Georgina Cardigan

 

Tiedättehän miesten hautajaispuvun? Sen joka aina tarvittaessa kaivetaan kaapista ja harjataan pölystä. Menisikö se vielä kerran?

Miehellänikin sellainen on. Katselimme hautajaiskuvia 10 vuoden takaa, siinäpä se samainen puku oli. Nyt vain piti löysyttää housuja - onneksi saumanvaroista löytyi tarpeeksi varaa ja Kauppahallista tosi nopea ja osaava korjausompelimo. Ja taas oli puku hyvässä käytössä.

 

 Minulla ei ole koskaan ollut tällaista pukua. Kuvien mukaan olen aina kaapista jotakin löytänyt, mutta nyt olen tullut siihen ikään, ettei moinen käynyt. Tytär etsi itselleen vaatteita vaatekaapistani ja nopeasti hän oli esitellyt sieltä ainakin neljä hyvää asukokonaisuutta itselleen, joista sitten yhden valitsikin. Minä äitinä ompelin pari nepparia helmaan, jottei ollut liian paljastava. Tämäkin huoli oli ihan turha. Paksujen sukkahousujen kanssa kun voi nykynuori kulkea hyvinkin minissä.

 

Lähdin siis mekko-ostoksille. Vastassa olisi sovituskopin huonot peilit, sopimattomat vaatteet, hiki ja turhautuminen. Puoli tuntia kaupunkiin saapumisen jälkeen minulla oli kelpo mekko - kolmas kokeiltu meni päälle ja oli hyvä. Pitihän ne muutkin kokeilla, mutta se yksi oli paras. Sitten lyhythihaiseen mekkoon piti saada jakku. Pikkubleiseri päälle - liian iso, pienempi koko kuulemma aivan täydellinen. Aivan. Mutta minusta jakun pitää mennä kiinni ja tuntua hyvältä hartioista ja hihojen pitäisi ylettyä kunnolla ranteisiin saakka. Se täydellisyys jäi kauppaan.

 

Olin huomannut Missä neulomme kerran - blogissa kivan boleron. Enempää ajattelematta - aikaahan oli vielä kaksi viikkoa, joten noin pikkutekeleen nyt siinä ajassa tekaisee - hain siihen langat. En halunnut villaa - päädyin Dropsin Cotton viscoseen. Puikot tietty pienemmät ja tiheys, vaan ei haittaa - ehkä hiukan hidastaa. Sitten vain kotiin ja ostamaan ohjetta.

 

 

Pattern Georgina cardigan By Alexis Winslow

Yarn Drops Cotton Viscose 400 g, sticks 3.75 mm and 3.5 mm

 

Malli oli, mutta ehkä tässä kohtaa olisi pitänyt valita malli, jota olisi voinut mallata päälleen vähän väliä, jotta olisi tiennyt että se oli sopiva. Piti se tiheyskin olla eri vielä, piti laskea silmukoita ja kerroksia. Pienin koko oli selkeästi pienempi kuin isot koot, ja uskoin välillä tekeväni tätä norsulle. Ihan niissä mitoissa en sentään vielä ole.

 

Jännitystä siis riitti koon puolesta - sen pääsin sentään jo viikon päästä toteamaan että ok, mutta sitten oli vielä nuo hihat, istuuko hyvin olalta jne. No ei istu hiha olkapäältä, vaan roikkuu. Mutta kun vain sitkeästi puursin hihatkin paikoilleen, niin totesin että saa kelvata. Hautajaisiin oli aikaa kolme päivää - varasuunnitelmat oli katsottu valmiiksi kaupungilta jo. Mutta näillä mentiin, hyvin hoitui.

 

Tämähän tehtiin niin, että ensin neulottiin taka- ja etukappaleet yhtenä kappaleena. Sitten poimittiin silmukat ympäri ja neulottiin resori/kaulus. Tässä kohtaa pääsi eka kerran kokeilemaan - jos olisin halunnut korjata olkakappaletta, olisin siis purkanut koko resorin ja tehnyt olkakappaleet uusiksi.

 

Cotton Viscose oli kurja lanka neuloa, se hajosi helposti. Kaunis kiilto siinä on ja se kiilto teki jakusta hiukan juhlavankin. Hintakin (kun ei työtunteja lasketa, tämähän on harrastus!) oli ihan toista luokkaa kuin sen jakun joka ei mahtunut päälle, mutta oli täydellinen.  

 

Sitten paluu edelliseen postaukseen:

Edellisestä postauksesta tuli niin mollivoittoinen että unohtui kokonaan nämä ilonaiheet siitä villatakista: jälleen kerran koko jakun pelasti Susu ja Suomen paras nappikauppa Salossa (onkohan siellä montakin? Tämä on Annankadulla The Lankakaupan vieressä)! Eiks ookkin herkkunapit. Vastalahjaksi Susu sai kassakoneen - eiks ollutkin hyvä diili?

 

Ps. Piti oikein käydä tarkistamassa, että onko mulle tullut moka ja toinen etukappale onkin nurjapuoli päälle päin, kuten kuvasta näkyy. No ei ollut, huhuh. Tuo nurja on takakappaleen nurjaa puolta...