Oi CARAmba/2!

Ette muuten arvaa, etten saa olla rauhassa edes kotipihalla! Se kauhean suuri sheltti tuli meille rantaan, kun olin isännän kanssa juuri lämmittämässä saunaa, siis tosi iso kunnia mulle, kun pääsin sellaiseen hommaan. Ja sitten piti ottaa tassut alle ja lähteä karkuun. Huusin kyllä tosi kovaa taskin, mutta sitten olin selkä seinää vasten ja jähmetyin liikkumattomaksi. Lähtihän se siitä kun oikein aloin suurennella - se taisi olla pienempikin kuin minä! Ja sitten meille sisälle tunki kaksi tätiä ja pieni vaaleanruskea kauhean iso ja pelottava terrieri. Äitsy kyllä nauroi kovasti, kun taisi sekin olla paljon pienempi kuin minä. Urheasti minä huusin kuin syötävä, enkä periksi antanut.

Seuraavana päivänä lähdimme kävelemään kokolle - siellä oli ihan hurjasti ihmisiä. Ne kaksi tätiäkin, jotka eilen kävivät katsomassa ja sitten se ärisevä terrieri. Kun äitsy lopulta uskalsi minut päästää vapaaksi näytin sille mistä minut on tehty! Juoksin ja kurvailin sen kun ehdin pitkin niittyä eikä se terrieri pysynyt mun perässäni alkuunkaan. Piti jäädä hetkeksi oikein odottelemaan, että saatiin kieriä ja pyöriä juuri ajetussa nurtsissa. Taisin olla aika vihreä kun lopulta sieltä lähdimme kotiin päin - ja minä nukuin tosi sikeästi koko yön! Wau, mitkä juhlat!

Mutta katsokaahan mitä minä olen saanut!

Tällainen oli kasvattajalla aikuisille koirille - ja mä sain samanlaisen! Äitsy onneksi keräsi mun lelut sinne ja siellä mä ne olen kyllä pitänytkin - kerään ne aina takaisin sinne. Tosi mukava paikka pistäytyä - varsinkin kun tajusin, että siinä on yksi luukku josta pääsee ulos. Nyt jo osaan.

Tällaisia mukavia kavereitakin mulla täällä on - onneksi ne pysyvät aika kaukana...

Nyt pitää lopettaa - äitsykin haluaa jotakin kertoa vielä.
Hyvää kesäpäivää, t. Cara!

Niinpä, tässä sitä menetetään palstatilaa lemmikille! No enemmän hänellä onkin tästä maailmasta kerrottavaa...

Valmiiksikin piti saada juhannusjakku.


Malli: Drops 95-8.
Lanka Hjertegarnin Blend bamboo kaksinkertaisena,
puikot 5½ Knit pro,
Langan menekki noin 11 kerää, 550 g.

Jälleen kerran Susu tiesi menekin paremmin kuin minä. Hän sanoi 12 kerää, minä otin 15.

Malli oli helppo tehdä ja Susun ohjeilla tuli laskettua kunnolla tiheyskin (siis kaksi mallitilkkua - toisen teki Susu ja toisen minä!). Sain tehdä suoraan koon XXL:n mukaan. Tykkään kovasti. Uudet napit se kaipaisi - nämä ovat aivan liian pienet, vaikka sävy onkin ok ( siis kahdesta eri vaihtoehdosta oli valittava - ja olin oikeasti nappikaupassa!) Löytyisköhän Susulta paremmat?

Tämä malli tulee tehtyä varmaan toistekin, lemppariainesta!

Oi CARAmba!

Minä olen tosi hyvin pärjännyt uudessa perheessä. Tuo toinen on niin mukava äiti, vaikkei siltä sitten löydykään ihan kaikkea sitä mitä mun omalta emolta löytyi, mutta yksi ihana fleese pusero on aika hyvä korvike. Sitä on mukava nutustella.

Tuon toisen kanssa me tehdään kaikkea kivaa. Eilenkin tuo isäntä levitteli mattoja terassille - niitä samoja, joiden päälle on niin mukava käydä tarpeillaan. Sitten se alkoi kastella niitä, se suihku oli kivaa! Mutta se vasta oli jotakin, kun se suihkutti ämpäriin vaahtoa! Turhaan se pelkäsi että mä hukun siihen ämpäriin - mä vain kokeilin! Sitten jouduinkin jo aidan taakse ja kaikki hauska tapahtui ihan silmieni edessä, mutten saanut siihen osallistua! Ja minä olen sentään vesikoira! Ei nämä oikein ymmärrä mitään hauskasta.

Illalla sitten pääsin taas emännän kanssa lenkille. Olipas mukavaa kun emäntä heitteli käpyjä ja minä toin ne aina takaisin. Olin tosi nopea. Sitten tiellä tuli jotakin vastaan - aivan HURRJAN ISO JA MUSTA joka juoksi mun perässä! Mä otin kyllä jalat alle ja huusin minkä keuhkoistani sain irti. Onneksi pääsin sen peltitoosan alle piiloon - ja sieltäkin puolustin itseäni tosi tiukasti. No saatiinhan se pois mun kimpusta lopultakin - ja emäntä vain nauroi. Onneksi se otti minut syliin ja kertoi mikä se oli: se oli sheltti poika naapurista, johon pitäisi kuulemma tutustua. Kauhistus - niin iso ja pelottava. Enpä oikein uskaltanut kävelläkään enää ennen niin turvallista ja tuttua tietä - piti hakea turvaa emännän jaloista. Eikä sekään meinannut pystyssä pysyä, kun kompuroi minuun. Onneksi kotipiha pelasti minut!

Kävi minua yksi täti ja setä katsomassa aiemminkin. Ihan kivoja. Ja naapureita nekin. Ihan kiva juttu - kyllä ihmisiä saa tullakin vastaan. Mutta tupakanhajuisista en tykkää yhtään. Ja ne omat hurtat voisi pitää kauempana minusta. Emäntä kyllä kuulutti kotiin tullessamme, että pitääpä kutsua lisää koiria taloon ja mennä myös kasvattajalle käymään. No joo - tuo jälkimmäinen kyllä, mutta muistaakseni sielläkin oli noita koiria vaikka kuinka - mahtaakohan mua pelottaa nekin?

Kesämatka Sotkamo Cityyn!

Sotkamo City on taas käyty ja seminaari kuunneltu, intoa haettu. Niin ja koettu LÄMMINTÄ! Siellä oli tosi kesäistä - joskin välillä satelikin. Järvivesi oli hunajaisen lämmintä ja puhdasta, luonto kaunis - sielukin puhdistui saman tien!

Muutama projektikin on edennyt, tässä yksi valmis.

Malli Moda 3/2009 numero 18.
Lanka SandnesGarn Mandarin Classic 100% pv noin 300 g, Puikot 4 knit pro pyöröt
Tein vartalo-osan pyöröillä. Aloitin vahingossa koon XL, tein 5 senttiä ja purin. Aloitin L koon. Noin 10 sentin kohdalla huomasin että teenkin tästä telttaa. Purin ja aloitin M-koon. Tämä on ihan sopiva. Vaikka olin tehnyt mallitilkun, tarkistanut että saan saman tiheyden jnejne... Tämä oli osa kärsivällisyyskouluani.
Pakko oli myös pingoittaa kaikki osat ja varsinkin kaarroke ennen kuin tein ympärille ainaoikeaa. Aika hyvin kiinnitys menikin ja sain mielestäni ihan kelpo topin.
Lanka oli vaikeaa puikoilla. Se meni kierteelle (näkyykin jossain kohtaa) ja se oli kankeaa tehdä. Mutta nyt se tehtiin sisulla valmiiksi!
Tässä postaan toisen pikkutopin, jonka tein jo viime vuonna ja omaan tyyliini pidin sen kaapissa ensin puoli vuotta... Jotenkin se siellä muuttuu sopivammaksi, :) !
Mitään todisteita langanmenekistä tai lankalaaduista puikoista puhumattakaan ei ole. Tuttuni kehui mallia, taisi olla Katian lehdessä. Kertoi ostaneensa vastaavaa kaarrokelankaa PiikkoPirrasta ja eikun sinne. Hain langat alehyllystä, taisi olla euron kerä ja tekaisin tämän. Toimii hyvin kesäillassa - kokeiltu etelän matkalla, mutta oli liian kuuma lakkiaishelteessä toukokuun lopussa. Nyt siis odottelen vain noita kuumia kesäpäivien iltoja tänne meille!
Cara on käynyt jo uimassa ja veneillyt viikonloppuna. Ja kun minä eritoten sanoin, ettei sitä saa vielä viedä rantaan, niin mitä nuoriso tekee: tottakai vie sen sinne ja laittaa uimaan ja kaikki! Olis taas pitänyt muistaa, ettei kannata kieltää - koska silloin se tehdään keinolla millä hyvänsä! Jotakin eroa meidän normaaliin edelliseen viikkoon oli siinä, että vatsa on hiukan sekaisin (vähemmästäkin!) ja rohkeutta on tullut lisää. Ja ihan kuin jalatkin olisivat kasvaneet pituutta ihan silmissä... Olin sentään vain kolme päivää poissa!

Cara Mia!

Olen Tulimaan Cassandra, syntynyt 3.4.2009. Täällä minua kutsutaan Caraksi. Rodultani olen espanjan vesikoira, perro.

Nautin elämästäni kuuden sisarukseni ja kuuden muun koiran kanssa 9 viikkoa, kunnes meitä alkoi kadota kummallisesti. Minä olin toinen. Aloin epäillä pahinta. kun minut yhtäkkiä nostettiin pentuaitauksesta aidan toiselle puolelle. Lähdin ensin rohkeasti pihan poikki, mutta pitihän minun vielä käydä moikkaamassa muta! Sitten minut kaapattiin peltikopperoon. Se hurisi ja humisi ja hötkyi.

Aika paljon jännitti - istuin jonkun sylissä, mutta yritin paeta koko ajan. Se yritti pussailla minua - piti säälistä nuolaista hiukan naamaa. Huh.

Pääsin lopultakin pihalle - mutta minne? Siis aivan vieraaseen paikkaan. Ei hajuakaan muista kavereista tai rakastamastani kasvattaja-äidistäni! Ketä nyt seuraisin - noita vieraita jalkojako?

Tutunoloista ruokaa ne tarjosi, hiukan helpotti. Kävin myös pissalla - ja ne kehui minua. Taisi osua oikeaan paikkaan. Mutta sitten tarvitsin kyllä kunnon päiväunet - olipas raskasta!

Tämän jälkeen alkoi kyllä jo sujua. vaikka olin kyllä kovin kiltisti ja hiljaisesti koko ajan.

Rauhallisen yön jälkeen päätin tehdä valintani: seuraan noita vähemmän haisevia jalkoja. Ja koko ajan! Ja jos ne on paikalla, nukun niiden päällä.

Ja arvaa mitä tuo ihminen teki: se kaivoi kuoppaa! Se oli mukavaa puuhaa, todellakin! Kaivoin ja söin multaa sen kun ehdin. Möyrin ja pyörin kuopassa, ihanaa! Tassujen vesipesu sitten sisälle mentäessä ei ollut niin kivaa.

Olen myös oppinut paljon. Täällä on jotain kummia rakennelmia, mitä pitkin nämä jalat kulkevat. Mutta minä en osaa: minullahan on neljä tassua ja ne menvät minne sattuvat. Näistä portaista otin selkävoiton: ylöspäin menee jo nolaamatta itseään, mutta alaspäin kannattaa hypätä kolme porrasta kerrallaan. Toinen sudenkuoppa oli tuo ovi ja lattiassa oleva pelti. Siis kiiltävä pelti, enkä minä uskaltanut sen yli hypätä. Huh - se oli kova homma!

Postinhakureissulla annan palaa oikein kunnolla! Hiukan on vielä kesken tuo neljän tassun hallinta: jarrutuksessa takajalat pukkaavat ohi etujalkojen ja meinaan tuuskahtaa nenälleni. Mutta ojanpohjat ovat ihania...

Eilen täällä kävi Ukko - oikein mukava ihminen hänkin. Taitaa kuulua ihan lähilaumaan hänkin. Olin hänelle oikein ystävällinen, pesin naamankin pariin kertaan. Tänään vielä kotiin tuli yksi ihminen lisää laumaan - oikein kiva tyttö, joskin se kyllä haisi omituiselta - ihan leiriltä ja metsältä. Mutta hänen kanssaan olen jo ottanut päiväunet ja nauttinut elämästä!

Sillä ihmisellä, jota seuraan, on ihana kori tuossa tuolin vieressä. Minä haluan sieltä ottaa niitä ihanan pehmeitä juttuja. Mutta se täti ei tykkää yhtään. Mutta seuraan tilannetta - kyllä se jossain vaiheessa herpaantuu ja sitten saan saaliini! SIllä välin nukun nenä kiinni korissa, jotta olen valmiina kun aika koittaa!

Aikamoisen lauman sain - ehkä se on jopa opetettavissa mun tavoilleni. Aika näyttää. Ainakin ne kehuvat minua kovin, olen ilmeisen kaunis, hyvä ja rohkea!