USA on the road 7.-28.9.2016

FB-kaverit ovatkin jo saaneet seurata matkaani halki Usan mantereen. Siitä ei siis kauheasti enempää.

Matka alkoi San Franciscosta, jatkui Los Angelesiin, sieltä Las Vegasiin, Yosemite, Bryce kanjonit , yms., Salt Lake City,  Yellowstone, Badlands, Sioux Falls, Chicago, Niagara Falls Canada, Washington, Philadelphia, New York.  Kilometrejä kolmen viikon rundilla kului 8 330 km. Aika huikonen siis aivan tyhjää aikaa.

Three weeks in the trip USA on the road. What a wonderful time to knit!

Meitä oli bussissa kolme kässyilijää: Päivi, Kristiina ja minä. Hauskaa oli tutkailla toisten töitä, ihastella Kristiinan ponchoja ja saada vinkkejä ponchon tekoon. Kevyitä, helppoja, näyttäviä ja lämpimiä. Kuljettajamme Lori helpotti Kristiinan tuskaa ja osti itselleen huivilangat - saipa kädet töitä taas, kun meinasi projekti loppua kesken.

We were three knitters on bus: Päivi, Kristiina and me. It was just fun to see what they do and has done - Kristiina's poncho will be introduced here as well  some day.

Itse tuumailin ottavani sen verran haasteellisen työn mukaan, että aivot saavat hiukan jumppaa ja pitää keskittyä. Joo, ehkei olisi kannattanut. Ne vaiheet kun sopivat preerian ylittämiseen, jossa ei juurikaan ole katselemista. Jatkossa taidan pakata mukaan helpompia kässyjä.

Challenges or not - that's the question. In long-long praeria-roads it's good to have something to think and concentrate, but in areas were you have just wonderful views to see, you just look them - not your knitting project.

Valmista tuli vasta Suomessa - yksi sukka jäi puoliksi kesken, kun en enää New Yorkissa malttanut käsitöitä tehdä.

Näitä sukkia tuli kaksi paria. Ja miksiköhän tein oman kokoiseni? Jotenkin tuntui että nämä ovat minun sukkiani uusien talvikenkieni kanssa (ne ovat muuten vain minun mielessäni toistaiseksi). Lankana on roosa-nauha lankaa, eli Pirkka sukkalankaa, itse värjättynä. Molemmatkin värit ovat lilluneet ainakin kaksissa vesissä ennen kuin väri oli edes jotakuinkin sopivaa. Enkä tuosta tummasta tykkää vieläkään. Malli on Damask Cowl'in mallikerta/puikko.

Two pairs of socks. I see them on my feet with the new winter shoes (they are still only in my mind, I hope I can find them from the shop also).

Raitahuivi? - Striped?

Ruutuhuivi? - checked

Vai mikä kummajainen?  - Or just an odd object?

Halusin kokeilla Piitu Nykoppin mallia varjoneuleesta (Suuri Käsityö 8/2016). Se koukuttikin oikein mukavasti vaikka olikin superhelppoa aina oikeaa tai sileää 11 silmukan jaksoissa. Ja kas kummaa tosiaan: kun tuota huivia tiirailee eri puolilta, se on raidallinen, eiku ruudullinen, eiku... Eikä tuo nurja puolikaan ole paha, selkeästi kuitenkin ruudullinen.

Vaaleanpunainen lanka oli omista varastoista, ostettu joskus vaaleanpunaisen siedätykseksi. Harmaa ja lila lanka on samaa kuin Outlanderissa , jonka piti olla matkahuivi. Se olisi paikoin ollut ihan tarpeen matkalla, mutta kotiin se sitten jäi. Suomen kesälämpötiloja uumoiltiin Usan matkalle ja niitä myös saatiin. Pahimmillaan hellettä pukkasi yli 30 astetta, mutta vuoristossa aamulla saattoi olla pakkasta. Silloin Outlander olisi ollut kyllä tosi hyvä. Tästä varjoneulehuivistahan ei apua ollut, langanpäät päättelin vasta kotona.

I found this shadowknitting from Finnish magazine and wanted to try. Yes, it addicted me although it was just easy to knit. Just nice scarf. 

Nyt on suunnilleen toivuttu jetlagista. Tänä vuonna olen vaihtanut aikaa jo 5 kertaa ja kuudes odottaa kuun lopussa. Ensin kesäaikaan, sitten Köpis -1 h, Usan länsirannikon aikaan -10 h, sitten kolme kertaa +1 h kun länteen päin tultiin, jolloin New Yorkissa olimme -7 h jäljessä enää Suomesta. Sitten taas takaisin: Köpis + 1 h, Suomi +6h. En noita Tanskan vaihtoja laskenut mukaan oikeiksi ajan vaihdoiksi - ne kun kestivät vain hetken lentojen välillä.

Jossain vaiheessa näette täällä myös Kristiinan ponchon - kunhan tuo puikoilla oleva poncho ensin valmistuu. Matkallakin sitä innostuu: piti oikein tilata Pitsi&Palmikolta langat valmiiksi kotiin - Anu ja Laurahan ne kyllä lähettivät.