NEULEFRIIKKI

Mukavaa kun kävit, tule toistekin!







perjantai 13. elokuuta 2010

Mykkyys - Silence

Joskus vain ei ole mitään kerrottavaa. Nyt. kun arki alkoi, tuli mykkyys. Sitä kesti 3 viikkoa. Mutta sinäkin aikana on tapahtunut ja sattunut - joskin käsityöt ovat painottuneet protoiluun. Kyllä se vie aikaa - neulo, purkaa, neulo taas...


Sometimes you just don't have anything to say. Three weeks silence in this blog. Something still done and happened.



Pusero, malli MODA 3/2009, nro 17
Sublime Organic Cotton dk, 450 g
Puikot 3½mm

Tämä sama lanka esiintyi skorpparitytön lärpäkkeenä toukokuussa 2009,,, Pelastin sen marinoitumasta kaapista ja se sai uuden elämän.

This was first my daughter's shawl (May 2009), but I saved it from her because she didn't use it.

Saimme myös arvovieraan: Herra M saapui sulostuttamaan meitä. Tuli ihan mummola olo - tällaistako se sitten joskus olisi? Onneksi ei vielä... Herrasmies kun on, niin kaikki sujui tosi mallikkaasti. Vain kun jouduin ottamaan sormet pois sähköjohdoista ja töpseleistä tuli haiseva vastalause. Sekin unohtui tosi nopeaan. 
4 päivää tämän jälkeen juhlimme yhden kynttilän puhallusta - niin se aika kuluu.

We got a valuable visitor: Mr M! He is just a gentleman! He had birthday after 4 days of these photos. 



Ja jottei unohtuisi, että joskus jotakin on meillä kukkinutkin, niin päivänliljat kukkivat jonkin aikaa sitten tosi näyttävästi kaikesta kuivuudesta huolimatta - tai oikeasti juuri sen tähden.




Hyvää viikonloppua - tovottavasti mykkyys ei jatku nyt niin kolmea viikkkoa!

Have a nice weekend, I hope you hear from me now sooner than after 3 weeks.

4 kommenttia:

Susu kirjoitti...

Kaunis on lärpäkkeen uusi elämä! Mulla aina kolahtaa noi epäsymmetriset:-)ja alan jo olla aika utelias sun protoilun suhteen...

Terveiset naapurisaarelta! Viikonlopun ohjelmavinkki: tähdenlentoja tiedossa. Mä näin viime yönä 15.

Susu kirjoitti...

P.S. Mä kävin jo ilmoittautumassa:-)

Marjut kirjoitti...

Kaunis pusero; tykkään kovasti tuosta kaula-aukosta.

Pirena kirjoitti...

Totta puhut, aina ei ole mitään sanottavaa. Väkisin ei kannata yrittää vääntää, parempi odotella kun on jotain sanottavaa.