Pakkohan sitä on muistaa, kun alkaa varastoa purkamaan ja vastaan pöllähtää kaikki muistot:
Tämä on vanhan kotimme ikkunaan virkattu verho. Tein sen äitiyslomalla, ajatuksella sukupolvien käyttöön. Tyttäreni on 16 v., joten aikalailla aikaa on vierähtänyt tästäkin. 
Entäs tämä sitten? Kertoo paljon minusta ennen kuin sain tarpeeksi kärsivällisyyttä tehdä hyvin. 40 vuotta vanhat päättelemättömät langanpätkät....
Sängynpeitto on 70-luvun tuote. Kävin hakemassa Wiklundilta kerän kerrallaan lankaa. Muistaakseni kukaan ei pyytänyt tällaista virkattua päiväpeittoa, mutta äitini näki palavan halun tehdä, ja kustansi langat. Vanhempieni parisänkyä tämä sitten peitti (sen minkä peitti) vuosia, koskapa eivät kehdanneet poiskaan viskoa.
Entäs tämä sitten? Kertoo paljon minusta ennen kuin sain tarpeeksi kärsivällisyyttä tehdä hyvin. 40 vuotta vanhat päättelemättömät langanpätkät....
Sängynpeitto on 70-luvun tuote. Kävin hakemassa Wiklundilta kerän kerrallaan lankaa. Muistaakseni kukaan ei pyytänyt tällaista virkattua päiväpeittoa, mutta äitini näki palavan halun tehdä, ja kustansi langat. Vanhempieni parisänkyä tämä sitten peitti (sen minkä peitti) vuosia, koskapa eivät kehdanneet poiskaan viskoa. Jossakin varaston uumenissa on vielä toinenkin parisängyn peitto - pitihän nuorella neidolla olla kapioina sängynpeitto virkattuna. Sekin oli käytössä aikansa. Se oli kalalangasta - siihen aikaan se oli pop.
Nykyisin kärsin vain ranteiden särystä - miksiköhän?
Hiirikäsi - eiks vaan?
4 kommenttia:
Minulla on myös jossain kotitalon kätköissä itsevirkattu parisängyn peitto kalalangasta.
Kylläpä sulla on ollut kärsivällisyyttä! Toivottavasti saat noi kaikki jonnekin esille. Sääli olisi piilottaa takaisin varastoon...
Niinpä - kukahan niitä esille laittaisi? Ehkä tytär myy joskus esihistoriallisena käsityönä ja saa isot rahat....
Ja päättelemättömät langat kertovat taitelijan vapaasta tahdosta jo nuoren tyttönä :)
Wau! Mulla ei koukku pysyis noin hyvin kädessä!
Lähetä kommentti