Gorgeous blogger

Only in Finnish this time.

Kiitos Susu ja Tassu, taisi Tassun saamat koiran namipalat olla osasyynä…. tämä oli Caran arvaus.

Kauneus on katsojan silmissä, joten otan tunnustuksen kiitollisuudella vastaan.

Tunnustuksen saajan tulee vastata viiteen kysymykseen ja laittaa tunnustus eteenpäin viidelle.

1. Koska aloitit blogin?

Loin blogini 25.9.2007. Tarkoitus oli kutitella omaa mielihaluani kirjoittaa neuleistani, mutta kutittelu ei oikein ottanut syttyäkseen. Kas kun teen työpäivät koneen kanssa töitä, niin ei tämä homma oikein tuntunut mukavalta vielä vapaa-ajallakin.

Vasta 4.2.2009 aloitin jatkuvan bloggaamisen. Joten tämä on vasta 2 vuotta vanha juttu….

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä se käsittelee?

Neuleita tai muita kädentöitä. Sinne eksyy välillä myös blogikoira Cara. Tärkeäksi työkaluksi se muuttui kun teimme Susun kanssa sytomyssy- ja sukkiskampanjaa. On hienoa kuulua käsityöbloggaajien blogi-yhteisöön ja saada tehdyksi vielä hyväntekeväisyyttä sitä kautta! Hämmästyttävä osoitus tästä olivat nuo upeasti menneet kampanjat.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erilaisen muihin blogeihin nähden?


No ei kai mikään??? Koen tekeväni ihan tavista verrattuna joihinkin huippuihin täällä blogialalla.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Olin nyhvännyt yksin sohvan nurkassa omien töitteni parissa teini-iästä alkaen. Yhtäkkiä huomasin, että blogeista saa valtavasti ideoita omiin tekeleisiinsä ja tekemiseensä. Ja että näitä voi esitellä muillekin! Se laajensi näkökulmaa. Ja Susuun tutustuminen oli kaiketi se viimeinen potku.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Valokuvien laatua. Mukavampaa tekstiä. Elämää ja erotiikkaa – ja käsitöitä. Lisäksi muuttaisin mieluusti käsityöni enemmän luovuuden tasolle – eikä aina niihin käytännöllisiin harmaisiin juttuihin.

Tunnustusta en lähde jakamaan. Haluan antaa antaa sen teille kaikille bloggaajille, jotka olette tuoneet elämääni näkökulmia käsitöiden suhteen. 

Susu julkaisi uuden nimeni, jonka sain ihanalta sukkakurssilta: Purku-Pia. Bloggaamisen myötä olen meinaan myös malttanut purkaa ja tehdä uusiksi. Muistan kuinka tuskailin Mustaa Villaa-blogin ihanien tuotosten edessä, kun omat eivät siltä näyttäneet lainkaan. Ja tajusin, että ellei eka kerralla tule täydellistä niin viidennellä kerralla ehkä jo tulee – jos lanka vain kestää.

Ja uskokaa tai älkää: minulla on puikoilla sukat, joissa ei ole ohjeen mukaista muuta kuin se erilainen kantapää (toivottavasti!). Luin ohjeen huonosti ja sovelsin sitä sun tätä, ja kas, kun tarkastelin ohjetta uudestaan, huomasin, että pieleen meni. Mutta en purkaa. Syitä on parikin: kyseessä ovat sukat, harmaat, ne taitavat mennä tulevaisuuden laatikkoon tyttärelle - joten kun ne joskus tulevat käyttöön, ei ohjeesta ole enää tietoa.... :)

Lapsuudesta tulee tähän liittyen mieleen muisto. Äitini oli onnellinen äiti kun osti tyttärelleen yhdet puserolangat teini-iässä ja ne kesti koko vuoden: neuloin, purin, neuloin,purin….
Jossain vaiheessa vain unohdin, että purkaakin voi. Nyt osaan – ja puran myös toisten työt, jos tarve vaatii ja lupa tekijältä on.

Tänä keväänä muuten olen tehnyt paljon recycle-työtä. Ensimmäinen valmistunut oli Olivia jakku, joka ekassa elämässään oli beige palmikkojakku ja nyt toisessa elämässään siis vihreä Olivia. Toinen on puikoillakin, ehkä vielä keväällä tulee valmiina blogiin asti. Muitakin on suunnitelmissa – lankakauppiaan kauhuksi!