Hei! Löysin blogiisi tuolta Sinin sivujen kautta. Meillä on D-pentueesta ihana Dudu-perro, jolle tulee huhtikuussa kolme vuotta ikää. Ja vasta nyt sen voi jättää kotiin ilman tuhotöitä. Meillä oli iso näyttelyhäkki, johon koira oli pakko jättää työpäivien ajaksi kun seinät ja sähköjohdot saivat kyytiä, ja alkoi hieman pelottaa koiran oman turvallisuuden puolesta. Näyttelyhäkkejäkin pieni tarmonpesä tuhosi kaksi ennen kuin tyytyi kohtaloonsa. Mutta nyt tosiaan koiran pystyy jättämään vapaana kotiin, kun energiaa on hieman vähemmän. Tosin ruokavarkaissa tuokin vielä osaa käydä, ja tuntuu, että hiljaisena ja ketteränä liikkujana se saa ruoat todella korkealtakin omaan suuhunsa. Mutta viisas, rohkea ja ihana otus se on. Agility tuntui olevan meillä sellainen yhteinen harrastus, josta löytyi kontakti koiraan, ja siinä se saa tarpeeksi älyllistä haastetta. Mutta hyvää jatkoa Caran kanssa, ja kärsivällisyyttä=)
Taitaa kulkea suvussa tämä tarmokkuus yrittää perään tai keksiä kiellettyä tekemistä, kun isäntäväki on poissa. Dudu on Caran täti (Fanni-äidin sisko) ja Caran isoäiti Frida oli nuorena ihan samanlainen. Mutta iän myötä rauhoittuu. Sitä odotellessa... Fanni-äiti on tosin ollut aina aika kiltti, eikä pahemmin mitään tuhoja tehnyt muutamia sähköpiuhoja lukuunottamatta.
4 kommenttia:
Ihana!
On tosi hieno juttu tuo Kuukauden Koira -titteli!
Isäntäsi on hienon runon riimitellyt. Kertoo, että rakas ja tärkeä olet vaikka muutaman kengän tai sohvan oletkin ohimennen tärvellyt...
Ja noo - kyllähän se turkki takaisin kasvaa:-)
t. Karkkikaverisi täältä mantereen puolelta
Hei! Löysin blogiisi tuolta Sinin sivujen kautta. Meillä on D-pentueesta ihana Dudu-perro, jolle tulee huhtikuussa kolme vuotta ikää. Ja vasta nyt sen voi jättää kotiin ilman tuhotöitä. Meillä oli iso näyttelyhäkki, johon koira oli pakko jättää työpäivien ajaksi kun seinät ja sähköjohdot saivat kyytiä, ja alkoi hieman pelottaa koiran oman turvallisuuden puolesta. Näyttelyhäkkejäkin pieni tarmonpesä tuhosi kaksi ennen kuin tyytyi kohtaloonsa. Mutta nyt tosiaan koiran pystyy jättämään vapaana kotiin, kun energiaa on hieman vähemmän. Tosin ruokavarkaissa tuokin vielä osaa käydä, ja tuntuu, että hiljaisena ja ketteränä liikkujana se saa ruoat todella korkealtakin omaan suuhunsa. Mutta viisas, rohkea ja ihana otus se on. Agility tuntui olevan meillä sellainen yhteinen harrastus, josta löytyi kontakti koiraan, ja siinä se saa tarpeeksi älyllistä haastetta. Mutta hyvää jatkoa Caran kanssa, ja kärsivällisyyttä=)
T. Riikka ja Dudu
Taitaa kulkea suvussa tämä tarmokkuus yrittää perään tai keksiä kiellettyä tekemistä, kun isäntäväki on poissa. Dudu on Caran täti (Fanni-äidin sisko) ja Caran isoäiti Frida oli nuorena ihan samanlainen. Mutta iän myötä rauhoittuu. Sitä odotellessa... Fanni-äiti on tosin ollut aina aika kiltti, eikä pahemmin mitään tuhoja tehnyt muutamia sähköpiuhoja lukuunottamatta.
T; Sini
Lähetä kommentti