NEULEFRIIKKI

Mukavaa kun kävit, tule toistekin!







perjantai 8. kesäkuuta 2018

Vilkas kevät


  Niin on ollut vilkas kevät, että tämä blogi-riepu on ollut ihan hunningolla. Puikot ovat kuitenkin nitkuttaneet ja ompelukone on surrannut. Matkoistani voit lukea Matkaan taas kuljen nyt - blogistamme. Tässä kerron Edinburgh Yarn Festistä, jolla olin ystäväni kanssa maaliskuussa.





Me ihastelimme brittien lampaanvilloja - ihania värejä, pehmeitä lankoja. Niitä aikalailla siirtyi myös meidän kasseihimme. 


Olimme kaksi päivää festareilla, näimme paljon instasta/blogeista tuttuja suunnittelijoita ja lankoja. 

Toki festareille pitää patsastella omilla tekeleillä. Eniten huomiota herätti Zweig, jollainen meillä kummallakin on. Ystävä piti paitaa torstaina, minä perjantaina. Molempia kehuttiin kilvan. 


Tuo harmaansävyinen on ystävän, harmaa/turkoosi on minun. Se on uutta tuttavuutta puserolankana: Arwettaa, merinosukkalankaa. Olen käyttänyt puseroa talven aikana paljon. 





Ja ihan noviisi kun olen, niin eihän minulla ollut edes käsitöitä Edinburghissa mukana. Onneksi oli lanka- ja puikkokauppiaita ja netti pelasti ohjeen muodossa. Sain koiranhoitajalle huivin alkuun. 

Tämä lemppariksi osoittautunut villatakki oli myös tuulettumassa EYF:ssa. Tein tämän Jonna Hietalan Morning Fog ohjeella (Laine Magazine). Ohje on hyvä perusohje - ja niin ajaton, ettei edes itse Jonna tunnistanut tätä hänen ohjeellaan tehdyksi. Lanka on Sandnes Silkmohairia kaksinkertaisena, toinen lanka musta toinen sininen. Puikoilla 6 etenin.



Loistotakki! Painoa alle 300 g (varsinkin mustaa jäi (?)), suloisen pehmeä ja lämmin. Idean sain Käsityö Elisan Marialta - hänellä oli sellainen päällään kun asioin siellä. Väri on hyvä: olen suosinut musteen sinistä 'uutena mustanani', nyt sitä alkaa olla jo varastossa paljonkin. 
(Käsityö Elisa lopetti keväällä, harmi. Ilo Yarn siirtyi Turkuun, mutta se ei kuitenkaan korvaa Elisaa (vaikka olenkin iloinen sen tulosta meille!), sen osaavia henkilöitä ja peruskäsityöliikkeen valikoimia. Kaipaan! ) 


Olen myös paljon ommellut viimeisen vuoden aikana ja kehittynytkin jotenkin, koskapa saan useammin nykyisin ihan pidettäviä vaatteita. Opettelin ompelun koukeroita Lotta Jansdotterin Lempivaatteita- kirjan avulla. On muuten tosi opettavaista tehdä kankaasta, joka ei anna anteeksi niin paljon kuin trikoo. Halpoja kankaita palakankaista ja muualta ja kokeilemaan kaavaa. Monen virheen kautta opinkin jotain ja sain hyviä peruskaavoja, ja uskaltauduin kokeilemaan lehtienkin kaavoja. 

Leijonapusero syntyi teepaitakaavalla Kangaskapinan printistä. Sopiva Ugandan hyväntekeväisyysiltaan. Ja muuten: kankaan nimi on Pomo.

Kesäpaidaksi valmistui jo toinen Ankestrickin Summer. Lanka on pellavaa, BC Garn Lino, väri muste (yllätys!).  Resoreissa on myös pellava-jämälanka, vaalean harmaan ja keltaisen pätkissä. Kokeiltu on ja pehmenemistä odottelen, kunhan se on pesty muutamaan kertaan. 


Instagramista on tullut minun 'käsityöluukkuni'. Seuraan monia käsityöntekijöitä siellä ja virtaan sopii aina joitain innostuksen hetkiä. Kuten tämäkin huivi. 

Neulova Narttu julkaisi kuvan tästä huivista ja se oli menoa. Välillä on tosiaan otettava huilia myös Instasta, ettei näitä innostuksia vain tule yli äyräiden.
(muuten: tuosta linkistä voi lukea Soilen työskentelyä oman kettupaitansa kanssa. Ne, jotka ovat sitä mieltä että ohjeet maksavat liikaa, voivat tutkia, myisivätkö ohjeen lehdille, myydäkö Ravelryssä jne. Ja tässä on kuvattu vain se, miten sen paidan sai eka kerran tehtyä. Sitten on ohjeen muokkaaminen. Jos laitat sen Ravelryyn, pitäisi vähintään tehdä englannin kielinen. Joten...) 

Okei - palataan Knit-n-slide-huiviin. Stephen oli taas tehnyt jotain erilaista - minusta 'samanlaista' on tarjolla ihan riittävästi.  Olihan se minulla Ravelryssa tallessa jo entuudestaan, mutta nyt piti laittaa puikoille. Lankojen määrästä päättelin, että pienempi on mun juttu. Enpä paljon muuta tarkistanutkaan, eiku menoksi. Lankoina olin marinoinut lanitium ex machina Basic merino sockia, väri Hades sekä jämälankoina Isagerin Alpaca 1 väri 40. Lisäksi Arwetan merinosukkalankaa, värinä turkoosi.





Hyvä etten lukenut ohjetta ennen kuin aloitin, ehkä viimeisten kerrosten silmukkamäärä olisi jäähdyttänyt intoni. Onneksi tuo lanitium ex machina alkoi loppumaan ja säästyin neljän kerroksen kutomiselta. Lopussa silmukoita oli yli 1200, en edes tarkistanut olinko tehnyt lisäyskerrokset oikein. Päättelyyn sain kulumaan muutaman tunnin.....

Itse huiviosa on tosi hyvä - tällä teen joskus muitakin huiveja. En ole tykännyt niskasta aloitettavista, koska tuo reuna on aina liian kireä. Mutta nyt oli hyvä: lisäys molempiin päihin joka kerroksella ja pari kertaa reikäkerros extra-lisäyksillä, oikein hyvä. 

Nyt muuten tuntuu siltä, että palaamme käsitöissä ja langoissa taas ihan perusjuttuihin. Esim. Laine Magazine oli täynnä malleja, jotka oli neulottu hyvin neutraaleissa väreissä. Lisäksi käytetään paljon rouheita lampaan villoja. Hyvä niin - väri-iloittelu alkoi jo tympiä. Viime Tampereen messuilla ystäväni Susun kanssa tuumailtiin, että seuraava trendi taitaa olla Back to basics. Olimme siis aivan trendin ytimessä - sieltähän se tuli.  





sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Hiljaisuus

Joskus hiljaisuus on ihanaa, siksi kaiketi tämäkin on ollut niin kauan levossa. Levossa on ollut mielikin. 
Edellisestä kerrasta on valmistunut kaikkea pientä. 


Nämä sukat koeneuloin, ohje on nyt julkaistu korjauksin. Ihanat sukat menivät pukinkonttiin tyttärelle, lanka oli Teetee Tundraa.




Joululahjaksi kudoin näitä kämmekkäitä kahdet. Ihana malli, joskin hahmottaminen ohjeesta oli hiukan työlästä - rivi riviltä tein ensimmäisen, sitten sain jo käsityksen kokonaisuudesta ja muut olivatkin helpompia. Lanka on ihanaa silkki-villa sukkalankaa ja malli uusimmasta Laine-Magazinesta. 

SukkaFinlandiasta olen tehnyt kahdet sukat, ja kolmansista Veera Välimäen mallista opettelin varpaista kärkeen tekemään sopivat sukat (ennen tein aina liian suuria) ja kantapään. Mutta muun tilpehöörin jätin tekemättä. 

Nämä olivat lämppärit, 

Ja näitä sai tehdä tosissaan, joskin hienot niistä tulikin! Tuo punainen on omavärjäämä eikä se oikein ollut kaunista, jäänyt siksi käyttämättä. Nyt kun valitsin tuon harmaan siihen rinnalle, niin alkoi sopia! 

Uusi malli onkin julkaistu juuri, täytyy kurkata! 


Ja aaltokuvioiset oli saatava tehtyä, kuvasta tein tuon kuvion ja keltaista lankaa piti saada. 


Tämä virkattu myssy tuli myös tehtyä. Sain naapurilta huivin näihin väreihin ja pitihän se pipokin saada. Sopivasti löytyi jämistä langatkin. Hieno malli - oli ET-käsityölehdessä syksyllä 2017. 

Sitten käyttökelpoiseen: tällaista huppuhuivia olen kaivannut. Nyt purin vanhan sopimattoman ponchon ja tein tällaisen putken ja lisäsin pikkutampin. Tämähän on Susannan hyvä vanha ohje ja mun langassa oli paljettilankakin valmiina - joskus ammoinhan sitä lisäiltiin neuleisiin. Lankana on Teetee Cacao ja paljettilanka, nappi Birminghamin tilkkumessujen laarista. 


Tuolla rusetilla mies juhli Varjolinnanjuhlissa joulukuun alussa! Ja minä sen kötöstelin. Ohje Suuri käsityölehti 11-12/2017. 

Lisäksi hurahdin näihin syyskuussa. Taitokeskuksessa oli kirjonta teemana Turun päivänä. Olipa koukuttavaa tehdä tällaisia pieniä nappeja- koruina käytettäviä jne. Oma tekemä eka tuotos keskuksen työpajassa on oikean puolimmainen - ja muuta kauniit muiden ja opettajan tekemiä. Uusi työpaja on ensi viikonloppuna, ajattelin mennä sinnekin - oppimaan tuon yhden solmun joka ei kirjan ohjeilla kotikonstein aukene. 


Nyt olen valmistautunut seikkailuun: lähdemme mieheni kanssa World Visionin kummimatkalle Ugandaan tapaamaan Marya, pian 18 vuotiasta neitoa, jonka kummeina olemme olleet 12 v. Olen tehnyt kangaskasseja ja huiveja vietäväksi lahjoina, ja pikkutekemistä riittää kyllä vielä muissa pikkumuistamisissa. Kaikissa lääkityshöyryissä tässä kuljetaan, mutta matka muuttanee mielen iloiseksi! 




perjantai 13. lokakuuta 2017

Syksy saa


Niin se taas om syksy. Ihan kysymättä ja yllättäen se taas saapui, täällä ruska on ollut tosi näyttävä ja muutenkin syksy mukavaa. Kosteutta on ollut tarpeeksi ja sienet rehottavat metsässä.

Jonkin aikaa jo on ollut valmiina esimerkiksi tämä villapaita:



Villapaita on hihallinen Summer Ankestrickiltä. Sellaisenhan tein pellavasta kesäpaidaksi. Langin Donegal merino oli oikein mukava neulottava ja se pehmeni kummasti kastelussa. Ostin sitä kaikki 300 g, ja ehkä 50 metriä jäikin. Tätä on jo pidetty - kunhan nyt kylmenisi. 

Nyt on hyvä kuvata - kun olen saanut myös ihanat nokialaiset punaiset saappaat! 


Tämä jakku taas valmistui juuri tänään. 





Malli on oma - joskin siinä mitään ihmeellistä ole - laatikko ja joustinneuleiset etureunat ja niskaan kohoava kaulus. Tätä nyt voi pitää ilman huiviakin - minulla kun sellainen yleensä aina roikkuu kaulassa. Lanka on Teeteen Elegantia kaksinkertaisena ja suorat osat olen neulonut koneella.

Sanotaan että sitä alkaa vanhetessaan mennä takaisin lapsuuteen. Tässä kohtaa on käynyt niin: purin vanhan ruskean villatakin, jonka tein Neulekisällikoulutuksen aikaan - siis useampi vuosi sitten. Se jäi käyttämättä. Ruskea ei ollut minun värini ja liotinkin langat mustiksi. Ruskeasta jäi pariin vyyhtiin pilkkuja ruskeasta - ja siellä ne koristavat etu-ja takakappaletta. 

Aloitin tämän jo elokuussa, jotta pystyn mustan tekemään valmiiksi vielä ennen pimeyden laskeutumista. Koskapa tämä ei sitten välillä napannut yhtään, niin pimeille se jäi. Onneksi sain tosi hyvät työvalot sen myötä, nyt on hyvä tehdä mustaakin.

Miten niin lapsuuteen? No äiti aina kertoi siitä, miten tulin kovasti halvaksi, kun neuloin, purin ja neuloin ja purin - samaa lankaa uudestaan ja uudestaan. 
Varsin edullinen vaimo olen myös: alimman kuvan kukka on äitienpäiväksi saamani kukka (jonka itse valitsin) ja koko kesän se on uupumatta kukkinut ja vieläkin jaksaa terassilla. 

Pitää se  yksi huivikin olla talvea vastaan. 






Kyseessä on Veera Välimäen Flyway Twist Interpretions kirjasesta. Malli on yksinkertainen, jos tavallisen briochen (eli siis kahden värin patentin) hanskaa. Tein vähän jekkua - kun sitä briochea nyt kuitenkin on tullut tehtyä (joskaan ei tätä ihan suoraa), niin tein väliin pikkupylpyröitä. Lisäksi neuloin kulmaan tuon patenttikolmion, sekin aika kivan näköinen. Oli muuten Nordic Arrow - huivissa. 

Lanka on ihanaa Malabrigo Sockia. En kyllä tuosta langasta tekisi sukkia, se on niin pehmoista. Mutta huivina suorastaan ylellistä. Onneksi löysin nämä värit Lentävästä Lapasesta kesällä, kun siellä vierailin. 

Niin - ja näkyyhän kuvissa kaksi mun ompelemaa tunikaakin, niihin ja mekkoihin olen hurahtanut kevään ja kesän aikana.  

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Pellavaa ja Tukuwoolia

Pellavapaitaa en ollutkaan vielä neulonut kesäksi. ja kun oikein etsii heinäkuussa, niin löytyy - iloisen harmaata pellavalankaa! No, tuleehan se loppukesä vauhdilla ja turvalliseen harmaaseen voi jo pian kääriytyä. 

Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa - eiks vaan, ystävä hyvä? Naureskelin ystävälle hänen harmaavalintojaan kesäksi - enkä sitten yhtään parempaa saanut aikaiseksi minäkään.



Malli Ankestrick Summer, Ravelry linkki 
lanka Schoppel El Linio, 100 % pellavaa, väri Basalt. 150 m , 50 g menekki 300 g
puikot 3½ mm

Kiva malli, alku taas riviriviltä seuraten ohjetta, ja sitten huristeltiin tuo vartalo-osa pelkkää sileää. Lanka oli kovaa, rikkoi sormia ja aiheutti huolta. Toisaalta mallitilkku oli pehmennyt kylvyssä - ja niin teki tämäkin. Tämä lienee luottopaita moneen menoon kesäaikaan - kunhan sitä saa koneessa pestyä muutamankin kerran. 

Halusin tutustua Tukuwooliin. Olen aina tykännyt tuollaisista rouheista, mutta ohuista villalangoista, niistä huopuvista ja karkeista. Lueskelin Tukuwoolin ylistystä sieltä täältä ja kun väreihin ilmestyi Aava, olin valmis projektiin. 





Olasta aloitettiin - hihat poimittiin pyöriöstä. 

Ihana pitsi, ei ihan triviaali. Onneksi se kylvyssä oikeni oikein sieväksi.

Ja vaikka nämä neulemallit tuntuvat olevan kaikki saumattomia, niin pitäähän se saumanpaikka kuitenkin olla - siinä se on. Jojin mallissa nostettiin kaksi s neulomatta joka toinen kerros, ja Summerissa sauman paikkaa mallasi yksi nurja ja kierretyt oikeat sivuillaan. Sanoisin oudoksi tätä tapaa?  

Malli: Lanes by Joji Locatelli, Laine Magazine one. Selän mallineule Daniela Nii mallista Seaglass Shell. 
Lanka Tukuwool fingering, väri Aava. 195m / 50 g, menekki vajaat 300 g. 
Puikot 3½ mm.

Malli hyvä, välillä kyllä meinasi tulla sotkua, kun katsoin villatakin mallia rivi riviltä ja selän pitsimallia rivi riviltä. Ei tietty ihan helpoin tapa neuloa. 

Mutta hyvä, olen iloinen lopputuloksesta.
Kuvaajalle sanoin, että pidä kiirettä kun kuvaat. Ei ymmärtänyt ollenkaan, miksi?? No tämä takki muuttui hiukan tukalan lämpimäksi näin elokuisena sadepäivänäkin. 

Yksi kesäharrastus on ollut sukka blankien teko ja niistä sitten sukkia. Olen käyttänyt sekä Koolaidia (elintarvikeväriä siis) että happovärejä, tässä ensimmäiset maistiaiset sukkina. 
Jännäksi tämän prosessin tekee se, kun ensin maalaa, ja luulee saavansa jotakin juttua aikaiseksi. Sitten purkaa ja vyyhtii ja huomaa että hups, mitä siitä tulikaan. Ja kun neuloo, on taas yllätyksen paikka: no mutta, tällaistako minä sitten ajattelin?  





Nyt siis niitä lankoja tuhotaan ja ihmetellään tuloksia. 

Kesähän on romanttisten häiden aikaa, ja meilläkin sattui kesän kahdet häät samalle viikonlopulle. Vieläpä olivat parit valinneet päivän niin, että toiselle tuli silloin yhdessäoloa tasan 10 v ja
toiselle 7 v.
Olimme romanttisissa maalaishäissä Sotkamossa todistamassa miehen kummitytön hääjuhlaa ja 10 vuotista yhdessäolotaivalta. Oman tyttären bestis vietti häitään Turussa, olisin kyllä halunnut nekin nähdä ja varsinkin oman tyttäreni kaasona. Onneksi kuvia ja videoita sateli eessuntaas - kiitos nykytekniikan.  

Tällaisissa tilanteissa minulle tuli halu tehdä hääsukat pariskunnille. Oikein romanttista molemmille puoliskoille, mutta kuitenkin käyttöön. Tällaiset näistä tuli!


Näitä pussukoita ilmiintyy aina vaan, vaikka joka kerta sanon, ettei koskaan enää. Ja sitte kuitenkin. Mallia sain Pitsi&Palmikon Anulta. 



Olen minä ommellutkin. Ja hui kuinka paljon, mekkoja on kaapit täynnä ja niitä nyt pitää marinoida pari kautta ennen kuin ne tulevat käyttöön - mun tapani mukaan.
Lisäksi olen tehnyt näitä projektipussukoita, vallan mukavia pikkukasseja.  


Mitähän seuraavaksi?
Birmingham UK  kutsuu tilkkutapahtumalla.
Voi olla että tällainen tavallinen näpertelijä sekoaa kokonaan! 

Ihana elokuun päivä, sataa! Nautinto!