Potilasahdistusta

Huh. Selvisin hengissä sairaalakeikasta. Ja kaiken pelasti vain ja ainoastaan tämä kudin:

Tyttärelle valmistuneet Tofutsiet oli se henkireikä, johon ahdistukseni purin. Onneksi sain tehdä käsilläni jotakin. Hoito oli varmasti huippuluokkaa, kuten vain Suomessa voi olla, mutta hoitajien läsnäolo ja hoiva aivan olematonta. Ainoa hoivaaja oli ulkomaalaistaustainen lähihoitaja - hän oli valvotun yön ja nälän uuvuttaman potilaan ainoa ilonaihe. Mihin olemme menossa? Jos jatkossa joudun sairaalaan, pitää siis ottaa mukaan yhdet sukkalangat / yksi hoitovuorokausi! Muuten en takaa kärsivällisyyteni kestämistä.

Samassa paikassa taisin saada herätyksen sitten uudistamisestakin. Parsiminen ei ole ollut intohimoni, mutta Susu on saanut minutkin ajattelemaan uudestaan. Siis kahdet uusvanhat sukat, aivan iskukykyiset jälleen.


Sairaslomaa kun olen viettänyt nyt viikon, nukkunut päiväunet, parhaina päivinä kahdet ja syönyt särkylääkettä kuin leipää, ja tehnyt käsitöitä. Ja niin tämäkin valmistui: Clapotis Brisistä.
Lankaa oli 7 kerää ja siitä jäi ehkä puolikas, kun lyhensin suoraa vaihetta kaksi osuutta. Muuten taas lanka ei olisi riittänyt.... Jaa - mistä sen tiedän? No yrittänyttä ei laiteta ja purettua tuli. Mukavan pehmeä, tarpeeksi iso viluisille hartioilleni. Uusia suunnitelmia jo tähän samaan malliin.

Saanko esitellä:

Työhuoneen sohvalla lojuneet lankanyssykkäni saivat arvoisensa kodin, kun mieheni kötösteli lankalokerikon vanhoista CD-hyllyistä. Hyvä vinkki muuten - ovat mitoiltaan juuri sopivat tähän puuhaan. Ylemmän hyllyn Primaverat (siniset toinen vasemmalla) ovat jo villatakissa, joten tämä hyllykkö on elävä. Ainoa mitä epäilen, on tuo bees Katian lanka, jonka alennuksesta menin ostamaan. Se ei viihtynyt puikoillani - mitähän sille tapahtuu? Ja sitä on pitkään villatakkiin.