Vietin Anjalinin Susannan kanssa pari päivää Turun Osaava Nainen- messuilla. Päälläni oleva poncho herätti huomiota ensimmäisenä päivä - toisena päivänä yksi henkilö kysyi siitä.
Tämä on nyt matkan jälkeen lupaamani Kristiina-poncho - sain mitat ja ohjeet Kristiinalta matkallamme Pohjois-Amerikassa. Ihana härpäke matkalle mukaan, lämmin ja menee moneen muotoon. Lisäksi helppo. Ja tulee yhdestä vyyhdistä. Ei paha sanoo turkulainen.
Kristiina-poncho, Teetee Cacao, 89% alpakkaa ja 11% polyamidia, puikot 6 mm. Kuvat Susannan, messuilla otettuja.
Helppoa kuin heinänteko. Loin 70 silmukkaa löyhästi, neuloin pari kerrosta oikein ja jatkoin sileää, paitsi reunasilmukat neuloin aina oikein. Jatkoin kunnes lanka oli loppua, tein kaksi kerrosta oikein ja päättelin löyhästi. Suorakaide oli noin 70cm x 160 cm. Taitoin sen kaksin kerroin ja ompelin toisesta reunasta kappaleet kiinni niin, että taitteesta jäi 30 cm:n matka auki = pääntie. Ja sitten päälle ja menoksi.
Tein toisenkin punaisesta - tämän neuloin aina oikein. Olen tuossa merkinnyt sen sauman kohdan. Tykkään muuten sileästä neulotusta enemmän - pinta on kauniimpi.
Ennen kuin sain nämä valmiiksi törmäsin Eurokankaassa vastaavaan ponchoon. Se tehdään esim. huovasta: ostetaan 85 cm huopaa, ommellaan samalla tavalla toisesta olasta kiinni ja poimutellaan päälle. Huopa ei purkaannu, joten mitään huolitteluja ei tarvita. Ohjelappusen sai kaupasta - netissä sitä ei näemmä olekaan.
Tässä minun huopa-ponchoni.
Laskostelin kaula-aukkoa ja ostin ison napin tuohon koristeeksi. Kiva ja lämmin on.
Ps. törmäsin tämän kankaan värimaailmaan metsässä:
Vasemmanpuoleinen runko on HAAVAN runko - ihan tuttu värimaailma! Plagiointia?
(kiitos kommentista! Haapa se on tottakai!)
Kesällä ja joskus muulloinkin terassi on täynnä värjärin tarvikkeita, lankoja kuivuu siellä täällä ja keritsijät ovat pitkin pöytiä. Välillä ruokapöydällä on kaavojen piirtelyä, leikkaamista, leikkuumatto tilkkujen leikkausta varten ja langanpätkiä kaikki paikat täynnä. Telkkarituolin ympärystä on aina yksi kaaos - keskeneräisiä töitä, lankoja inspikseen ym ym. Mutta minulla on pitkämielinen mies. Se kestää nämä kaikki kotkotukset. Kuten senkin, että lokakuussa meidän kylpyhuone oli betoninvalutilana - se jos mikä oli kyllä sottasta puuhaa ja vaati jo lehmänhermoja!
Tällaisia niistä sitten tuli - ja pari kukkaruukkua lisäksi - eipä miehen tarvitse pihan kanervaa enää etsiä sieltä täältä, kun tuuli riepotteli sitä pitkin pihaa. Nyt pysyy paikallaan.
Hämäränhyssyä ja kynttilän valoa!
4 kommenttia:
Kiva tuo poncho; voisin vaikka itsellekin ajatella.
Kiitos messuavusta ja kivasta mallista! Muuten - kolmantena päivänä sit vaan yks kysyi kut osti samantien langat kolmeen!
Minäkin tykkään enemmän sileestä. Se on jotenkin siistimpi. Meillä on muutama cacao-riepu täällä puodissa ja sileet pysyy käytössäkin kivamman näköisenä.
Valut on kauniita - harjoitus tekee mestarin ;) Erityisesti noi pyöreet on kivat! Taidan laittaa verkonpainoksi omat kesaiset tekeleeni (paitsi sen pitsiliinajutun - siitä tuli ihan kiva kun maalasin sen spraymaalilla valkoiseks).
P.S. Mä purkasin just briossinalun... Ihan itte!
siis ihan oikeestikko leppä? haavoissa olen kyllä nähnyt tuota keltasta jäkälää mutten lepässä. oi tuo harmaa pontso on ihanan näköinen
Heips, kiitos korjauksesta Routa! Puunrunko on siis tietysti HAAVAN, ei lepän.
Lähetä kommentti