Sitkeä sissi

Väitän olevani nykyisin aika sitkeä sissi - vai sussuko sen pitäisi olla? Tämä sukka on siitä todiste numero 1. Siis olin jo Firestarteria tehnyt yhteen varren aloitukseen asti, purkaen kutoen purkaen kutoen jne... Epäilin ettei lanka kestäisi moista ja teinkin ne sukat, samalla metodilla muuten, Sisusta. Muttamutta: kun kerran sukkaa oli jo tehty - ja varsinkin se varpaista tehty aloitus oli paikoillaan, niin purin sen edellisen sukan ja tein sen uusiksi. Nyt vain 2.25mm Knitpickseillä. Homma sujui kuten ennenkin - kutoen, purkaen, kutoen.... mutta koska sukka istuu mun jalkaani nyt kuin hansikas - tai pitäisikö sanoa sukka, niin taidanpa tehdä sen toisenkin sukan sille pariksi vielä. Mutta hetken pitää levähtää, ja eilen sitten teinkin nämä.

Siis kolme tiskiliinaa. Lankana JustBamboo, eli 100% bambua. Puikot 5½mm muoviset tavalliset pitkät. Yritin tehdä isohkoja, koska mun tiskiliinat kutistuvat käytössä ja pesussa aikalailla. Värit ovat Susun valitsemat kesällä kerran, kun pyysin tuomaan alekorista mulle bambulankoja tiskiliinoja varten. Kauniit ovat värit ja kiva näitä oli tehdä. Malli taas hiukan erilainen kuin ennen, helppo tikuttaa ja löytyi täältä.

Ja tässä se toinen todiste siitä että olen sitkeä. Ellihän tarvitsee villapukua ja muuta päällelaitettavaa talvella, hän taitaa jo odottaa tätä kovasti. Aloitin työn etsimällä mallin. Tein sen ja mittojen mukaan ensimmäisen/toisen/kolmannen/neljännen version, enkä tajunnut miten kummassa saan pukuun neljät lahkeet ja pukemista helpottavan nappirivistön. Nämä mallit tein kaikki yhdestä ja samasta langasta, kutoen, purkaen, kutoen....

Kun sitten todettiin elokuussa että no nyt on sopivat mitat - jopa iso jo puku, niin uskaltauduin hankkimaan oikeat langat. Pitihän Ellin ihoa ajatella ja hankkia mahdollisimman pehmeää villalankaa. Ostinpa sitten Susulta Gjestalin Knopp vauvalankaa, josta oli tarjous juuri silloin. Ja kuulemma tarjous ei toistuisi.

Ja kuulkaa: se takalahkeen nappirivistö tuli vasta viimeisenä yönä ratkottua!!! Siihen asti olin miettinyt pääni puhki, kuinka sen teen. Minussa taitaa olla blondin vikaa enemmän kuin uskonkaan!

Ta-daa! Siis tässä se on. Nappirivistö jatkuu tietty lahkeeseen asti!! Olenpas minä hölmö...

Caralle tämä puku on ollut ihanuus, sillä samassa pussissa on myös se puku, joka päällä Elli kirmasi pihalla heidän viimeksi tavattuaan. Ja ne tuoksut! Cara käy joka kerta tuoksuttelemassa kaverin tuoksut sieltä, aah ja voih. Mutta Cara-kulta: pääset sinne tulevalla viikolla, ja saat taas viettää siellä aikaasi monta päivää. Mitä ylellisyyttä, eiks vaan Cara? Kavereita on vaikka kuinka ja vielä ihanat kasvattaja-äiti ja -isä! Eiks Cara kiitetä jo etukäteen - Vuh!

Lankana siis Gjestalin Knopp, menekki jotain 200-250 gramman luokkaa (Susu vois kertoa, kaksi kerää jäi... :) ) 100% merino villaa. Tärkeää koiran puvussa lienee se, että sen vois pestä koneessakin, mutta täysivillaisena se myös puhdistuu tuulettamalla ja vaikka lumihangessa pöllyttämällä. Kaksinkertaisena tein ja taisipa olla 5 mm Knitpro-pyöröt. Lahkeet nelosella ja lahkeensuut yksinkertaisella langalla 2½mm ruusunpuisilla.

Jaa, että miksikö lahkeet yksinkertaisella, mikäs järki siinä oli? No olioli! Kas kun en ole varma kuinka korkeat Ellin tassut ovat, eli jos tulee liian pitkät, pitää kääriä. Ja muutenkin pahalla kelillä kenties on parempi kääräistä lahkeita lyhyemmiksi. Mieti miltä se näyttäisi Ellin tikkujaloissa, kun olisi käärityt nelinkertaiset lahkeensuut?? Hehe, pääsisikö edes juoksemaan? No tein siis yksinkertaiset, jotka kääriytyvät kovin sievästi jos ja kun tarve vaatii. Ja lankojen päättelyn tein taas kaksinkertaisella langalla, niin ei kiristä ja tuli vähän tyttömäinen olo!

Seuraavaan sitkeän sissin työhön kaipailisin apuja. Tein Teeteen Primaverasta pitkän villatakin, jossa edusta ja hihat ovat pitsineulosta. Kastelin sen, ja pituutta tuli roimasti lisää. No, sekään ei

olisi se suurinongelma, olen tehnyt helman ylhäältä alas ja taidanpa purkaa sen ja neuloa hiukan lyhyemmäksi. Se ongelma on siinä, että se painaa niin paljon, että se vetää kyllä pituuden maataviistäväksi ennen pitkää.... Hihansuut teen uusiksi, kireämmiksi, jotta siihen saan ryhdin, eikä hihat ulotu pian polviin. Olen myös ajatellut tukea jollain tapaa vyötärön kohtaa, jottei se yläosa huitele pian polvissa. Millä tuen sen? Onko ideoita?

Nyt menen pihalle aurinkoon ja pian metsään tapaamaan hirvikärpäsiä. Caran kaa metsässä on niin hulvattoman mukavaa!