On siis kevät!

 

 

Mun piti saada jotain aivonystyröilleni, jotka meinasivat ihan olla harmaan ja toimettomina. Ajattelin, että sellainen hyvä kässy, jossa oppisi jotain uutta ja joutuisi keskittymään olisi hyvä. Neulova narttu blogi on aivan loputon suo. Siellä puuhaa sellainen tekijä, että alta pois. Nopeus on ultraluokkaa ja mallit koukuttavat usein. Nyt siellä on tehtailtu briochea. Siis sitä - vaikutti tarpeeksi hankalalta, ettei heti aukea ja aivoni saisivat jumppaa. Langatkin oli ihan valmiina - sitä ihanaa harmaata ja toinen Dropsin lankaa.  

 

 

Pattern: Nancy Marchant Damask cowl

Yarns: from my storage - Drops Delight 75% wool superwash, 25% polyamid and Hjerte Fine Highland wool

1 skein each, 3½ mm

 

No joo. Siis tehtiin ja purettiin - ja kädet hikosivat. Kun sain yhden mallikerran tehtyä alkoi kupletin juoni löytyä, vaikka virheitä sattui tuon tuostakin koko matkalla. Mutta kaunis, tykkään. Teen toistekin.

 

Kun sitten olin seurannut Neulovaa narttua näiden teossa, niin nauratti oikein, kun hän sanoi, että tuli sitten aloitettua kaikkein vaikeimmasta päästä - eli juuri tästä mallista. Seuraavat lienevät siis helpompia?

 

Jotakin olen ommellutkin - ja nimeksi tilkkujakin. Tämä reppu on vanha ohje - norjalainen kukkakorireppu nimeltään. Näin sen ensimmäisen kerran vuosi sitten, kun olin vapaan tikkauksen kurssilla Päivölässä. Opettaja Hannelella oli sellainen - ja minä kun olen tällainen innostuja ja positiivisesti kateellinen, niin aloin mallia etsiä. Löytyihän se ihan Kiltakaverilta vielä, ja eiku tekemään (ja hikoilemaan...).

 

 

 

 

Halusin pellavaisen repun, mutta en halunnut applikoida kukkakoria. Löysin varastostani joskus virkkaamani mustan pitsipinnan, siitä purin kolme palaa pois ja applikoin ne reppuun. Kaikkea sieltä varastosta löytyykin!

 

Noita sivuihin tulevia hanhia en ollutkaan koskaan tehnyt, vaikka tuntuu että niitä lentelee siellä täällä. Ei muuta kuin mittaamaan ja tekemään paper piecing tekniikalla, ja tulihan niistä - niin no: jotain.  

 

Reppu roikkuu työhuoneeni ovessa - toistaiseksi. Katsotaan milloin sen päivä koittaa ja se pääsee ensivisiitille ulkoilmaan.

 

Muut hommat ovatkin olleet sitten varsin aivottomia. Yksi villatakki odottelee nappejaan ja loput ovat näitä sukkia. Jotain kunnollistakin sentään, kun tein nämä Siskorusettisukat hyväntekeväisyyteen. Kuten Susu  suositteli, käytin harmaana sitä tummempaa harmaata (ja kaikkia oli taas omassa varastossa). Sukat ovat Pallasta.

 

 

Tässä näitä muita taviksia.

 

Lahden Tillkkuladulla käväisimme myös PiPassa moikkaamassa Anua ja Lauraa ja Piia ihastui näihin puputossuihin. Ohjehan niistä oli pari lehteä sitten Suuressa Käsityössä. Piian ajatus oli, että hän opettelee virkkaamaan ja minä opastan, mutta sanoin, että silloin tarvitaan helpompi malli - kuten patalappu. Ja ainoaksi tavaksi jäi se, että hän ostaa langat ja minä virkkaan - ja näin tehtiin.

 

Modasin kantapäätä, eli sinne tein muutaman ylimääräisen kerroksen, jotta se pysyisi kantapään takana paremmin.

 

Ihana kesä väistyy hetkeksi kevään tieltä taas, mutta saimme jo aimo annoksen lämmintä ja valoa. Ja luonto heräsi - kunhan nyt saisi vielä vettä, niin sitten rävähtää.