On tässä jotakin tehtykin, vaikkei mitään blogattavaa oikein. Kaikki on niin kesken.
Yhdet sukat olen saanut aikaiseksi – oli pakko auttaa yhtä nuorta naista, joka sanoi tappavansa villasukista. Nyt ei tarvitse. Kuva hävisi (mrrr…) , kun en heti sitä blogannut ja sukat ovat siis jo vastaanottajalla. Sukat tein Maijasta (85 g, 221 m), ja kolmosen puikoilla pistelin menemään.
Something always, but not so much finished. One pair of socks I had to knit, because one young lady said that she will kill for socks! I promised right away to do to her one pair for helping her pain. I knitted them with Maija. No picture about them: when I didn’t blog them right away, someone cleared the camera and destroyed my sock picture….!
Tein myös nämä ranteenlämmikkeet, kun aina ulkona ranteet jäätyvät. Knoppia löytyi hyllystä, menekki 30 g 108 m ja 2½mm puikoilla tein.
These mittens i had to do for my need: always my wrists were cold outside – I was freezing. But not anymore.
Meilailimme siinä päivällä, ja Susu arvuutteli ottaisiko mukaan keltaista Maijaa. Minä ajattelin melkein ääneen, mutten kirjoittanut Susulle, että oranssia! Omat harmaat Maijani alkoivat tuntua yhtä harmailta kuin mieli oli eilen. Arvatkaa, mitä Susun kassista löytyi: no tietty keltaista JA oranssia!!! Susu siis osaa lukea ajatuksia - ja aika pitkän matkan päästä vielä!
Minä omin sen oranssin heti ja Susu-riepu sai tyytyä Maijan aika maltilliseen keltaiseen.
We started with Susu and 5 other brave women a course of knitting socks. Yesterday was the first night…
Ja vaikka siis sukkia on tehty, paljon ja hartaasti vuosien aikana, niin ei se niin helppoa ole. Ensin meille opetettiin luomaan silmukat . Tämän tempun olin jo pari viikkoa sitten oppinut Susulta ja hyväksi havainnut, joten sain lähteä silmukoitten luontiin heti. Sitten valitsemaan mallia ja eiku hommiin. 10 kerrosta – eiku, purku, ja uusiksi. 5 kerrosta – eiku, purku, ja uusiksi. No nyt…. Kunnes taas purkua muutama kerros ja uusiksi. Kolmeen kertaan luodut silmukat, kahteen-kolmeen kertaan väärin tehty mallineule (joka oli HELPPO!!!) ei luo tietty oikein kuvaa kokeneesta sukan tekijästä…
Purin myös Susun sukanvarren alkua, kun tunnetustihan Susu ei purkaa, eikä sitä kauhistelua jaksanut kuunnella yhtään enempää. Sitten alkoi hänenkin keltaisestaan syntyä kaunista pitsistä sukanvartta…
We both have knitted hundreds of socks, but the beginning was not so easy. We ‘re-knitted’ now and then and we didn’t create an image of experienced knitter!! After two hours we had to leave – unfortunately. We had a good time there, and now we have to wait two weeks to get there again.
Yhdet sukat olen saanut aikaiseksi – oli pakko auttaa yhtä nuorta naista, joka sanoi tappavansa villasukista. Nyt ei tarvitse. Kuva hävisi (mrrr…) , kun en heti sitä blogannut ja sukat ovat siis jo vastaanottajalla. Sukat tein Maijasta (85 g, 221 m), ja kolmosen puikoilla pistelin menemään.
Something always, but not so much finished. One pair of socks I had to knit, because one young lady said that she will kill for socks! I promised right away to do to her one pair for helping her pain. I knitted them with Maija. No picture about them: when I didn’t blog them right away, someone cleared the camera and destroyed my sock picture….!
Tein myös nämä ranteenlämmikkeet, kun aina ulkona ranteet jäätyvät. Knoppia löytyi hyllystä, menekki 30 g 108 m ja 2½mm puikoilla tein.
These mittens i had to do for my need: always my wrists were cold outside – I was freezing. But not anymore.
Päädyimme Susun kanssa Turun Nuorisotoimen järjestämälle sukkakurssille. Huom! Meidät kelpuutettiin mukaan, menimme siis täydestä ’nuorina’! Tai ainakin melkein: kurssihinta oli meille kyllä suurempi, kun olimme kuulemma selkeästi yli 29 vuotiaita…
Meilailimme siinä päivällä, ja Susu arvuutteli ottaisiko mukaan keltaista Maijaa. Minä ajattelin melkein ääneen, mutten kirjoittanut Susulle, että oranssia! Omat harmaat Maijani alkoivat tuntua yhtä harmailta kuin mieli oli eilen. Arvatkaa, mitä Susun kassista löytyi: no tietty keltaista JA oranssia!!! Susu siis osaa lukea ajatuksia - ja aika pitkän matkan päästä vielä!
Minä omin sen oranssin heti ja Susu-riepu sai tyytyä Maijan aika maltilliseen keltaiseen.
We started with Susu and 5 other brave women a course of knitting socks. Yesterday was the first night…
Ja vaikka siis sukkia on tehty, paljon ja hartaasti vuosien aikana, niin ei se niin helppoa ole. Ensin meille opetettiin luomaan silmukat . Tämän tempun olin jo pari viikkoa sitten oppinut Susulta ja hyväksi havainnut, joten sain lähteä silmukoitten luontiin heti. Sitten valitsemaan mallia ja eiku hommiin. 10 kerrosta – eiku, purku, ja uusiksi. 5 kerrosta – eiku, purku, ja uusiksi. No nyt…. Kunnes taas purkua muutama kerros ja uusiksi. Kolmeen kertaan luodut silmukat, kahteen-kolmeen kertaan väärin tehty mallineule (joka oli HELPPO!!!) ei luo tietty oikein kuvaa kokeneesta sukan tekijästä…
Purin myös Susun sukanvarren alkua, kun tunnetustihan Susu ei purkaa, eikä sitä kauhistelua jaksanut kuunnella yhtään enempää. Sitten alkoi hänenkin keltaisestaan syntyä kaunista pitsistä sukanvartta…
Voi että meillä oli mukavaa!! Kahden tunnin päästä ohjaaja vienosti ehdotteli lopettamista, mutta kaikilla oli vielä puikot täydessä touhussa! Ja uusiksi päästään vasta kahden viikon päästä! Silloin aiheena ovatkin sitten ne ranskalaiset kantapäät, mukavan näköiset olivat mallisukassa ja pyöröpuikoilla kahden sukan yhtä aikaa neulominen. Katsotaanpa mitä niistä sitten tulee.
We both have knitted hundreds of socks, but the beginning was not so easy. We ‘re-knitted’ now and then and we didn’t create an image of experienced knitter!! After two hours we had to leave – unfortunately. We had a good time there, and now we have to wait two weeks to get there again.
7 kommenttia:
Kyllä se Susu osaa mitä vaan! Ajatuksiakin lukee!!! ;)
Olipas mukava päästä teidän mukaan kurssille edes näin virtuaalisesti.
Hih, ai purkua tuli harjoiteltua oikein kurssilla;)
Linkki vei jonnekin minne lie hallintasivulle.
Hei KristiinaS: korjasin linkin! Kiitos!
Hauskaa sukkakurssille, mullekkin olisi sille käyttöä, kun perussukkakin täytyy aina ohjeesta katsoa:)
Miten niin yli 29-vuotiaita...
Heipä hei! Täällä toinen nuori:-) Minä en ole koskenutkaan omaan keltaiseeni kurssi-illan jälkeen, mutta nyt tahti muuttuu!
Hih - nyt on näköjään metrilaskuri täälläkin. Kuis niiden simukoiden laskemisten kanssa onkaan?
Oli se kyllä uskomatonta miten vaikeaa voikaan olla sukkakurssilla - me sentään kuviteltiin olevamme ihan konkareita siinä asiassa...
Kiitos vierailusta ja tervetuloa uudestaan! Vai et selviäisi essustakaan, no siinä oli kyllä kaikkein hankalin kirjontatyö, mutta kylläsenkin oppii. Minäkin haluaisin oppia neulomaan kaksi sukkaa kerralla pyöröpuikoilla, vaan se lienee mahdottomuus. Kiva lukea sinun ja Susun tekstejä.
Lähetä kommentti