Kuolemaksi?

Jos nelikymppinen herää aamulla, eikä mistään kolota, hän on kuollut. Näin kuvaili kollegani aikuisen elämää. Voin allekirjoittaa ainakin sen, että joka aamu kolottaa - joten siis elän. Mutta jos ei huvita tehdä käsitöitä? Silloin huolestun toden teolla, ja varaan ajan lääkärille. Ja tautihan siellä uinaili minussa, hyvät tropit ja olin vuorokaudessa taas puikkoiskussa.

Vaan jotakin jäi jäljelle tuosta huvittamattomuudesta. Kävin Tallinnassa ja ekaksi tietenkin ryntäsin Kaubamajan käytävällä olevaan lankakauppaan. Ikkunassa iso lappu: kaikki -20%. Siinä kohtaa vielä luulin innostuvani. Kymmenen minuuttia myöhemmin herätin ihmetystä ja kummastusta miehessäni, joka odotteli kaupan ulkopuolella: ei kerän kerää ja noin lyhyt visiitti. Ei huvittanut yhtään.

Seuraavana päivänä hikoilimme kävellen kohti Karnaluksia, olihan se nähtävä. Lämpötila huiteli +7 asteessa ja me olimme varautuneet talvitaminein. Hikeä siis pukkasi. Karnaluks löytyi helposti muutaman ohjeen kera: palakauppataivas vastapäätä Tartu mnt:llä ja naisvirta oikean rappusen kohdalla vei meitä oikeaan suuntaan. Ovetkin oli auki ja kauppa sijaitsi kakkoskerroksessa. Helppoa kuin heinänteko.

Minulla on lehmän hermoinen aviomies. Siellä se kannusti minua ostamaan, kun kerran näin paljon oli lankoja. Lopulta tulin siitä lankah........ä ulos 11 lankakerää mukanani, hikisenä ja tuskaisena. Siis ei huvittanut, taaskaan. Parit pipot saan langoista ja muutamat sukat.

Ei ole minun paikkani. Minä nautin kun saan katsella kauniin värisiä lankoja hyllyillä ja kosketella niitä. Pölyinen pahvilaatikkoasettelu ei ollut mieleen. Jokaisessa laatikossa oli toki hyvät laput, jossa kerrottiin kaikki oleellinen langasta ja useimmissa vielä kauniisti tehty iso mallitilkku. Mutta ei huvittanut.

Kauppa oli lisäksi huonosti lämmitetty sauna, joten hikeä pukkasi sen kun ehti. Kun kysyin sukkalankoja, niitä oli tuossa ja tuolla ja sitten vielä täällä, eli juosta sai paikasta toiseen.

En väitä kaupan olleen kalliin, varmasti edullista lankaa ja monia hyviä eli tuttuja merkkejä löytyi myös. Mutta ei vedä vertoja Susun kaupalle, ei.

Eli ihan en ole kuollut, vaikkei huvitakaan. Kyllä jotain olen kuitenkin tehnyt, joskin kaikki ideat ja innostus ovat häipyneet kauas pois.

Nämä kukkaketosukat valmistuivat jo aikaa sitten, ne ovat melkein samanlaiset kuin nämä. Näissä on nyt mallineuletta myös jalkapöydällä. Kas kun satuin ekan sukan etkemään ilman jalkapöydän kuviota, toisen kohdalla satuinkin tekemään jalkapöydälle mallikuviota, enkä enää viitsinyt purkaa. Siis oli tehtävä kaksi paria sukkia ko. langasta.

Novitan Nalle Kukkaketo,  81 g, 210 m.

Nämä toiset sukat ovatkin sitten uuden langan kokeilua. Lanka on Fortissima Mexico Cotton Stretch, 41% villaa, 39% puuvillaa, 13% polyamidia ja 7% polyesteriä. Menekki 65 g, 299 m, 2½ mm puikot.

Hyvää jälkeä puikoilta tuli, mutta tämä ei ole ihan ihastuttavin lanka minun käsissäni. Se on hiukan kovaa neuloessa. Katsotaan mitä kestää sitten. Ajatus oli kuitenkin se, että joku hikisukka saa tästä mukavammat sukat kuin villaiset.

Ja sitten tämä toinen Coline miehelle. Tällä kertaa 4½ mm puikoilla, 74 g, 148 m. Eikä tuo pipo ole helppo vielä kertauskierroksellakaan, kerran sen purin kokonaan, kun olin alussa tehnyt virheen. Nyt näytti siltä, että onnistuin saamaan sen sellaiseksi, kuin se mallissakin on. Niin - lanka on Cascade 220.

Kylläpä jälkimmäisessä vääristyi värit! Ensimmäisessä suhteellisen oikea vaalean sininen.

Sukkakurssin kotiläksytkin ovat edenneet. Kun mallista teen, osasin sitten tehdä jo kantapäätkin. Tunnustettava on, että jalkaterän tein kyllä sukkapuikoilla... mutta kantapäitten jälkeen kokosin sukat taas yksille pyöröille vartta varten.

Cara oli kahden herrahauvan seurassa sen aikaa kun me hurjasteltiin Tallinnassa. Kyllä typsyltä on mennyt siellä kaikki energiat, kun kotiin tullessa on vain nukuttu. Kiitos hyvästä huolenpidosta ja terveisiä Rossolle ja Vekulle, toivottaa Cara.