Joulusekalaista - all kinds of Christmas

Tämä joulu on ollut tosi virikkeistä. Olen innostunut milloin mistäkin ja loppuun saakka on pitänyt yrittää toteuttaa ideoita. Nämä kranssit ovat TS:n viikkoliitteestä viikko sitten. Kun kaikki oli jo tehty - kun ei mitään pitänyt enää tehdä.

 

Too many ideas this Christmas - and I wanted to do them all. Here are some examples:

 

 

Viime vuonna tein paperisuikaleista tähtiä, tänäkin vuonna olen aika kunniakkaan määrän tehnyt tähtiä, nyt paperineliöistä:

 

Malli/Model täältä.

 

Näitten origamien malli/model täältä ja täältä. Eka linkin takaa löytyy ohje, miten neliöstä saa 5-kulmion ja toisesta se miten viisikulmiosta taitellaan tuo tähti. Molemmat siis tarvitaan.

 

Seitsensakarainen on helpompi taitella, mutta vaikeampi koota, origami on taittelun osalta haastavampi.

 

I love this paperwork - the first is easier to make but you have to build it, and it's not so easy. The second is not so easy.

 

Sain Susulta Tampereen messuilla tällaiset led valot - jo silloin etsin sellaisia, joissa lamppuja on maks.15, sillä ajattelin ujuttaa virkkaamani pikkutähtöset valojen ympärille. No kivahan tästä tuli!

 

Crocheted stars around led lights - quite nice!    

 

Ja tästä pikkuenkelistä kaikki alkoi. Näitä on kuulemma Irlannissa joka kodissa, no miksei sitten meilläkin. Ja tulihan niitäkin tehtyä yli 30 kpl.....

 

And everything started with these Irish Angels -

 

Edit: link to the pattern

http://www.youtube.com/watch?v=zMnO4f7RC0I&sns=em

 

Olen opetellut happoväreillä värjäämistä tässä loppusyksystä ja aina kun luulin että saan jotakin aikaiseksi, hihkaisin Susulle viestin että no nyt onnistuu. Toinen viesti sitten kertoi, että no jaa.... Mutta koska Susu pyysi nähdä tuloksia, niin tässäpä niitä on. Tässä kohtaa kannattaa miettiä jaksaako kaikkea katsoa vai hyppääkö suoraan loppuun. Olen ainakin varoittanut....

Well - dying is not in my competence catalog yet - you see. You can also hop right away to the end...

Sukkalankoja, ne vyyhdit jotka eivät päätyneet ihan ruskeiksi, eli joissa värit sekaantuivat toisiinsa.

Ohut teeteen alpakkalanka - no just.

Teeteen Helmi - että silleen.

Näitä joskus naureskelen kun olen taitavampi värien sekoittaja ja värjääjä. Into ei ole kadonnut, mutta värit katosivat joulun ajaksi varastoon.

Vuoden lyhin päivä näillä leveysasteilla. Huomisesta lähtien kuljemme siis taas kohti valoa!

Shortest day today - we are going towards light again!

Candyman

Joitakin karkkipaperipussukoita on taas valmistunut, tässä pikku otos.

I recycle candy-papers:

Tämä on harjoitelma iltalaukusta. Kehittelyä vaatii ompelijan taidot, muuten laukku kyllä on käytössä, ihan päiväsellaisessa.

Iltakäytössähän tarvetta on pankki- ja luottokorteille, hiukan pitää rahaakin olla mukana (vetoketjullinen tasku), ja muuten pitää mahtua puhelin ja huulipuna. Pikkupussukkaan voi sitten taltioida tärkeitä pikkiriikkisiä asioita, kuten saadut puhelinnumerot.
Mitäs sitä muuta nainen tarvitsee baanalla?

This was only the first pilot of this night bag. I have to learn a little bit more about sewing, but this is in use however!

Nämä karkkipaperit keräsin monivuotisten ystävien pikkujouluista. Kannustin karkinsyöntiin ja pyysin paperit mukaan. Ryppyisiä pussukoita tuli, mutta syynsä lienee ollut Rauman Aarnkarin emännän ja isännän tarjoomukset, jotka sitten sekoittivat hiukan seuraavaakin päivää (ps. loistavaa ruokaa, ihana paikka!). Ja pitihän sitä silloinkin puuhastella...  (ps. kaverit eivät lähettäneet mua pehmeällä autolla hoitoon, vaikka ihmettelivätkin mitä ihmettä minä oikein juttelen ja kohkaan noista karkkipapereista...)

It was near to sent to hospital to get mental help when I wanted to have the Candy papers in celebration of 'Little Christmas' with my friends. They gave all the papers to me while thinking I'm quite odd and I put them to my bag. Here the papers are again in re-use.

 

 

Tilkkuilua - Patchworking

 

Vanhat Ekornes tv-tuolimme pintanahka alkoi kulua. Käväisimme kyselemässä, mitä maksaisi uudelleen päällystäminen - no hinta oli samaa luokkaa kuin mitä uuden ostaminen olisi maksanut. Mekanismille on 15 vuoden takuu ja se on vielä hetken voimassa, joten meillä oli kaksi vaihtoehtoa: joko minä teen jotakin tai vain kestämme rikki menneen nahan. Uusia emme halunneet kuitenkaan ostaa, kun tuolien mekanismi toimii ihan hyvin.

Ja koskapa noita tilkkuja tässä on veivattu hetken aikaa, niin sellaistahan tähän sitten haettiin. Tässä tulos: kehtaa noita nyt just näyttää - meidän silmiin ne alkavat jo uppoutua, eivätkä herätä huomiota.

Malli on netistä - mutta huomasin että Patchwork-lehdessä oli tämä sama malli myös nyt joulunumerossa.  Tässäkin oli omat haasteensa, eikä vähiten noissa kolmioissa tai keskineliön saamisessa neliöksi. Yhdessä taisi mennä hiukan monikulmioksi.... Tikkauksen tekisin nyt toisin, mutta se on nyt siinä kaikkinensa.

Tämä toinen työ oli isompi. Tein vauvanpeiton. Senkin mallin kopioin netistä valmiista peitosta, käväisin Tilkkutexissä Humppilassa, vietin siellä tovin jos toisenkin ja ostin kankaat. Sitten piirsin joka ainoan noista paloista (kaikki siis ovat erilaisia!) mittakaavassa ja aloin pohtia värejä, mitä mihinkin. Sitten vain pala kerrallaan. Tikkasin käsin, koska tuo konetikkaus nyt on vaikeaa - mutta ehkä sekin joskus sujuu vielä. Siis tällainen siitä tuli.

Vaikka nyt olen ylpeä tästä, niin tiedän että joskus vielä naurattaa nämä ensimmäiset työt. Prosessi on kuin japanilainen tyyli tehdä origameja, jos joku on sairaana tai viettää juhlia tai jos joudutaan eroon. Vaihto-oppilas tyttömme Yuko jätti kouluunsa Suomesta lähtiessään mobilen origami-joutsenista, yksi jokaista koulun oppilasta ja opettajaa kohden. Sitä surutyötä tehtiin puolet koko vaihto-oppilasajasta! Tämänkin peiton kohdalla prosessoitiin paljon vanhoja ja menossa olevia asioita - se oli iso osa tämän työn tekemistä.

Tukholman kässymessuilla konkari tilkkuaja-kaveri näytti minulle, miten helposti saa yksinkertaisella blokilla näyttävää, kun tikkaa jännästi.... Siitä sitten seuraavalla kerralla, sillä kihahdinhan minä siihenkin...

Two patchwork-items - or quilted items. The pictures tells you all: I'm really a starter! The process of working is interesting: I did process old and actual heppenings during this work, and it is a big part of this work's interest.

Valmistuneita - Finalized

 

 

Minähän tarvitsen aina uusia huiveja. Kas kun vanhat eivät ollenkaan ole sitä, mitä tarvitsisin juuri nyt. Paitsi että kaapista joskus löytyy aarteita, juuri tähän päivään sopivia.

 

Tämä lähti langasta. Kun villaan oli lisätty 20% pellavaa, olin ihan myyty. Väritkin olivat sopivan murrettuja - jonka kuulin tyylikurssilla olevan minun maailmani, niin siitä sitten...

 

 

 

Pattern: Stephen West, Daybreak (ravelry)
Yarn: Isager, Merilin, 80% wool, 20% Flax, 50 g, 208 m, 1 + skeins petrol, 1 skein camelbrown.  Sticks 3½ mm

Täydellinen. Väriä myöten. En minä mikään keltaisen käyttäjä ole, mutta tuo on enemmänkin kamelinruskea, kuin keltainen. Tykkään.

Lanka oli tyyristä, joskin siinä oli paljon metrejä. Jos jotakin negatiivista sanoisin langasta, niin se että pellava pölisi neulottaessa. Ei ihan vakuuta pellavan laadusta, mutta muuten aivan perfecto. Ihana.

I don't need a single new scarfs. But this yarn wanted to be a Daybreak, so I had to do a new one. Yarn has 20% flax (linen) and 80% wool, and is just a fantastic to knit. I like this a lot.

Tämän toisen huivin aloitin kesällä kuntoutusmielessä. Sukkalangat ja neljä puikkoa kipeässä ja jäykässä kädessäni ei tuntunut hyvältä, joten aloitin jotain pehmeämmästä ja ohuemmasta langasta. Ja tein sen hullu vielä valmiiksi - miten niin valmistumattomat kummittelevat mieleni tajunnassa, kunnes teen ne valmiiksi?

 
 

 Siis tällainen roikale.

Jota en ole tohtinut vielä käyttää kertaakaan, mutta mielessäni on ollut, että tällaisena 'bolerona' se olisi aika tyylikäs. Joskin mun värinen tämä ei ole yhtään....

Pattern: Martina Behm, Viajante (Ravelry)
Yarn: Teetee Elegant, about 100 g, sticks 3½mm

Tylsä malli, pyöröillä tehtään oikeata sileätä ja lisätään koko ajan silmukoita. Puuduttavaa. Mutta sopi hyvin tekemään haluaville käsille, joista toinen liikuntarajoitteinen.  Ja valmiiksihan se piti saada....

Another is Viajante. I have had this yarn long time, and when I hurt my hand in the summer, I needed some knit work with smooth yarn and simple pattern. Viajante was a good one, but booring one. I can't leave a work unfinished, so I finalized that with my Finnish sisu.

 

Ja lopuksi tavissukat, joissa erilaista on happovärjätty lanka, ihka eka kerran kokeilin. Helppoa kuin heinänteko, paitsi että harmaa Pallas hiukan jäi laikulliseksi, kun kiristin tukilankaa liikaa. Vaan mahtaako nuo pikkupisteet meidän pikkuherraa häiritä?

 

Why these Basic socks? Because of the colour of the yarn. It was pale gray, I dyed it with Ashford colours - my first time actually. Not bad, it was easy. Our little mister gets these socks.

 

 

Jotakin sentään - Something

Jo on käsityöhimot muuttuneet! Virkkaaminen oli aina ällöä, siitä tuli hartiat ja sormet kipeiksi eikä se muutenkaan oikein iskenyt. Villapuseroa ja huivia puski tuon tuosta.

 

Mitään intoa ei ole villapuserolle. Niitä on kaapissa ihan liikaa muutenkin.  Pikkuprojekteja mieluusti - muutama kerros silloin, toinen tällöin. Ja virkkaaminen on herkkua. Ja ompelu.

 

I was passionate knitter - freak of knitting. I loved all the yarns, oh what a heaven to go to yarn shop. Well - I think the yarn is not so fabulous anymore. And if it is, I crochet or knit socks. Huoh. Or I sew, quilting is a new hobby.

 

So I crocheted a bag, knitted socks, have sewn organizer and one quilting work. No jumpers, no scarfs, no....

 

Siispä Bertta sai uuden kassin.

 

 

 

Virkkausmalli Molla Mills, Virkkuri. Oma sovellus.

Lankana musta Almina ja laventeli kartiolla olevaa lankaa - mitä lie. Vielä riittää....

Koukku taisi olla 1.5 tai 2 mm.

 

Käyttökelpoinen, kokeiltu on. Mukavaa puuhaa. Tämä oli tehty jo ennen onnettomia sattumia, vain vuori ja vetskari puuttui. 

 

Kokeilin myös Teeteen uutta Tundra lankaa (alpakka/polyamidi 30%)- ihanaa neuloa, katsotaan mitä kestää. Lämpimät ainakin ovat.

 

Ompelun ihmeelliseen maailmaan: Tällainenhan pitää joka tytöllä olla! Organizer.

 

Malli jostain Pinterestin vihjeestä, taskuja riittää. Ja olisi tosi kätsy, mutta on hiukan vetelä. Kotoa lähtiessä kaikki paikallaan, mutta sitten käytön jälkeen ei saa paikalleen tavaroita uudestaan.

 

Tilkkuja unohtamatta:

 

Saunalle vihdoinkin talvea vastaan uusi tyynynpäällinen. Kiva ja helppo homma, eikä ihan huonokaan... Peitto saunalle odottelee edelleen tikkauksia, mutta onhan nyt aikaa kevääseen, kun sitä tarvitaan.....

 

 Syksy on parhaimmillaan! Aurinko paistaa, nollan lähellä lämpötila, metsässä vielä sieniä ja hirvikärpäset alkavat vähentyä.

 

We have had nice Autumn, warm and sunny. I love  wandering in forest this time a year - there are still mushrooms to pick.

Kuntouttavaa käsityötä - Rehabilitative handicraft

Onneksi pikku kätöstäni voi kuntouttaa myös käsitöillä. Kolme ja puoliviikkoa olen jo sitä tehnyt. Nyt tiedän miltä tuntuvat neljä puikkoa vasemmassa kädessä sojottaen sinne tänne, tiedän myös millainen ilo ja onni on, kun sain viikossa aikaiseksi 4 kerrosta jne...

Neuleet rasittavat, niitä ei voi tehdä paljon ja niitä tehdään hitaasti. Tänä jouluna ei sukkia pursu minun laaristani. Virkkaus sujuu helpommin, vasen käsi on enemmän siinä telineenä. Ompelu sujuu, joskin kohdistamisessa on hiukan haasteita.

Erittäin hyviä oppitunteja kärsivällisyyden oppimisessa. Seuraavan kerran kun mietin, mitä haluan oppia, mietin kaksi kertaa miten sen muotoilen. Nyt jäi jotain sellaista tavoitteeseen, että voi sitten tapahtua tällaistakin. Mutta: kärsivällisyyttä olen oppinut. Roppakaupalla.

Mieli halajaa ihaniin villapuseroihin, syksyn lankoihin jnejne. Vaan ei tänä syksynä - tänä syksynä vain hypistelen ja ihastelen.

Rehalibilitative handicraft - after my accident I have rehabilitated my hand also by handicrafts. It was recommended! I did first 4 rows per week, and then more and more and so I finilized these little boy's socks. Not so nice, but rehabilitative!

Tässä on ne sukat, jotka siis tein ensimmäisenä kuntoutustyönäni heti kipsin poiston jälkeen. Jäljessä näkyy mutta näkyköön, toivottavasti meidän pikku miehemme ei ole liian kranttu (vielä) näiden kanssa.

Sitten keskeneräisen valmistusta. Olin tehnyt tuon karkkipaperi-muovituksen ja vetoketjukäsittelyn jo ennen loukkaantumistani, nyt ompelin tuon kasaan. Pikkunäpertely ja osittainen käsinompelu ovat hyvää kuntoutusta, joskin aikamoista äheltämistä.  Mutta tulihan siitä.

This little bag was half way ready, I managed to finalize it. I was quite proud I got it ready! So, here we come again! 

Tämä meni kiitossanoin eilen Neulomakerhossa naapurilleni Marjalle, joka tuli onnettomuuspaikalle ja toimi tukenani ja turvanani ennen avun tuloa. Shokissa olevalle on tärkeintä turvallisuus ja rauhallisuus - sen tunteen juuri Marja sain sinulta. Kiitos vielä kerran!

Eilen Neulomakerhossa pistelin huivineuletta koko kahden tunnin ajan, ihan huomaamatta. Sellaista meidän porukassa on. Tänään käsi ei ihan ole kiittänyt, eli pitää nyt muistaa, että rajansa vielä kaikella.

Last night I was in my Knitting Club and it was so fun that I just knitted two hours. My hand is not  very pleased after that, so I still have to remember  my limits. 

Omituisten otusten kerho - A Club of odd objects

Jos jotain niin tuollaisia amigurumeja tai pikkuisia hahmoja mun EI pitäisi yrittääkään tehdä- Mutta kun ne on söpöjä muiden blogeissa, niin joskus hairahdun. Eikä yrittänyttä laitettu nytkään!

I should NEVER try to make some amigurums or such as, I'm just not able to get those cute objects I see in other blogs. But always I try....

Koko poniyritelmä alkoi täältä, Mammutin puikoilta. Siellä se yksisarvinen oli niin nätti ja vielä kuva pikkutytöstä onnellisena. Tietty piti yrittää. Ei ihan natsannut, eihän?

Case one: quite odd.

 

 

Kun mies sai naurultaan sen verran haukottua henkeä, niin yritin uusiksi. Nyt mies oli aika kohtelias, eikä kierinyt lattialla enää, mutta päätin jättää kuitenkin muille nämä söpöt pikkuponit.

 

Case two: well, not yet....

 

  Ja kun aikaa meni tarpeeksi unohtui tuo luotu kauhugalleria ja yritin taas. Nyt teemalla My Little Pony. Noin söpö, pakko onnistua!

 

So awesome, it has to be easy to create!

Parempi, myönnettäköön. Silmät olivat tehtävä impossible. Tämä oli muuten valmiina, mutta yksikätisenä tein vielä hännän ja ompelin silmät kiinni. Ei ihan helpoin rasti. Onneksi hattu peittää pahimmat.

Lauantaina kokoontuu sitten arvostelijaraati: sisarentyttäreni näillä leikki pienenä, nyt hänen 3v. pikkutyttönsä saa tuon ponin. Jännittää nuo jälkimmäiset arviot.

On Saturday I hear how I have succeeded with this my little pony. My niece has had these ponies when she was a child, and this goes to her 3 years old daughter. I'm afraid I hear the truth from the younger one....

Pieni pakollinen tauko kässyissä, vasen käsi paketissa vielä jonnin aikaa. Eli tuskin kässyjä valmistuu vähään aikaan. Mutta täällä ollaan kuitenkin.....