Villapaita, iloisen harmaa!

Ihan näin laiskana en ole ollut, vaikka tänne blogiin onkin niin vähän ilmaantunut tarinaa.

Tällä villapuserolla on tarina.

Löysin pyykkinarultamme tammikuisen matkan jäljiltä nukkekokoa olevan villapaidan. Aavistelin jo miten on käynyt ja kokolappuhan sen paljasti - se oli ollut XL-kokoinen villapaita. Siis tyttäreni poikaystävän - ja tytär viisaudessaan oli sen laittanut pesukoneeseen ties mihin lämpötilaan ja seuraus oli siis huopuminen.

Tytär halusi heti että teen uuden villapaidan tärveltyneen tilalle. Etsiskelin lankoja, jotakin kohtuuhintaista tyttären kukkarolle sopivaa (nooh - eihän maksusta sitten enää valmistumisen kohdalla puhuttu). Löysin Dropsin Karisman - siis sellaista huopuvaa lankaa sekin ja kyselin mieliohjetta. Dropsilta löytyi tälle langalle myös ohje Limestone. Ohje oli ihan ok, paitsi aloitusjoustin, jossa oli silmukoita hillitön määrä, ja jotka sitten kavennettiin kun alettiin tehdä mallineuletta. Siihen upposi lankaa ihan tuhottomasti, tein sen helmassa, mutten enää hihoissa. Minusta siinä ei ollut järkeä - kuka keksii oliko?

Muuten ohje oli ihan ok, lankaa meni se mitä varattiin, paitsi että vaaleampaa meni kerä enemmän ja tummaa kerä vähemmän.

Kuulemma on sopiva - eihän siitä nuoret nyt mitään kuvaa saaneet aikaiseksi. Minulla on kuva, kun pusero on Bertan päällä.

Mitä korkeammalle nousi aurinko sen tuskaisempaa eteneminen oli - lopulta valmiiksi ponnistelin sen urakoimalla.

Innostuin taas muuten myös virkkaamaan! Kevät kun tekee tuloaan kohisten, piti saada jotakin keltaista. Tämä Molla Millsin pallokuosi päätyi tyynynpäälliseksi ja oli oiva vastapaino raskaan ja harmaan villapaidan urakoinnin lomaan.