Aurinkoista joulunaikaa!

Hei vaan kaikille!

Täällä sitä on vieläkin Cara, vaikka melkein päivittäin Piiku ja mun muu perhe noituu, että ne antaa munt pois. Hauskaa pidän, sanokoon mitä sanovat. Eikä ne pysty multa sitä kieltämään, jos munt yksin jättävät.

Käväisin esimerkiksi ottamassa pikkumaistiaisia tällaisesta. Se oli jotain ihan ihmeellistä, sellaista en ole saanut koskaan. Mahtaako nää mun ihmiset syödä tällaista joka päivä? Mulle asti ei ole kyllä tullut yhtään. Enkä toisaalta ole tuollaisia tuoksuja nenääni saanut aiemmin.


Tämän verran ehdin, vaikka isäntä oli kotona. Jäi pahasti nuo karkinpaikat näkyviin. Aika kauan kyllä sain rauhass kurkotella pöydälle ja sain noita karkkejakin syödä.

Eikä nää taaskaan tykänneet - mutta mää tykkäsin.

No tulik siihen muka niin paljon tuhoja - kysyn vaan? Kannattik mua rankaista tästä makupalasta? Syöttäähän ne varmaan sen jouluna kumminkin porukoille - enkä mä taida saada yhtään.

Puhuvat, että lasten pitää olla kilttejä jotta ne saa lahjoja. Nämä mun ihmiset joutuu ostamaan itselleen lahjoja - hahhah! Muuten ne taitais jäädä ilman... :)

Multa on viety kaikki tyynyt, kaapin ovet on lukittu niin, etten saa kenkiä leviteltäväksi. Arvaa mitä mä sitten teen: no pöydällä on sellaisia lautasen alusia - nekin käy paremman puutteessa. Lisäksi yks Seura tuli luettua aika tarkkaan tuossa eilen. Eikä siitäkään yrityksestä sivistyä mua palkittu. Mitähän ne tänään keksii - ja mitä minä keksin? Paljon on vielä kokeilematta.... Pidän nuo jännityksessä.

Lupasin Piikulle kertoa jotakin hänen puolestaan. Tässä ne tulee.

Piiku antaa yhdelle sukulais-Sarille aina lankalahjoja. Kumma juttu, ettei Piiku tee sille jotain, mutta hän vain sanoo, että Sari tekee mieluummin itse. Toivotaan todellakin niin, että tykkää tehdä itse. Muuten sillä on jo kaapit täynnä näitä lahjalankoja.

Tällä kertaa hän saa Susulta aiemmin hankitut Tupa-langat, ja lisäksi Lacey Baktuksen ohjeen. Lisäksi Piiku neuloi siihen omasta päästä pikku-baktuksen pitimeksi. Aika makoisat tuoksut tuossa langassa. Ihme että Piiku raaskii luopua siitä - tuollahan se niitä lankojaan marinoi - käy aina välillä hypistelemässä....

Tässä sitten lisää pukinkonttiin. Tällaisia jalanlämmittimiä nuo ihmiset tarvitsevat ja näitä tuo on tuossa tikuttanut tikuttamasta päästyäänkin. Laskee päiviä jouluun ja aloittaa jälleen uudet...

Vasemmalla vaaleamman harmaat ovat Kipuapu-silkkivillaa. Punnittuna 97 g - Piikullahan on se uusi vaaka jolla se pröystäilee nyt tarkoilla lukemilla. Taisi olla 3½ mm ruusunpuiset puikot.

Oikealla tummemmanharmaat, joissa muutama hento vihreä ja turkoosi raita ja aloitusreuna mustaa. Lanka on Maijaa, raidat Sisua. Puikot 3 Knit pro. Niin ja paino 100 g.

Molemmissa aloituskerrokset ovat oikeaa 4 ensimmäistä kerrosta ja sitten 2o2n vartta.

Koko sukissa on 48 - tai ainakin Piiku toivoo niin. Aloitussilmukoita oli 18 s per puikko ja kantapään kohdalla 17 s ja terässä 16 s. Näin monta erilaista silmukkalukua - eiks olekin ihan kummallista?

Piiku toivottelee kaikille aurinkoista joulua. Ja katsokaa - näin se vaan on että aurinko paistaa! Pakkanenkin paukkuu, mutta mulla ei ole kylmä koska mun turkki on nyt pitkä ja kuulemma ruokoton Piikun mielestä. Aika kummallista sanoa mulle noin. Mutta en ota nokkiini, Piiku on vain kateellinen! Kun on -15 mittarissa, niin tämä turkki tarvitaan - eikä sillä ole sitä.

Piiku sanoo, että meillä on jouluvalot noissa puissa. Se on kyllä ihan totta: tuhannet pikkuvalot loistaa puiden oksilla. Kuviin niitä ei näemmä oikein saa, vaikka yritti se sitäkin.

Ja tuota valkoistakin meillä on maassa. Nämä mun ihmiset sanoo, että se on ihanaa. Nooh - on kai. Mutta mulle jää tassuihin kiinni se ja joudun aina putsaamaan tassuni ulkoilun jälkeen.

Mutta siis: aurinkoista Joulunaikaa kaikille meiltä täältä!