kuvasta tein tuon kuvion ja keltaista lankaa piti saada. 


Tämä virkattu myssy tuli myös tehtyä. Sain naapurilta huivin näihin väreihin ja pitihän se pipokin saada. Sopivasti löytyi jämistä langatkin. Hieno malli - oli ET-käsityölehdessä syksyllä 2017. 

Sitten käyttökelpoiseen: tällaista huppuhuivia olen kaivannut. Nyt purin vanhan sopimattoman ponchon ja tein tällaisen putken ja lisäsin pikkutampin. Tämähän on Susannan hyvä vanha ohje ja mun langassa oli paljettilankakin valmiina - joskus ammoinhan sitä lisäiltiin neuleisiin. Lankana on Teetee Cacao ja paljettilanka, nappi Birminghamin tilkkumessujen laarista. 


Tuolla rusetilla mies juhli Varjolinnanjuhlissa joulukuun alussa! Ja minä sen kötöstelin. Ohje Suuri käsityölehti 11-12/2017. 

Lisäksi hurahdin näihin syyskuussa. Taitokeskuksessa oli kirjonta teemana Turun päivänä. Olipa koukuttavaa tehdä tällaisia pieniä nappeja- koruina käytettäviä jne. Oma tekemä eka tuotos keskuksen työpajassa on oikean puolimmainen - ja muuta kauniit muiden ja opettajan tekemiä. Uusi työpaja on ensi viikonloppuna, ajattelin mennä sinnekin - oppimaan tuon yhden solmun joka ei kirjan ohjeilla kotikonstein aukene. 


Nyt olen valmistautunut seikkailuun: lähdemme mieheni kanssa World Visionin kummimatkalle Ugandaan tapaamaan Marya, pian 18 vuotiasta neitoa, jonka kummeina olemme olleet 12 v. Olen tehnyt kangaskasseja ja huiveja vietäväksi lahjoina, ja pikkutekemistä riittää kyllä vielä muissa pikkumuistamisissa. Kaikissa lääkityshöyryissä tässä kuljetaan, mutta matka muuttanee mielen iloiseksi! 




perjantai 13. lokakuuta 2017

Syksy saa


Niin se taas om syksy. Ihan kysymättä ja yllättäen se taas saapui, täällä ruska on ollut tosi näyttävä ja muutenkin syksy mukavaa. Kosteutta on ollut tarpeeksi ja sienet rehottavat metsässä.

Jonkin aikaa jo on ollut valmiina esimerkiksi tämä villapaita:



Villapaita on hihallinen Summer Ankestrickiltä. Sellaisenhan tein pellavasta kesäpaidaksi. Langin Donegal merino oli oikein mukava neulottava ja se pehmeni kummasti kastelussa. Ostin sitä kaikki 300 g, ja ehkä 50 metriä jäikin. Tätä on jo pidetty - kunhan nyt kylmenisi. 

Nyt on hyvä kuvata - kun olen saanut myös ihanat nokialaiset punaiset saappaat! 


Tämä jakku taas valmistui juuri tänään. 





Malli on oma - joskin siinä mitään ihmeellistä ole - laatikko ja joustinneuleiset etureunat ja niskaan kohoava kaulus. Tätä nyt voi pitää ilman huiviakin - minulla kun sellainen yleensä aina roikkuu kaulassa. Lanka on Teeteen Elegantia kaksinkertaisena ja suorat osat olen neulonut koneella.

Sanotaan että sitä alkaa vanhetessaan mennä takaisin lapsuuteen. Tässä kohtaa on käynyt niin: purin vanhan ruskean villatakin, jonka tein Neulekisällikoulutuksen aikaan - siis useampi vuosi sitten. Se jäi käyttämättä. Ruskea ei ollut minun värini ja liotinkin langat mustiksi. Ruskeasta jäi pariin vyyhtiin pilkkuja ruskeasta - ja siellä ne koristavat etu-ja takakappaletta. 

Aloitin tämän jo elokuussa, jotta pystyn mustan tekemään valmiiksi vielä ennen pimeyden laskeutumista. Koskapa tämä ei sitten välillä napannut yhtään, niin pimeille se jäi. Onneksi sain tosi hyvät työvalot sen myötä, nyt on hyvä tehdä mustaakin.

Miten niin lapsuuteen? No äiti aina kertoi siitä, miten tulin kovasti halvaksi, kun neuloin, purin ja neuloin ja purin - samaa lankaa uudestaan ja uudestaan. 
Varsin edullinen vaimo olen myös: alimman kuvan kukka on äitienpäiväksi saamani kukka (jonka itse valitsin) ja koko kesän se on uupumatta kukkinut ja vieläkin jaksaa terassilla. 

Pitää se  yksi huivikin olla talvea vastaan. 






Kyseessä on Veera Välimäen Flyway Twist Interpretions kirjasesta. Malli on yksinkertainen, jos tavallisen briochen (eli siis kahden värin patentin) hanskaa. Tein vähän jekkua - kun sitä briochea nyt kuitenkin on tullut tehtyä (joskaan ei tätä ihan suoraa), niin tein väliin pikkupylpyröitä. Lisäksi neuloin kulmaan tuon patenttikolmion, sekin aika kivan näköinen. Oli muuten Nordic Arrow - huivissa. 

Lanka on ihanaa Malabrigo Sockia. En kyllä tuosta langasta tekisi sukkia, se on niin pehmoista. Mutta huivina suorastaan ylellistä. Onneksi löysin nämä värit Lentävästä Lapasesta kesällä, kun siellä vierailin. 

Niin - ja näkyyhän kuvissa kaksi mun ompelemaa tunikaakin, niihin ja mekkoihin olen hurahtanut kevään ja kesän aikana.  

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Pellavaa ja Tukuwoolia

Pellavapaitaa en ollutkaan vielä neulonut kesäksi. ja kun oikein etsii heinäkuussa, niin löytyy - iloisen harmaata pellavalankaa! No, tuleehan se loppukesä vauhdilla ja turvalliseen harmaaseen voi jo pian kääriytyä. 

Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa - eiks vaan, ystävä hyvä? Naureskelin ystävälle hänen harmaavalintojaan kesäksi - enkä sitten yhtään parempaa saanut aikaiseksi minäkään.



Malli Ankestrick Summer, Ravelry linkki 
lanka Schoppel El Linio, 100 % pellavaa, väri Basalt. 150 m , 50 g menekki 300 g
puikot 3½ mm

Kiva malli, alku taas riviriviltä seuraten ohjetta, ja sitten huristeltiin tuo vartalo-osa pelkkää sileää. Lanka oli kovaa, rikkoi sormia ja aiheutti huolta. Toisaalta mallitilkku oli pehmennyt kylvyssä - ja niin teki tämäkin. Tämä lienee luottopaita moneen menoon kesäaikaan - kunhan sitä saa koneessa pestyä muutamankin kerran. 

Halusin tutustua Tukuwooliin. Olen aina tykännyt tuollaisista rouheista, mutta ohuista villalangoista, niistä huopuvista ja karkeista. Lueskelin Tukuwoolin ylistystä sieltä täältä ja kun väreihin ilmestyi Aava, olin valmis projektiin. 





Olasta aloitettiin - hihat poimittiin pyöriöstä. 

Ihana pitsi, ei ihan triviaali. Onneksi se kylvyssä oikeni oikein sieväksi.

Ja vaikka nämä neulemallit tuntuvat olevan kaikki saumattomia, niin pitäähän se saumanpaikka kuitenkin olla - siinä se on. Jojin mallissa nostettiin kaksi s neulomatta joka toinen kerros, ja Summerissa sauman paikkaa mallasi yksi nurja ja kierretyt oikeat sivuillaan. Sanoisin oudoksi tätä tapaa?  

Malli: Lanes by Joji Locatelli, Laine Magazine one. Selän mallineule Daniela Nii mallista Seaglass Shell. 
Lanka Tukuwool fingering, väri Aava. 195m / 50 g, menekki vajaat 300 g. 
Puikot 3½ mm.

Malli hyvä, välillä kyllä meinasi tulla sotkua, kun katsoin villatakin mallia rivi riviltä ja selän pitsimallia rivi riviltä. Ei tietty ihan helpoin tapa neuloa. 

Mutta hyvä, olen iloinen lopputuloksesta.
Kuvaajalle sanoin, että pidä kiirettä kun kuvaat. Ei ymmärtänyt ollenkaan, miksi?? No tämä takki muuttui hiukan tukalan lämpimäksi näin elokuisena sadepäivänäkin. 

Yksi kesäharrastus on ollut sukka blankien teko ja niistä sitten sukkia. Olen käyttänyt sekä Koolaidia (elintarvikeväriä siis) että happovärejä, tässä ensimmäiset maistiaiset sukkina. 
Jännäksi tämän prosessin tekee se, kun ensin maalaa, ja luulee saavansa jotakin juttua aikaiseksi. Sitten purkaa ja vyyhtii ja huomaa että hups, mitä siitä tulikaan. Ja kun neuloo, on taas yllätyksen paikka: no mutta, tällaistako minä sitten ajattelin?  





Nyt siis niitä lankoja tuhotaan ja ihmetellään tuloksia. 

Kesähän on romanttisten häiden aikaa, ja meilläkin sattui kesän kahdet häät samalle viikonlopulle. Vieläpä olivat parit valinneet päivän niin, että toiselle tuli silloin yhdessäoloa tasan 10 v ja
toiselle 7 v.
Olimme romanttisissa maalaishäissä Sotkamossa todistamassa miehen kummitytön hääjuhlaa ja 10 vuotista yhdessäolotaivalta. Oman tyttären bestis vietti häitään Turussa, olisin kyllä halunnut nekin nähdä ja varsinkin oman tyttäreni kaasona. Onneksi kuvia ja videoita sateli eessuntaas - kiitos nykytekniikan.  

Tällaisissa tilanteissa minulle tuli halu tehdä hääsukat pariskunnille. Oikein romanttista molemmille puoliskoille, mutta kuitenkin käyttöön. Tällaiset näistä tuli!


Näitä pussukoita ilmiintyy aina vaan, vaikka joka kerta sanon, ettei koskaan enää. Ja sitte kuitenkin. Mallia sain Pitsi&Palmikon Anulta. 



Olen minä ommellutkin. Ja hui kuinka paljon, mekkoja on kaapit täynnä ja niitä nyt pitää marinoida pari kautta ennen kuin ne tulevat käyttöön - mun tapani mukaan.
Lisäksi olen tehnyt näitä projektipussukoita, vallan mukavia pikkukasseja.  


Mitähän seuraavaksi?
Birmingham UK  kutsuu tilkkutapahtumalla.
Voi olla että tällainen tavallinen näpertelijä sekoaa kokonaan! 

Ihana elokuun päivä, sataa! Nautinto!  



maanantai 26. kesäkuuta 2017

Viileän alkukesän lemppari


Tästä ei lanka halpene ja pusero kevene. Hulluja tarjouksia on välillä ja joskus on kiva tutustua lankaan niiden aikana. Innostuin heti, kun näin koostumuksen ja huikeat metrimäärät ja vielä enemmän kun hinta oli tarjouksessa vain 3 kerää kympillä. 

Samaan rakoon ilmestyi Laine Magazine 2. 






                                     

Malli: Ujon muotoilut, The Sommer Regn etupaneelin pitsi.
Lanka: Hjertegarn Organic 350 Wool Cotton, nimensä mukaisesti 350 m/50 g, 55% organic merino ja 45% organic cotton. Menekki neljä kerää, pusero painaa tuskin 175 g. Puikot 3 mm.

Ujosta. On sitä helpommallakin ohjeella tehty ylhäältä alas paitaa. Nyt piti kyllä tehdä miltei rivi riviltä ohjetta seuraten. Jos olisin lukenut tuollaista kirjaa, olisin kirjailijalle sanonut, että kirjoitapa vielä kerran. Ei siinä mitään, hyvä tuli.

Sommer Regnista. Mitä kummaa ohjeen suunnittelijalla on ollut päässään, kun on näin kauniin pitsikuvion piilottanut kirjavaan lankaan? Hyvä kun siitä jotain sai selvää kuvasta. Kaavio oli hyvä, malli helpohko ja minusta se on nyt paikallaan: yksivärisen yksinkertaisen paidan koruna.

Langasta. Tämän langan voisi mieltää kakkoslaatuiseksi värjäyksensä vuoksi, mutta juuri siksi se minusta on niin ihanaa. Värjäys ei ole tasainen, se on juuri sellainen, mihin itse aina värjätessäni pyrin: siinä näkyy langan alkuperäistäkin väriä siellä täällä ja pinnasta tulee hiukan kirjava. Minä tykkään, puserosta tuli alkukesän viileille säille tosi sopiva ja se on ollutkin jo usein käytössä. 

Laineestakin voisi sanoa muutamankin sanasen. Miksi mallien langat ovat sellaisia, joita ei Suomesta eikä oikein muualtakaan saa? Ei siis ole lankojen mainoslehti tämä julkaisu, ja kuitenkin. Onneksi on Tukuwool, sitä saa. Joistakin malleista ei saa selvää, millainen lopputulema on, jos alkaisin tekemään - esimerkiksi Unda: kuvat ovat tosi sieviä, mutta kaulalle kietaistuna ei auta selvittämään, mistä on kyse. Vielä yksi ihmetys: julkaisu on kevät/kesä - lehden toimitus siis tiesi, että saisimme Suomeen juuri tällaisen kesän, jolloin villaista tarvitaan? Olisipa ollut kiva saada edes yksi kesäinen malli mukaan. Olisiko lehden painopiste jossain, jossa juuri nyt on se talvi?

Taidan olla vain vanhanaikainen. Vaikka aloinkin neulomaan Jyväskylän neulefestareiden KAL 2017 huivia tuosta vain - näkemättä mallia tai tietämättä langasta mitään. En siis ole ihan menneen talven lumia minäkään! 





Malli: Aurishawl  / Heidi Alander
Lanka: Julie Asselin Nomade, 80 % SW Merino, 20% nylon, 115 g = 457 m. Värissä Petits Fruits. Puikot 4 mm.

Olisi ehkä pitänyt hiukan tutustua Sadelmaknitsin aiempiin huivimalleihin, niin olisi tiennyt mitä on tulossa. Aloitus niskasta, sitten silmukoita lisäämään oikein urakalla, kunnes päästään joskus pitsiin. Puuduttava vaihe. Pitsi oli sen verran haastavaa, että piti kyllä seurata mallia tarkasti. Kaaviokuva oli sellainen pikkuinen ja minun kopiossani tuhruinenkin, ei ollenkaan tällaisen ikänäköisen mummelin silmille. Suurentamista varten ei ollut tarpeeksi isoa paperia enkä lähtenyt leikkaaliimaamaankaan. Ihan turha siis mussuttaa - mahdollisuuksia kun oli muuttaa tilannetta. Vaan lopulta sitä pikkukaaviotakin pystyi oikein hyvin seuraamaan ja oli mukava nähdä aina kerroksen lopussa menikö tällä kertaa oikein koko kerros. Aina ei mennyt. 

Pingottamisen jälkeen huivi alkoi avautua ja ihan kelpo huivi siitä tuli. Nättikin vielä. Mikä ettei. Nyt on pää avattu - missä seuraava KAL?

Puikoilla edelleen rouheaa lampaan villaa ja odotukset ovat korkealla - tässäkin tapauksessa varmaan liotuksella ja pingoituksella tulee olemaan merkittävä rooli. Kunhan nyt vain ei tuo keli lämpenisi niin, ettei hikisillä kätösillä pysty villaa kutomaan!









sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Huivei

Huivei on tehty välipalatyönä, kun puseroa, villatakkia ja sukkaa pukkaa niin monilla puikoilla, ettei valmista tule.

Ensin ostin superihanaa Sandnes Garnin Alpakka Silkeä Tampereella Pinninkadulla sijaitsevasta uudesta tuttavuudesta Silmukka. Varsin mukava pikku kauppa! Ja vasta sitten alkoi muotoutua kolmen värin huivin ohje - selailin paljon, mutta tein siitä sitten Taitolehdessä julkaistun Flamingohuivin. 



Ihanan pehmeä lanka, mutta malli ei minua ihan miellyttänyt. Tuleehan sitä varmasti käytettyä ihan tuon langan takia - pehmeätä kuin vauvanpeppu. Joka väriä meni se 50 g, puikot 4 mm.

Tämä toinen sitten taas miellytti kovastikin! Malli on Summa Stripes Shawl, Meijuknitsin kiva malli. Tätä on kiva tehdä, se on helppo ja kuitenkin tulos on näyttävä. Lanka  on Sandnes Garn Line, 200 m/väri, puikot 4,5 mm. 
Langasta sen verran, että se kyllä halkesi tosi mielellään, eli piti olla tarkkana että otti kaikki haituvat puikolle. 



Tämä kuuluu sarjaan Piikun vaaleanpunaiseen totuttaminen - aika hailakka on, mutta tämä puuterinen taitaa olla nyt ihan in. Ja minulle sopii hyvin - onneksi toinen väri on se turvallinen harmaa!

Ja mallista kertoo paljon se, että puikoilla on jo toinen versio menossa.... 

Kuvat on ottanut Susanna ja paikkana on Brinkhallin kartanon laituri kauniina kesäiltana. Kakskertaseuran neulomakerho hämmensi naapureita iloisella kalkatuksellaan ja naurunremahduksilla. Huusimmepa tahtia myös ohikiitäneelle kirkkoveneen soutajille! Pääskyset kyllä pesivät ihan rauhassa, kun huomasivat että kaikkien käsissä oli käsityöt eikä pahat olleet mielessä.