Heipsistä!
Täällä sitä ollaan vaikka meinasivat nuo jo luopua toivosta. No olinhan minä hiukan kipeänä, en oikein muista hyvin, mitä viime viikolla tapahtuikaan, mutta pikkuhiljaa tässä taas ollaan menossa. Nuo tarjoaa minulle monenmoista namipalaa aamuin illoin, se ensimmäinen litku on kummallista, mutta kun Piiku sormellaan sitä tarjoaa niin otanhan minä sen muikistellen sen mieliksi. Sitten saan oikeat namipalat - yksi vaaleanpunainen ja viisi valkoista - vau mikä määrä karkkia. Saisivat antaa vaikka lisää! Sitten se viimeinen on taas omituinen oranssi, mutta otan minä senkin kehujen kera ihan siististi. (ps. lääkkeet järjestyksessä: antepsin, antibiootti, kortisoni ja Pepcid Duo). Illalla sitten ei annetakaan niitä valkoisia- hmh. Onneksi illalla saan sitten Dentastixin, hiukan se sentään korvaa asiaa.
Niskassa mulla on hauska irokeesi - tai siis kuoppa, kun karvat ajettiin kokonaan. Ottaako ne ollenkaan huomioon tuolla hoitolaitoksessa naisen itsetuntoa, ja miten tärkeä tuo karvoitus onkaan! Ei auta kuin kestää. Piiku voisi tehdä mulle vaikka huivin - olisin sen tarpeessa nyt.
Uusia metkuja minä vaan täällä pohdin, mutta vielä hiukan nuo toppuuttelevat. Ei auta kuin lepäillä itsensä kuntoon.
Terveisiä kaikille ja kiitos huolenpidosta! Hännänheilutus ja Vuf!
2 kommenttia:
Kiva kuulla Caran kuulumisia:)
Hienoa kuulla, että olet taas kunnossa! Tassu on kyllä vähän huolissaan siitä, että jääkö sille karkkia ollenkaan...
Koska Piikun puikoilta putkahtelee solkenaan sytomyssyjä niin voisit pyytä häntä tekemään sullekin yhden!
Lähetä kommentti