NEULEFRIIKKI

Mukavaa kun kävit, tule toistekin!







lauantai 2. kesäkuuta 2012

Viimeistä päivää - Last day



Vietimme herkän päättäjäispäivän Ekamissa viime torstaina. Kyyneliltäkään ei vältytty, vaikka porukan iloisimmat pitivät yllä iloa ja meininkiä.

Eniten minulle jää ikävä tuota erinomaista neulekisälliporukkaa joka meillä oli. Aivan mielettömän ihana! Ja opettaja Outia - voi kiitoskiitoskiitos vielä täältä kotikoneenkin ääreltä! Kyyneliä päästelin omaan tapaani vasta yksinäisyydessä - eka risteyksen jälkeen kun koululta lähdin. Koko matkan (vajaa 4 h) kuuntelin musiikkia ja surin ryhmän menetystä. Tiedän että uudelle on tilaa kun vanha päättyy - olisin kiitollinen jos näkisin jo sen uuden edessäni :) !

 Mutta Aila Meriluodon sanoin: 'Olen polkuni päässä, tuhansistani erään, ja niitä on täynnä maa.' Siihen pitää luottaa että noita polkuja edelleen löytyy! Löytyihän tämäkin kuljettu polku.

Valmistujaisia on vietetty varmasti monessa kodissa näinä päivinä - niin meilläkin tänään. Prinsessatorttua on syöty ja ruusuja saatu! Kumma miten jännitti näyttää todistusta isälle - kuin kouluaikoina.

School's out - ja kaksinverroin. Työrupeama kiertävänä kouluttajana päättyi, koululaisena olo päättyi ja täysipäiväinen työrupeama alkoi taas. Se tarkoittaa että pysyn jälleen kotona ja vanha rutiini alkaa taas. Molempiparempi...

School's out - we had a last day in our school last Thursday. One year studying knitting is now over, we all graduated. Last day - tears and hugs and laugh. What a group and what a teacher! Thanksthanksthanks for all of you!

I start again my old routine - whole day working and keeping at home. But when one door is closing there is a space to other things, too. So we'll see again and keep in touch! Nothing ended really!

4 kommenttia:

TeSa kirjoitti...

Onnea valmistuneelle.
Samoissa tunnetiloissa otin vastaan oman opintosuoritteeni.

Marjut kirjoitti...

Onnea vielä valmistuneelle! Samat tuntemukset on monesti ollut.

Susu kirjoitti...

Onnea! Olet ruususi ansainnut. Ja etsivä löytää - niinhän se on. Kun on suunta niin löytää myös oikean polun.

Ajatteles - nyt saat neuloa mitä mieleen juolahtaa eikä tarvii miettiä mitä ope sanoo:-) Luulen kyllä, että olet itse kaikkein ankarin itseäsi kohtaan...

Rakas tyttäresi kirjoitti...

Mun äiti on ihan paras tulee hyvä mieli ja tunne kun äiti saa todistuksen siitä että oikeasti osaa tehdä käsitöitä vaikka olenhan minä sen jo aina tiennyt että kyllä meidän äiti osaa:)
Koulussani piti tehdä villasukat mulla ei puikot käsissä pysyny ja kotiin kun menin annoin äidille näytettäväksi ensimmäisen keskeneräisen villasukan kas niin kun parin päivän päästä koulussa oli taas käsityö tunti niin villasukat olikin jo valmiit. Eli kun näin todetaan mun äiti on ihan paras <3 kiitos vielä äiti rakas <3