Teimme lyhyen piipahduksen Islannissa. Ennen matkaa ajattelin että Islanti on 'once in the lifetime' kohde - nyt voisin mennä uudestaankin tutustumaan hiukan pidempään satujen saarille.
Lentokentältä Keflavikista on jonkin matkaa Reykjavikiin ja siihen väliin mahtui heti ensimmäinen viehättävä kohde: Blue Lagoon. Tämä enemmänkin turisteille suunnattu kylpylä oli louhittu suoraan maastoon - pohja oli luonnon laavakiveä ja muhkurainen, syvyys vajaan metrin. Vesi oli suolaista ja piioksidisavipitoista ja tosi lämmintä. Ilman lämpötila oli lähes nollassa ja siellä oli kyllä tosi kiva pulikoida. - kaikki lämpö ja vesi ihan ilmaiseksi ilman öljylaskua!
Ihmekös sitten Reykjavikissa on 9 kylpylää ja lokakuun alussa oli ainakin maauimala edelleen auki!
Eikä siellä näissä luonnon geysireissä uiskenneltu. Tämäkin pikku geysiri on varsin kuuma - siellä olisi keittänyt munat ja potut.
Vettä luonnosta löytyy, ja laavakerrostumia!
Reykjavik oli pikkukaupunki, suht matalasti rakennettua. Suurin osa islantilaisista asuu suur-Reykjavikin alueella. Pääkadulla kyllä sijaitsi kaiken maailman merkkiliikkeitä ja ravintolatarjonta oli runsasta. Turistikrääsää pursusi pääkadun kaupoissa, hiukan syrjemmällä löytyi jo jotain muutakin. Islannissa taitaa piipahtaa aika monta turistia vuodessa.
Yksi pikkuyhteys löytyi meidänkin matkoillemme: kävimme Yorkshiressa viikinkien jäljillä ja Irlannissa kuulimme myös viikingeistä - samoin Islannissa. Islannin naisista 70% on perimä kelttiläinen - miehillä 30%. Miehet taitavat olla viikinkien perua ja naiset orjiksi otettuja matkan varrelta. Ihmekös nuo sadut ja tarinat ovat molemmissa maissa luonteenomaisia - sekä Irlannissa että Islannissa.
Sataman kupeeseen oli rakennettu musiikki- ja konferenssitalo Harpa - aivan järisyttävän hieno rakennus! Seinät lasia, jotka heijastelivat kuin pienet timantit auringon- ja autojen valoissa. Sisätilat huikeat. Minusta Suomeenkin saa rakentaa hienoja arkkitehtoonisia kohteita pieteetillä, ne ovat vain niin upeita!
Käväisimme myös merellä valaita tapaamassa. Nuo valaat tuntuivat olevan kovin ujoja ja nälkäisiä, kävivät vain piipahtamassa pinnalla lyhyesti hengittämässä.
Merimatka oli rauhallinen ja sateeton- Tuo musiikki- ja konferenssitalo Harpakin näyttäytyi meren suunnasta hienolta.
Sateisen sunnuntain ratoksi isäntä nappasi kuvan pikkutauolta
- ja nimesi meidän tämän vuoden matkat Nauraviksi Sadepisaroiksi!
6 kommenttia:
Onpa ollut ihana matka ja upeita ovat lomakuvasi.
Aivan samoissa fiiliksissä ja samoissa paikoissa olin viikkoa aiemmin. Huikea maa luonnoltaan ja meille käsityöihmisille erityisesti kaikenlaista houkutusta.
Mielenkiintoinen matkakohde jälleen!
Taitaa olla niin, et jos ei tykkää auringosta ja lämmöstä niin kannattaa valita sut matkaseuraksi. Kesälläkin oltiin aika märkiä vaikkei käyty Paraista kauempana :)
Islannissa minäkin haluaisin käydä. Matkanne kuulostaa tosi mielenkiintoiselta.
Matka näyttää onnistuneen hienosti. Kauniita kuvia. Kai ostit villalankoja kotiin tuotavaksi.
Hitsin kivoja reissuja olet heitellyt useammankin. Minä en tänäkesänä käynyt missään muualla kuin Helsingissä muutaman kerran. Siinä sitä kotimaan matkailua.
On tuossa edellisessä kirjoituksessasi kauniit sukat. Minulla kun ei ole keltaisia lankoja ollenkaan, niin en osaa ajatella sitä väriä mihinkään. Pitäisköhän hankkia pari vyyhtiä jotain ihanaa, jos vaikka alkaisin tykkäämään.
Lähetä kommentti