Vilkas kevät

  Niin on ollut vilkas kevät, että tämä blogi-riepu on ollut ihan hunningolla. Puikot ovat kuitenkin nitkuttaneet ja ompelukone on surrannut. Matkoistani voit lukea Matkaan taas kuljen nyt - blogistamme. Tässä kerron Edinburgh Yarn Festistä, jolla olin ystäväni kanssa maaliskuussa.

Me ihastelimme brittien lampaanvilloja - ihania värejä, pehmeitä lankoja. Niitä aikalailla siirtyi myös meidän kasseihimme. 

Olimme kaksi päivää festareilla, näimme paljon instasta/blogeista tuttuja suunnittelijoita ja lankoja. 

Toki festareille pitää patsastella omilla tekeleillä. Eniten huomiota herätti Zweig, jollainen meillä kummallakin on. Ystävä piti paitaa torstaina, minä perjantaina. Molempia kehuttiin kilvan. 

Tuo harmaansävyinen on ystävän, harmaa/turkoosi on minun. Se on uutta tuttavuutta puserolankana: Arwettaa, merinosukkalankaa. Olen käyttänyt puseroa talven aikana paljon. 

Ja ihan noviisi kun olen, niin eihän minulla ollut edes käsitöitä Edinburghissa mukana. Onneksi oli lanka- ja puikkokauppiaita ja netti pelasti ohjeen muodossa. Sain koiranhoitajalle huivin alkuun. 

Tämä lemppariksi osoittautunut villatakki oli myös tuulettumassa EYF:ssa. Tein tämän Jonna Hietalan Morning Fog ohjeella (Laine Magazine). Ohje on hyvä perusohje - ja niin ajaton, ettei edes itse Jonna tunnistanut tätä hänen ohjeellaan tehdyksi. Lanka on Sandnes Silkmohairia kaksinkertaisena, toinen lanka musta toinen sininen. Puikoilla 6 etenin.

Loistotakki! Painoa alle 300 g (varsinkin mustaa jäi (?)), suloisen pehmeä ja lämmin. Idean sain Käsityö Elisan Marialta - hänellä oli sellainen päällään kun asioin siellä. Väri on hyvä: olen suosinut musteen sinistä 'uutena mustanani', nyt sitä alkaa olla jo varastossa paljonkin. 

(Käsityö Elisa lopetti keväällä, harmi. Ilo Yarn siirtyi Turkuun, mutta se ei kuitenkaan korvaa Elisaa (vaikka olenkin iloinen sen tulosta meille!), sen osaavia henkilöitä ja peruskäsityöliikkeen valikoimia. Kaipaan! ) 

Olen myös paljon ommellut viimeisen vuoden aikana ja kehittynytkin jotenkin, koskapa saan useammin nykyisin ihan pidettäviä vaatteita. Opettelin ompelun koukeroita Lotta Jansdotterin Lempivaatteita- kirjan avulla. On muuten tosi opettavaista tehdä kankaasta, joka ei anna anteeksi niin paljon kuin trikoo. Halpoja kankaita palakankaista ja muualta ja kokeilemaan kaavaa. Monen virheen kautta opinkin jotain ja sain hyviä peruskaavoja, ja uskaltauduin kokeilemaan lehtienkin kaavoja. 

Leijonapusero syntyi teepaitakaavalla Kangaskapinan printistä. Sopiva Ugandan hyväntekeväisyysiltaan. Ja muuten: kankaan nimi on Pomo.

Kesäpaidaksi valmistui jo toinen Ankestrickin Summer. Lanka on pellavaa, BC Garn Lino, väri muste (yllätys!).  Resoreissa on myös pellava-jämälanka, vaalean harmaan ja keltaisen pätkissä. Kokeiltu on ja pehmenemistä odottelen, kunhan se on pesty muutamaan kertaan. 

Instagramista on tullut minun 'käsityöluukkuni'. Seuraan monia käsityöntekijöitä siellä ja virtaan sopii aina joitain innostuksen hetkiä. Kuten tämäkin huivi. 

Neulova Narttu julkaisi kuvan tästä huivista ja se oli menoa. Välillä on tosiaan otettava huilia myös Instasta, ettei näitä innostuksia vain tule yli äyräiden.

(muuten: tuosta linkistä voi lukea Soilen työskentelyä oman kettupaitansa kanssa. Ne, jotka ovat sitä mieltä että ohjeet maksavat liikaa, voivat tutkia, myisivätkö ohjeen lehdille, myydäkö Ravelryssä jne. Ja tässä on kuvattu vain se, miten sen paidan sai eka kerran tehtyä. Sitten on ohjeen muokkaaminen. Jos laitat sen Ravelryyn, pitäisi vähintään tehdä englannin kielinen. Joten...) 

Okei - palataan Knit-n-slide-huiviin. Stephen oli taas tehnyt jotain erilaista - minusta 'samanlaista' on tarjolla ihan riittävästi.  Olihan se minulla Ravelryssa tallessa jo entuudestaan, mutta nyt piti laittaa puikoille. Lankojen määrästä päättelin, että pienempi on mun juttu. Enpä paljon muuta tarkistanutkaan, eiku menoksi. Lankoina olin marinoinut lanitium ex machina Basic merino sockia, väri Hades sekä jämälankoina Isagerin Alpaca 1 väri 40. Lisäksi Arwetan merinosukkalankaa, värinä turkoosi.

Hyvä etten lukenut ohjetta ennen kuin aloitin, ehkä viimeisten kerrosten silmukkamäärä olisi jäähdyttänyt intoni. Onneksi tuo lanitium ex machina alkoi loppumaan ja säästyin neljän kerroksen kutomiselta. Lopussa silmukoita oli yli 1200, en edes tarkistanut olinko tehnyt lisäyskerrokset oikein. Päättelyyn sain kulumaan muutaman tunnin.....

Itse huiviosa on tosi hyvä - tällä teen joskus muitakin huiveja. En ole tykännyt niskasta aloitettavista, koska tuo reuna on aina liian kireä. Mutta nyt oli hyvä: lisäys molempiin päihin joka kerroksella ja pari kertaa reikäkerros extra-lisäyksillä, oikein hyvä. 

Nyt muuten tuntuu siltä, että palaamme käsitöissä ja langoissa taas ihan perusjuttuihin. Esim. Laine Magazine oli täynnä malleja, jotka oli neulottu hyvin neutraaleissa väreissä. Lisäksi käytetään paljon rouheita lampaan villoja. Hyvä niin - väri-iloittelu alkoi jo tympiä. Viime Tampereen messuilla ystäväni Susun kanssa tuumailtiin, että seuraava trendi taitaa olla Back to basics. Olimme siis aivan trendin ytimessä - sieltähän se tuli.